Nyt on kuulemma vietetty kestovaippaviikkoa. Mä noista teemoista niin perusta. Meillä vaipat luetaan käyttöartikkeleihin. Käytän naperolla pelkkiä kestovaippoja osaksi sen takia, etten halua ostaa kertakäyttövaippoja (tai sietää vaipparoskiksen hajua kylppärissä, tai kantaa käytettyjä vaippoja roskikseen). Olen järjettömän huono tekemään ostoslistoja, joten kaikki kaupasta tarvittava on koko ajan loppu. Pyykkiä sentään muistan pestä.

Napero kuitenkin seuraa aikaansa ja pyrkii elämään teeman mukaisesti. Tässä männäviikolla taloyhtiö lähetti vinkuvaa ja ujeltavaa patteria hoitamaan nuoren ja varsin salskean huoltomiehen. Kotirouvan olemukseen tuli kummasti eloa, kun ovikello soi ja oven takana rappukäytävässä seisoi varsinainen Apollonin patsas työhaalareissa. Käsi kohensi puolihuolimattomasti kampausta, etuhampaat puraisivat huulia punaisemmiksi ja ryhtikin parani ohimennen.

Adonis tiedusteli reittiä huoltokohteensa luokse. Ohjasin hänet kohti makuuhuonetta ja selitin, mikä patterissa mielestäni mättää. Muodostin parhaillaan pääni sisällä lausetta ”olin juuri aikeissa keittää kahvia, haluaisitko sinäkin”, kun huomasin naperon lähestyvän meitä heilutellen iloisesti kädessään jotain, ikään kuin vappuhuiskaa tai voitonlippua. Se juoksi luoksemme ja levitti käsiensä sisällön lattialle suoraan huoltomiehen eteen. Ah, vaippoja. Sentään puhtaita.

(Tällaisen vaippakasan olin juuri sitä ennen kiskaissut pyykkinarulta ja lajitellut vaippakaappiin. On siinä kuosia ja väriä. Tässä on about meidän kahden päivän vaipat, joiden lisäksi päivittäin kuluu vaippakäytössä muutamia harsoja.)

Mutta arvatkaapa, mitkä osat vaippakaapin sisällöstä napero valikoi ja kiikutti komean huoltomiehen nähtäväksi? Oliko joukossa tämän kasan antimia? No ei todellakaan.

Totta kai se raahasi näytille pari vanhoista pyyhkeistä ja jouluverhoista ommeltua epämääräistä imua, yhden käytössä reikiintyneen (ja huippuimukykyisen) hamppuimun ja ehkä ulkoisesti kaameimman vaipan, jota maa päällään kantaa: meille jonkin vaippapaketin mukana kulkeutuneen, jonkun vanhoista paidoista ompeleman kulahtaneen pallovaipan, joka malliltaan sattuu olemaan miltei täydellinen. Adonis käänsi katseensa kohteliaasti työn alla olevaan patteriin ja yritti pitää pokerinaamaa.

Jookivakiittimoiii, mä katoankin tästä nyt tonne keittiöön, näkemiin.