Vintage polka dots

 

CIMG3752.JPG

Jos eilinen asu oli vähän oman mukavuusalueeni ulkopuolelta, tämä sen sijaan on hyvin lähellä tavanomaisempaa pukeutumistani. Tyyliäni on ehkä hankalaa lokeroida mihinkään yhteen muottiin, mutta minimalisti en ainakaan ole. Rakastan vanhanajan glamouria ja eleganssia, johon liittyvät keskeisesti mekot, näyttävät kaulakorut, rusetit ja muut naiselliset tilpehöörit. (Jollekin on tainnut iskeä myöhäinen prinsessakausi…)  Minulle sopivat voimakkaat värit, pastelleissa sen sijaan en koe oloani mukavaksi. Ja olen ehdottomasti mekkotyttö! Otan varmaan vieläkin takaisin sitä teini-iän mielenhäiriötä, kun pukeuduin pääasiassa pikkuveljeni hopparihousuihin ja väljiin huppareihin. 

Anyway, tämän asun peruspilarina toimiva pilkkumekko on yllättäen taas löytö outletistä. Käyn täällä paljon Ross-nimisessä outletissä, joka on selkeästi organisoitu ja ulospäin ihan normaalin myymälän näköinen. Ross myy vaatteiden ja asusteiden lisäksi kotiin ja sisustukseen liittyviä merkkituotteita (huonekaluja, tauluja, lakanoita, pyyhkeitä, koristetyynyjä, keittiötarvikkeita jne.), joita olenkin haalinut kotiimme sieltä ihan kiitettävästi. Enimmäkseen ostan Rossista kuitenkin laukkuja, kenkiä ja vaatteita. Tämä mekko ei ole mitään erityistä merkkiä, ja taisinkin maksaa siitä noin 16 dollaria. Tykkäsin sen kuosista kovasti – jostain syystä silmäni aina kiinnittyy pilkkukuosisiin vaatteisiin – ja mekon selkäosa kiinnitti erityisesti huomioni kultaisilla nappiyksityiskohdillaan ja kauniilla pääntiellään. Olen myös jo jonkin aikaa etsinyt mekkoa, joka olisi edestä lyhyt ja takaa pitkä. Täydellinen paketti siis!

 

CIMG3762.JPG

Tämä kaulakoru taas on löytö Sedonasta, jossa olimme lomailemassa vanhempieni kanssa heinäkuussa. Sedonan putiikkitarjonta kattaa pääasiassa vain tyypillistä turistikrääsää, mutta onnistuimme silti löytämään niiden seasta aivan ihanan vaate- ja sisustuskaupan nimeltään Earth Bound. Kuten aiemmin jo kerroin, olen hulluna kelloriipuksiin, enkä vaan voinut jättää tätä kaunokaista kaupan hyllylle. Tässä yhdistyvät rakkauteni vanhoihin asioihin, kelloihin ja vähän höpsöihin asusteisiin. Eikö olekin hurmaava? Ja kaiken lisäksi tuo kello toimii! 😉 

CIMG3755.JPG

Nämä ballerinat ovat itse asiassa myös Rossista, tosin puolitoista vuotta sitten ostetut. 

 

CIMG3768.JPG

 

 

CIMG3756.JPG

Tämä päivä oli aivan katastrofaalinen, joten voin ainakin tänään julistautua täydellä sydämellä TGIF -ihmiseksi. (Thank God it´s Friday.) Kun aamu alkaa sillä, että kävelemään opetteleva 9 kuukauden ikäinen vauva lyö hammaskalustonsa täysillä pöydänkulmaan ja verta tulee kuin härän kurkusta (anteeksi mummiltani opittu kielikuva), tekee mieli vetää peitto korviin ja painua takaisin pehkuihin. Varsinkin, kun onnettomuusaltis 2-vuotias juuri menetti hampaansa viime viikolla. Niin, ja lätkähullu aviomieskin odottelee tällä hetkellä uutta hammasta pelissä menettäneensä tilalle…

No, ei siitä sen enempää. Päätin, että välillä äidinkin on hyvä ottaa aikalisä ja vetää syvään henkeä. Olen jo jonkin aikaa pyhittänyt lasten päiväuniajan itselleni, enkä silloin pese pyykkiä tai siivoa kenenkään jätöksiä. Tänään valmistin kotitekoista Chai Lattea, josta tulikin yllättävän hyvää! Porkkanakakkua en sentään itse leiponut, vaan ostin sen kaupasta. Ei se kyllä vetänyt vertoja äidin porkkanapiirakalle… (Mama, laita pliis jo se reseptikirja tulemaan vaikka postissa!)

CIMG3746.JPG

Teekin maistuu paremmalta, kun sen juo kotoisasti Ikean lasista. Muistin vihdoin kaivaa kaapista mieheni Barcelonan-tuliaiset, nimittäin nämä hauskat lasinaluset. Näitä on kuusi kappaletta eri väreissä, tänään oli käytössä tämä harmaataustainen. Lasinalunen ei tässä asunnossa ole pelkästään esteettinen turhake, vaan se suojaa lasista kahvipöytää hyvin kuumilta kupeilta.

CIMG3749.JPG

Nyt on paras käpertyä viltin alle lukemaan kesken jäänyt jännäri loppuun: Camilla Läckberg pitää minua otteessaan, ja palan jo halusta tietää, kuka kirjan konna on! Kirja-arvostelu kenties tulossa lähitulevaisuudessa… 🙂 Ihanaa viikonloppua!

 

x Hanne

 

 

Kommentit (2)
  1. Kiva blogi sulla 🙂
    Teidän äidin porkkanapiirakkaresepti on kyllä maailman paras. Just alkuviikosta leivoin sitä. Ja teillähän mä sitä eka kerran oon maistanu 🙂

    1. Kiitos paljon! 🙂 hauska kuulla, kauankohan siitä on aikaa kun kävit? Vuodet vaan vierii…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *