Aamupäivä kului vanhan ystävän ihmettelyssä: S4 is back! (Selvennystä tuonnempana.)

Sinänsä historiallista, että tämä elektroniikkaskeptikko joutuu vihdoin syömään sanansa, ja myöntämään nörttimiehelleen, että puhelimissa on eroja. Isoja eroja. Olen aina vinoillut miehelleni siitä, mikä niissä uusissa malleissa nyt niin kovasti viehättää ja miten ne muka poikkeavat muista kosketusnäytöllisistä luureista, joilla voi soittaa ja tekstata. (Nuo kaksi funktiota kun olivat pitkään ainoat, mitä luuriltani kaipasin.) Ennen en osannut arvostaa varmaan puoliakaan aiempien puhelimieni toiminnoista, koska en koskaan viitsinyt opetella niitä.

Viime kesänä päätin tänne Jenkkeihin muutettuani vihdoin ryhdistäytyä ja siirtyä nykyaikaan. Pikkusisarukseni meinasivat tikahtua nauruun, kun opettelin käyttämään Facebookia mobiililaitteella. En koskaan tajunnut, mihin datasopimusta tavallinen ihminen edes tarvitsee, kunnes älypuhelin kasvoi käteeni kiinni. Kaikkein vähiten ymmärsin kaiken maailman appseja, joilla mieheni arkeamme sulostutti – metallinpaljastin puhelimessa, anyone? Nyt taas Whatsapp, GroupMe, MyFitnessPal, Bloglovin´ ja muut ovat ihan erottamaton osa arkea.

No niin. Tullaanpa takaisin sieltä sivuraiteilta. Kesällä siis jouduimme väistämättä uusimaan puhelimet, kun muutimme ulkomaille. Joo, täällä on sellainen fiksu systeemi, että puhelin pitää ostaa liittymän tarjoajan kautta. Ja se puhelin siis toimii ainoastaan sen liittymän verkossa, mistä se on ostettu. Jos liittymää haluaa kesken sopimuskauden vaihtaa, vaihtoon menee myös puhelin. (Tyyliin: sinulla on DNA:n liittymä, siispä sinun tulee myös ostaa DNA:n oma puhelin. Jos vaihdat Saunalahteen, joudut myymään vanhan puhelimen, maksamaan irtisanomismaksut, avaamaan uuden liittymän ja ostamaan uuden puhelimen.) Siispä jouduimme ihan kaikessa rauhassa kesällä punnitsemaan, kenen kelkkaan lähdemme. Sinänsä kyse oli valinnasta kahden huonon välillä: Verizon oli kuukausihinnoiltaan kalliimpi mutta tarjosi halvemmat puhelimet, kun taas T-mobile veloitti puhelimista ihan ryöstöhinnat, mutta tarjosi halvemmat liittymähinnat. Lopputulema oli se, että kahden vuoden ajalta molempien liittymäntarjoajien hinta oli suunnilleen sama: reilut neljä tonnia. 

Joo, luit oikein. Eikö olekin järjetön summa rahaa?

Suomalaisen näkökulmasta nämä liittymien ja puhelimien hinnat ovat jotain aivan järjettömiä. Kun on tottunut maksamaan kuukaudessa noin 25 euron puhelinlaskun (johon sisältyy 1e kuukausimaksu itse puhelimesta), ei voi ymmärtää sitä, että täällä on ihan normaalia maksaa yhdestä liittymästä 80 dollaria kuussa. Eli 160 dollaria kahdelta ihmiseltä. Siihen päälle sitten itse puhelin, ja koska valitsimme markkinoiden uusimman mallin (Samsung S4), pulitimme puhelimista varmaan tonnin yhteensä. Sitouduimme myös kahden vuoden sopimukseen, koska saimme näin puhelimet halvemmalla. Päätimme kuitenkin, että jos tilaisuus tulee, vaihdamme liittymät Verizonilta siihen toiseen kilpailijaan (T-mobile), koska heidän kuukausimaksunsa olivat puolet siitä, mitä nyt maksoimme.

Nyt keväällä sitten vastaan tuli kampanja, jossa T-mobile lupasi kattaa kaikki irtisanomismaksut, mikäli haluaisimme kokeilla heidän palveluaan. Niitä tulikin sitten ihan mukavasti, olisiko ollut 600 dollaria per nenä. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että meidän piti vaihtaa myös puhelimet. Jouduimme siis hankkiutumaan eroon kesällä ostetuista S4:sista. Ja kyllä muuten otti päähän! Viimeisen kuukauden olen käyttänyt jotain kämäistä Alcatelia, jonka kuvanlaatu on suunnilleen viisi vuotta sitten käyttämieni puhelimien tasolla (= kuvat ovat joko sinisiä tai keltaisia, sumuisia, tärähtäneitä ja tummia), ennustava tekstinsyöttö on ihan silkka vitsi, äänenlaatu surkea ja nopeus olematon. Lähinnä kaipasin nimenomaan tasokasta kameraa, koska kuvia tulee otettua niin paljon ihan päivittäin. No, eipä tullut viime viikkoina!  

Sanoin miehelleni, että heti kun sopiva tilaisuus tulee, ostan itselleni uuden S4:sen, joka toimii tällä uudella liittymällä.

Tänä aamuna havahduimme siihen, että kaapissa on edelleen yksi myymättä jäänyt S4: mieheni puhelimen saimme myytyä pois heti liittymänvaihdoksen yhteydessä, kun taas minun puhelintani ei voitu myydä. Syynä oli se, että olin juuri sinä päivänä saanut Verizonilta uuden puhelimen, koska edellinen ei latautunut kunnolla. Tämä puhelin oli siis ihan täysin käyttämättömäksi jäänyt: sinä päivänä kun sen sain, vaihdoimme liittymää, enkä koskaan edes avannut koko pakettia. Tajusimme siis, että nyt ”karenssiaika” taitaa olla ohi ja voisimme myydä puhelimen pois alta. 

Otin aamulla nopeasti nämä myyntikuvat, ja mieheni laittoi ilmoituksen nettiin. Heti löytyi ostaja. Myyntiä hoitaessaan mieheni sattui löytämään jonkun blogin, jossa luki, että S4 oli ensimmäinen Verizonin puhelin, jonka lukitus voitaisiin lain mukaan purkaa, ja sitä pystyykin käyttämään myös jonkun muun liittymän verkossa.

No pakkohan sitä oli kokeilla. Ja voilá: sain takaisin unelmieni puhelimen, paketista ja käyttämättömänä! Ja nyt en päästä tätä aarretta silmistäni.

(Lähipiiriä varmaan hymyilyttää, että tämän tekniikan ihmelapsen blogista löytyy nyt elektroniikka-tägi. Hah! No, jatkoa odotellessa…)