Lasten television katselu tuntuu jakavan voimakkaasti mielipiteitä. Ensimmäisen lapsen kohdalla ollaan usein ehdottoman kielteisiä television suhteen, mutta viimeistään toise lapsen myötä on vain helpottavaa, jos molemmat saadaan hetkeksi sohvalle muumeja katsomaan.

Meillä on ollut kohtuullisen liberaali televisiopolitiikka. Televisio on päällä osan aikaa päivästä ja sieltä tulee mitä milloinkin, joskus jopa tietoisesti lasten ohjelmia. Tämä toimii strategiana silloin, kun ruoka ei ole ihan vielä valmis ja lapsella on geeniperimänsä sanelema suunnaton nälkäkiukku.

Television parasta antia tuntuisi kuitenkin olevan mainokset. Suosikkeja ovat Ratiopharmin tunnusmusiikki, Trivagon ja Zalandon mainokset alusta loppuun, sekä muut satunnaiset markkinoinnin ihmeet. Eipä tuota lasta voi pullossa kasvattaa vaikka välillä mieli tekisi, mutta onhan se hieman koomista, että mainokset ovat mielenkiintoisempia kuin lasten ohjelmat. Jotain siis nämä markkinointi-ihmiset oikein tekevät.

Sitä aikaa enää odotellessa, kun mainosten jälkeen alkaa se ”mä haluuuuuun” -väsytystaistelu. Ehkä tuohon Ratiopharmin nenäsumutteeseen voisi vielä venyä.