Siis yrittää harrastaa. Ei taas mene ihan putkeen.

Olen viime aikoina yrittänyt käydä ystäväni kanssa säännöllisesti uimassa. Välillä kun tuntuu vaikealta löytää sopivaa aikaa (lue: jaksamista) liikunnalle. Sitten kun omat pienet aivoni eivät ole yhteistyössä, niin harrastamisesta tulee entistä vaikeampaa.

Eräänä kertana kävi näin: olin valmiiksi jo myöhässä ystäväni tapaamisesta, koska lapsen myötä olen syystä tietämättömästä aina kroonisesti myöhässä. Myöhästyin vielä lisää, kun piti hakea unohtunut lompakko. Tämän jälkeen kaahasin renkaat soikeana hallille, niin, siis väärälle uimahallille. Ihmettelinkin, kun viestittelin ystävälleni olevani hallin ovella eikä häntä näkynyt. No eipä muuta kuin kaahaten toiselle hallille ja pulikoimaan. Kun lähdimme hallilta, lähdin ajamaan väärään suuntaan. Koska näemmä en osaa edes lukea navigaattoria. Ja kotona huomasin, että uikkarihan se sinne uimahallin pesuhuoneeseen jäi naulaan roikkumaan, taisipa mielessä käydä sitä ripustaessani, että tuohonhan sen sitten sopivasti unohtaa.

Yksi uimareissu, aika monta unohdusta ja mokaa. Kunpa voisin syyttää maitoaivoja, mutta ystävälläni on itsellään nelikuinen lapsi eikä ollenkaan vastaavaa tunarointia.

Että terve vaan palata taas joskus töihin.