Showtime with Scottsdale Philharmonic

 

scottsdalephilharmonic.jpg

This Sunday we had our season opening concert with Scottsdale Philharmonic. This is the first American orchestra I´ve played in – and by far the biggest one I´ve ever been a part of. I´m used to having maybe 16 violins and this orchestra has 32. All the musicians are volunteers who want to donate their time and talent to provide everyone an equal chance to enjoy classical music. That´s why all of our concerts are free.

Tänä sunnuntaina orkesterimme Scottsdale Philharmonic piti kauden avauskonserttinsa. Tämä on ensimmäinen amerikkalainen orkesteri, jossa soitan – ja reilusti isoin orkesteri, jossa olen koskaan soittanut. Olen tottunut siihen, että viuluja on kahdessa sektiossa yhteensä ehkä 16, ja meillä on tällä hetkellä 32 viulistia. Kaikki muusikot ovat vapaaehtoisia, jotka haluavat lahjoittaa sekä omaa aikaansa että lahjojaan sitä varten, että kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus nauttia klassisesta musiikista. Tästä syystä kaikki konserttimme ovat ilmaisia.

20131027_154156.jpg

yleisö.jpg

Our day started with a soundcheck with our piano soloist. It´s always exciting to make it to the actual concert hall because the acoustics are on a whole another level compared to our rehearsal hall. We had just enough time to go through all the important parts in the piano concerto and set the nuances right before the audience started coming in. Most people knew to come early: this hall fills up really fast with enthusiastic fans of classical music – when the concerts are free. This hall can fit 850 people, and every single seat was occupied way before we even started. There were 200 people waiting in the lobby because we couldn´t accomodate everyone, as badly as we wanted to. Our friends were amongst these unfortunate late-comers, but luckily they made it inside after the first performances, when my sister-in-law had to leave with her baby. 🙂

Päivä alkoi soundcheckillä soolopianistin kanssa – on aina jännittävää päästä varsinaiseen konserttihalliin soittamaan, koska akustiikka on ihan eri tasolla kuin harjoittelutilassa. Ehdimme käydä läpi pianokonserton tärkeimmät kohdat ja tarkastaa nyanssit ennen kuin ovet aukesivat yleisölle. Väki tiesi tulla ajoissa paikalle, sillä sali täyttyy äkkiä innokkaista klassisen musiikin ystävistä, kun konsertit ovat ilmaisia. Saliin mahtuu 850 ihmistä, ja joka ikinen istuin oli täynnä reilusti ennen konsertin alkua. Aulaan jäi 200 halukasta kuulijaa nuolemaan näppejään. Näiden joukossa oli mm. ystäväpariskunta, joka onneksi pääsi parin ensimmäisen kappaleen jälkeen livahtamaan sisään, kun kälyni joutui poistumaan vauvansa kanssa ennen aikojaan. 🙂 

graffiti.jpg

 bäkkäri.jpg A couple pictures of  the backstage… The black walls were full of messages, anecdotes and little notes from the previous performers. The dressing rooms had those classic mirrors with lights. This is were I actually helped our opera diva soloist to get into her lovely scarlett dress.  Muutama kuva backstagelta… Mustat seinät olivat täynnä viestejä, anekdootteja ja pieniä tarinoita edellisiltä esiintyjiltä. Pukuhuoneissa oli klassiset peilit valoineen. Täällä itse asiassa autoin oopperadiivasolistiamme ujuttautumaan upeaan punaiseen esiintymisleninkiinsä.  -1516725175.jpg sdphilharmonic.jpg -2070504426.jpg And wow, was it fun! First we had an adorable guest conductor, a 7-year-old Jonathan, who conducted the Star Spangled Banner. He got the whole audience standing and singing along, and without doubt he got the biggest applause of the entire evening. I´m convinced he will be the Mozart of our generation. Then we got the honor to perform with an amazing pianist who just shone on stage. I had a hard time during the second movement: not only was I distracted by his talent but also emotionally moved by his incredible performance. I was almost in a trance, just got completely sucked into the beautiful music. It´s funny how people always do much better on stage than in a rehearsal. Of course there´s always little issues but all in all, we had a wonderful first concert. I´m so happy I got to share this with my friends and American family. Olipahan ilta! Aluksi 7-vuotias ihmelapsi Jonathan tuli johtamaan USA:n kansallislaulun, ja sai koko yleisön laulamaan seisten mukana. Vaahtosammuttimen kokoisella pikkumiehellä oli ihan kunnon kapellimestarin elkeet, ja hän saikin ansaitusti illan suurimmat aplodit. Hänestä varmaan tulee meidän sukupolvemme oma Mozart. Suosikkikappaleeni oli ehdottomasti Rachmaninoffin pianokonsertto, joka meillä oli kunnia esittää käsittämättömän lahjakkaan pianistin kanssa. Toisen osan aikana kärsin kovista keskittymisvaikeuksista: lahjakasta muusikkoa kuunnellessa melkein unohtaa itse olevansa lavalla, ja lisäksi jouduin nieleskelemään kyyneleitä kauniin esityksen aikana. Wow. Musiikki yksinkertaisesti vei mennessään. On aina yllättävää, kuinka paljon paremmin kaikki soittavat konsertissa kuin harjoituksissa. Tottakai esityksissä aina sattuu jotain pientä, mutta kaiken kaikkiaan meillä oli oikein onnistunut ensimmäinen konsertti. Olen tosi onnellinen siitä, että sain jakaa tämän kokemuksen ystävieni ja amerikkalaisen perheeni kanssa. 

20131027_193001_Richtone(HDR).jpg

Dress & shoes: Last Chance // Purse: Nine West

20131027_193103_Richtone(HDR).jpg

20131027_193247_Richtone(HDR).jpg

After the concert, we went out to eat with our friends. I tried to get a couple good pictures of this beautiful old town but unfortunately this is all I got, I´m just in love with these lights! We really enjoyed ourselves this evening, it truly lifted my spirit. Can´t wait until our Christmas Concert, that just is my favorite season of all. I just realized that my brother and sister will make it to my next concert since they are spending their Christmas here with us! I feel so blessed now. Hope you make it to one of my concerts some day! 🙂

Konsertin jälkeen jatkoimme vielä iltaa ravintolaan syömään ystäväpariskunnan kanssa. Yritin saada vanhan kaupungin kauniista valoista hyviä kuvia, mutta ne jäivät näköjään haaveeksi. Tämä ilta oli kyllä todellinen irtiotto arjesta. En malta odottaa, kunnes pääsemme soittamaan joulukonsertin ohjelmistoa, olen vaan niin jouluihminen. Tajusin juuri, että saan pikkuveljen ja -siskon seuraavaan konserttiin yleisöksi, sillä he tulevat meille joulunviettoon. Nyt on kyllä huippuonnellinen olo. Toivottavasti Sinä pääset joskus konserttiini jakamaan tämän tunteen! 🙂 

x Hanne

 

Pictures: Me, my sister-in-law, Scottsdale Philharmonic

Kommentit (2)
  1. It was so neat to go even if it was disturbed by a lovely baby of mine. Well now I know next time is date night:). Fun to read your post once again…

  2. Tekstinasettelussa on joku bugi, jonka vuoksi en saanut kahta kappaletta korjattua useista yrityksistä huolimatta. Koittakaa kestää!

    There´s a bug in the text editing that I could´t fix after numerous efforts, so hope you don´t mind the two chapters that are fused together…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *