Meidän piti viettää viime viikonloppu Lontoossa. Olin ostanut jo kuukausia sitten meille reissun ja se oli täysi yllätys miehelle, joka vasta perjantaiaamuna sai tietää suunnitelmista. Valitettavasti ne suunnitelmat vain muuttuivat.

Mies oli nimittäin potenut koko menneen viikon jotain epäilemättä tuberkuloosia muistuttavaa kulkutautia. Eikä se hellittänyt viikonlopuksikaan, joten jäimme kaikki rannalle ruikuttamaan.

Covent Gardenin joulumarkkinoiden sijaan pääsin kantamaan ruokakasseja selkä vääränä, ulkoiluttamaan vastahakoista koiraa ja perjantai-illan kruunasi lähimmän sushipaikkamme tuntien jono – eli pääsin laittamaan vielä ruokaakin. Ihan melkein yhtä mukavaa kuin alkuperäinen suunnitelma.

Kyllä siinä tuli murjotettua suu sitruunalla ja tappi entistä tiiviimmin otsassa, kunnes kohtalo puuttui peliin ja kertoi suoraan puhelimeen push-ilmoituksena, että Lontoon ilmatila oli suljettu lennonjohdon tietokonevian vuoksi. Tämä noin puolisen tuntia lentomme lähdön jälkeen.

Myöhäinen ilta, aikaero, taapero ja lennonjohdon sekoilut yhdellä maailman kiireisimmistä lentokentistä perjantai-iltana – ei kiitos. Verkkarit, kotitekoinen pizza ja pärskivä mies kuulostivat yhtäkkiä aika hyvältä vaihtoehdolta.