TAVOISTA JA (KULTTUURI)ENNAKKOLUULOISTA

 

IMG_20160514_182128.jpg

Elämässä harvoin välttyy toisten arvostelemiselta tai arvostelluksi tulemiselta.

Me kaikki teemme sitä, osin tiedostetusti ja osittain tiedostamatta. Ympäröimme usein itsemme ihmisillä, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla. Muodostamme alitajuisesti ympärillemme turvallisen kuplan, jonka sisältä on turvallista tarkkailla ulkomaailmaa tehden päätelmiä ja tulkintoja toisten ihmisten elämänvalinnoista. On toki luonnollista preferoida niitä toimintatapoja ja ajattelumalleja, mihin on itse tottunut.

Harva meistä haluaa välttämättä poistua omasta yhdenmukaisuuden ja kritiikittömyyden kuplastaan haastamaan omia ajattelumallejaan. On helpompaa päivitellä muiden ratkaisuja pysähtymättä miettimään, miksi joku toimii eri tavalla kuin minä. 

Olen pohtinut tätä aihepiiriä todella paljon viime aikoina, ja lopullisen sysäyksen asioiden paperille kirjoittamiseen antoi Strictly Stylen Hanna aivan loistavalla, ajatuksia herättävällä postauksellaan.

IMG_20160309_120924.jpg

En missään nimessä väitä olevani immuuni toisten ihmisten valintojen ihmettelylle – päinvastoin! On olemassa valtavasti asioita, joita en ikinä tekisi (tai ainakaan tällä hetkellä). Viime aikoina olen muun muassa pohtinut sitä, miten joku uskaltaa synnyttää kotona – itse kun koen oloni turvallisemmaksi sairaalahenkilökunnan ammattitaidon ollessa käden ulottuvilla. Olen ihmetellyt sitä, miten Suomen lintukodossa uskalletaan antaa pientenkin lasten leikkiä kotipihalla verrattain pitkiäkin aikoja, ilman aikuisen valvontaa. Täällä miljoonakaupungissa kun ei voi ajatellakaan päästävänsä lapsia yksin liikenteeseen; minut on kai sen verran hyvin ehdollistettu pelkäämään kidnappauksia ja todella tiukkaa lastensuojelua. (Toim. huom. : landella isovanhempien tai serkkujen luona annan toki villivarsojeni laukata vapaasti, enkä pidä itseäni mitenkään neuroottisena helikopteriäitinä, jolla on pakottava tarve vahtia lasten jokaista liikkua.) 

Toisaalta olen myös itse saanut viime aikoina selitellä monenlaisia kulttuurieroja suomalaisille ystävilleni: miksi Yhdysvalloissa on yleistä tehdä poikavauvoille ympärileikkaus, tai miksi jo viisivuotiaat viettävät koulussa 7-tuntisia päiviä. Molemmat näistä asioista olivat itsellenikin melkoisia kulttuurishokkeja, ja ne vaativat aika pitkääkin sulattelua. Kahden kulttuurin kansalaisena sitä kuitenkin oppii kummasti näkemään asioista eri puolia, ja vaikkei kaikkia ratkaisuja itse tulisikaan toteuttamaan, pystyy ymmärtämään mistä ne kumpuavat. Muistan kyllä hyvin, kun ensimmäisiä sijaisuuksia tehdessäni kauhistelin viisivuotiaiden pitkiä koulupäiviä ja mietin, miten ihmeessä lapset jaksavat keskittyä koko päivän ajan vain kahden välitunnin turvin. Jonkin ajan päästä kuitenkin ymmärsin, miten hienoa on, että jo viisivuotiaille tarjotaan kattava paletti taito- ja taideaineita (eskarin aloittanut tyttäreni opiskelee matematiikan ja äidinkielen lisäksi mm. espanjaa, musiikkia, kuvataidetta, liikuntaa ja S.T.E.M. -tiedeprojekteja, ja heillä on myös päivittäisessä käytössään koulun kirjasto, iPadit, Chromebookit sekä SmartBoard). Akateemisten taitojen lisäksi lapset saavat nauttia koko päivän ikäistensä seurasta sekä strukturoiduista aktiviteeteista, sekä opetella sosiaalisia rooleja ja skriptejä, joita meillä vanhemmilla ei edes olisi mahdollista opettaa kotoa käsin. 

Asioilla on siis aina puolensa.

IMG_20160309_091520.jpg

Toki nyt disclaimerina on pakko lisätä, että on olemassa myös niitä asioita, joiden suhteen en usko suhtautumiseni muuttuvan. En tule esimerkiksi koskaan hyväksymään lasten piiskaamista, joka on lain puitteissa täysin sallittua useissa osavaltioissa, niin täällä Arizonassakin. 

Mutta niin kauan kuin omilla valinnoilla ei tietoisesti vahingoita muita, on jokseenkin turhauttavaa joutua selittelemään ratkaisujaan muille. Otetaan nyt esimerkkinä se, että palaan itse osa-aikatöihin näillä näkymin kahden viikon päästä synnytyksestä (olettaen siis, että kaikki menee hyvin). Olen saanut tähän liittyen enimmäkseen kauhistuneita reaktioita. Minua on pidetty uhrautuvana masokistina, vauvansa hylkäävänä äitiluopiona tai muuten vaan kummallisena – ja moni näistä reaktioista syntyy siitä käsin, että vastapuoli projisoi omaa persoonaansa ja elämäntilannettaan minun tilanteeseeni. Olen kokenut arvostelua suomalaisten työssäkäyvien äitien taholta – on ehkä hankalaa ymmärtää, että täällä ei olekaan kolmen vuoden palkallisia äitiyslomia ja tuettuja hoitovapaita. Palkallisen kuuden viikon vapaan saava jenkkiäiti ei ymmärrä, miksen olisi kotona ainakin sitä kuutta viikkoa (mutta miksi olisin, jos töihin paluulle ei ole fyysistä estettä?).  Kotiäitiydelle omistautuneen taas voi olla hankalaa ymmärtää äidin työssäkäyntiä ylipäätään.

Harva on edes vaivautunut kysymään, millaisilla tuntimäärillä ja logistisilla järjestelyillä aion tätä lähteä toteuttamaan (= olen kerrallaan vauvasta erossa vain muutaman tunnin, ja kyllä, aion imettää), tai miksi tällainen järjestely toimii meidän perheessämme tällä hetkellä. Jos joku kysyisi, voisin kertoa, että vauva tulee olemaan viiden minuutin ajomatkan päässä isänsä hellässä huomassa, josta hänet tuodaan luokseni syötöille. Voisin myös kertoa sen, että elämäni mustin ajanjakso ajoittuu siihen aikaan, kun olin 24/7 kotona lasten kanssa – minulle osa-aikainen työssäkäynti on voimavara eikä ylimääräinen taakka. Työn voimin jaksan paremmin kotiarkea ja koen olevani energisempi ja parempi äiti lapsilleni – eikö se ole loppupeleissä kaikkein tärkeintä? 

Vastaavasti minun on hankalaa ymmärtää äitejä, jotka eivät koe tarvitsevansa ”omaa aikaa”, tai jättävät vaivalla hankitun tutkinnon hyllylle odottamaan perheen kasvaessa. Yritän kuitenkin tiedostaa sen, että minun tarpeeni voivat olla todella erilaiset kuin jollain muulla, vaikka hänen elämäntilanteensa ehkä näennäisesti muistuttaisi omaani. 

IMG_20151210_161830.jpg

Jos jotain olen ulkomailla asuessani oppinut, niin sen, että asiat eivät todellakaan aina ole mustavalkoisia. Mitä enemmän asioista oppii ja viitsii ottaa selvää, sitä helpompi on ymmärtää toistenkin ratkaisuja ja erilaisia elämänmalleja. Välillä on terveellistä haastaa omaa ajattelua ja joutua toimimaan sellaisenkin mallin mukaan, mikä ei välttämättä olisi ollut ensimmäisenä toivelistalla. Ja itse olen ainakin paljon mieluummin se ystävä, joka tukee läheistensä valintoja ja keksii mieluummin kymmenen hyvää syytä siihen, miksi joku ratkaisu voisi toimia, kuin kymmenen vasta-argumenttia siitä, miksi se voi mennä pieleen.

 

”Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä…”

 

 

Kuvat: Sekalaisia otoksia perhe-elämästämme kuluneelta vuodelta

Kommentit (4)
  1. Kiva lukea blogiasi, paljon samoja asioita itsellä ollut mielessä. Oon naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa, muutimme 2kk sitten suomeen. Meille syntyi poika amerikassa viime marraskuussa, tosi hyvät kokemukset jäi synnytyssairaalasta, ihan luksus oltavat! Tota ympärileikkausta en vaan ymmärrä, emme sitä pojalle ottaneet. Käsittääkseni amerikassa ei läheskään kaikki enään sitä teen toiskn kuin ennen. Toki kunnioitan kaikkien ratkaisuja.
    Itse pystyin olla töistä pois 13vk josta 7 oli palkallista. Sit palasin osa-aikaisema, ja vaavi jäi isän kanssa. Amerikassahan töissä oli oikeen maidon pumppaamiselle tarkoitettu huone, minusta se tuntui ihan hullulta että ei ole pitkiä palkallisia äitiyslomia. Äitiysloma on erityisesti vauvaa varten 🙂 Varsinkin yksinhuoltajat oli monesti mielessäni, töihin on pakko palata sen 6vk jälkeen.. huippu että saatte asiat järkkääntymään kun lähdet niin pian töihin. Tsemppiä!!

    1. Mahtavaa kuulla että synnytyskokemus oli positiivinen! Mä oon kuullut tosi paljon hyvää amerikkalaisista sairaaloista, mullakin muutama ystävä on kokenut synnytyksen sekä Suomessa että täällä.

      Tuo ympärileikkaus tuntuu olevan nykyään (uskonnolliset syyt poislukien) täysin sosiaalisiin syihin perustuvaa. Isät haluavat että poika näyttää isältään ja äidit pelkäävät pojan joutuvan kiusatuksi jos ei leikata. Mä en näe syytä leikata jos varsinaisia lääketieteellisiä syitä ei ole. Joten jätämme väliin! 

      Mun työpaikka ei tarjoa palkallista vapaata, toki olisin sen hyödyntänyt jos sellainen olisi annettu. Käytännössä olen poissa 6h kerran viikossa, ja mies tosiaan tuo vauvan koululle kerran päivässä syömään. Parina päivänä käyn tunnin verran pitämässä yksityistunteja, joten enimmäkseen saan kuitenkin olla vauvan kanssa kotona. Toivottavasti lähtee sujumaan! Kiitti tsempeistä 🙂

      1. Miettinyt ihan samoja asioita. Niin turha tuomita ketään. Oon itse onnellinen lukiessani/kuullessani tämän tyyppisiä juttuja: että oon voinut kasvaa ja tunnen aitoa iloa kun jonkun perhe voi hyvin ja miettii oman näköiset ratkaisut eri tilanteisiin. Kiitos lämpimästä tekstistä ja pidä lippu korkealla, isä&vauva saavat viettää aikaa rauhassa keskenään heti alkuun, sekin on kivaa. Lisäksi tunsin äärettömän suurta helpotusta, kun ollessani syyllistämisen kohteena kun palasin töihin lapsen ollessa 1-vuotias muistan, että jenkeissä joutuu/pääsee jo paljon aiemmin töihin ja sieltäkin tulee oikein loistavia ja iloisia ihmisiä! Huh ja hah 😉

        1. Tuo syyllistämisen määrä on ihan järjetön! Just luin laatumedia Iltasanomista, kun juontaja Elina Kottonen palasi töihin 2kk synnytyksestä. Tuntuu että ihmisiltä puuttuu sisälukutaito ihan täysin, kun tekstistä käy ilmi että Kottonen siis tekee osa-aikaisesti töissä, ja vauva kulkee mukana. ”Mikä nyt kenellekin on tärkeää, jää vauva-aika elämättä…” Öö miten niin? Eli siis vauva-aikaa voi elää vain oman kodin seinien sisäpuolella? En tajua. 

          http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001241289.html

          Ja joo, kyllä mä uskon että lapsillekin on parempi että äiti jaksaa hyvin. Musta tulee ihan natsi jos oon kotona liikaa. Tiistaina kävin tämän jättimahani kanssa töissä, ja oli kyllä siistiä, vaikka jännitinkin että kohta hulahtaa lapsivedet lattialle. No ei sentään… Nyt on kiva asennoitua vauva-arkeen, se kotona olokin on kivan leppoista kun tietää ettei sinne tarvii jäädä jumiin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *