Ruokavinkki vauvalle, tai vaikka itselle

Aloiteltiin muutama viikko sitten pikkuhiljaa soseruokailu osittain vauvan kiinnostuksesta ruokaa kohtaan, ja osittain lääkärin suosituksesta. Antiikkiset kasvukäyrät kun on alkaneet näyttää miinusta, oli tarpeen lisätä maidon rinnalle muutakin ravintoa. Tähän asti ollaan syöty lähinnä lusikalla raaputeltua avokadoa sekoitettuna milloin banaaniin, luumuun tai päärynään. Kerran ollaan kokeiltu myös kananmunan keltuaista ja tänään testatiin ensimmäistä kertaa myskikurpitsaa. Myskikurpitsa ei ollut mulle tuttu entuudestaan edes nimenä, joten päätin kokeilla miltä se maistuu. Vinkin kypsentämiseen sain Lastenruokavalmennuksen Facebook sivuilta 🙂

kurpitsat.jpg

Kurpitsa halkaistaan ja siemenet kaavitaan pois. Puolikkaat laitetaan uuniin noin tunniksi 175 asteeseen, tai kunnes sisus on ihan pehmeää. Mä kävin välillä aina lusikalla kokeilemassa pintaa, eikä se missään vaiheessa alkanut tuntua mitenkään erityisen pehmeälle. 50 minuutin kohdalla nostin toisen puolikkaan uunista ja huomasin että se onkin pehmeää kuivuneen pinnan alta!

uunissa.jpg

valmiitkurpitsat.jpg

Päälle sulamaan laitoin nokareen ehtaa voita, ja raaputtelin lusikalla sisustan soseeksi. Ehkä pystyin jo hajusta päättelemään ettei tässä nyt puhuta mun uudesta lempiruuasta, mutta olihan se kuitenkin ihan syötävää 🙂 Vauvalle sose maistui hyvin, ja lorautin sekaan vielä vähän maitoa ja entuudestaan tuttua avokadoa. Kurpitsasta riittää moneen ruokailuun, joten soseutinkin loput pakkaseen. Jos siis ideat lopussa, suosittelen kokeilemaan 🙂

soseet.jpg

 

koti ruoka-ja-juoma lapset

Kalenterijuttuja

Jo useita vuosia olen pitänyt mukana paperista kalenteria. Äitiysloman takia sen päivittäminen viime vuoden lopulla jäi, ja nyt en ole hankkinut vielä uutta tälle vuodelle. Ehkä sitten kun palaan taas töihin, mutta vielä en nyt koe sellaiselle tarvetta. Johonkin menot olisi kuitenkin hyvä kirjata ylös, nimittäin muuten väkisinkin jotain tärkeää vielä unohtuu. Kännykkäkalenterin käyttäjäksi musta ei ole, se ei vaan jostain syystä koskaan ole tuntunut omalta.

kalenteri1.jpg

Yhtenä iltana tulostelin netistä kivalta näyttävän seinäkalenterin tälle vuodelle, ja yritin miettiä miten sen saisi parhaiten esille siististi. Ajattelin että kehystän vaikka kuukausi kerrallaan A4 kokoisia lappuja seinälle ja teen merkinnät niihin. Mielessä oli jo idea aikaisemmin Granit kaupassa näkemästäni tussista, jolla voi piirtää lasiin, kaakeliin ym. Siispä lähdin tytön kanssa tussi mielessä päiväreissulle bussilla keskustaan, ja suunnattiin Forumin Granitiin. Heti sisään kävellessä silmiin osui sopivasti seinälle laitettava julisteen kokoinen koko vuoden kalenteri. Kaupassa myydään siihen sopivia kehyksiä ja tietysti myös niitä tusseja mitä alunperin lähdin hakemaan. Harmi vaan että ohutkärkiset mustat tussit oli lopussa. Myyjä oli onneksi tosi avulias, ja testattiin käytännössä miten valkoinen tussi näkyy valkoisen paperin päällä. Se onneksi näkyi oikein hyvin, ja on itseasiassa seinällä vielä kivemman näköinen, kun kaukaa katsottuna kalenteri näyttää melkeinpä tyhjältä eikä tekstit hyppää silmille tai näytä sotkulta päällä.

kalenteri.jpg

Lasiin kirjoittaminen on todella hyvä vaihtoehto, nimittäin virheet voi helposti korjailla kostealla paperilla tai liinalla, ja suunnitelmiakin voi muuttaa ilman että kalenterista tulee töhryinen 🙂 Nyt se odottelee enää Timin kiireiden takia seinälle pääsyä.
 

koti sisustus sisustus