Joskus erehdyn miettimään, kuinka tässä nykymaailmassa voi lastaan kasvattaa täysipäiseksi? Suorituskeskeinen elämäntapa ja somehelvetti takaavat kyllä helposti sen, että pienten ja viattomien pitää liian nopeasti siirtyä siihen kilpailuhenkiseen maailmaan, jossa kuuluu pärjätä ja itseasiassa elämässä muutoinkin kuuluu mennä aina hyvin. Kaikki on ihanaa ja kaunista ja täydellistä, näkeehän sen nyt Facebookista ja Instragramista. Ja oikeista blogeista.

En ole itse keksinyt ratkaisua vielä tähän, luotan ehkä onneeni ja siihen, että pohjattomalla rakkaudella, lämpimällä huolenpidolla ja lempeällä kurilla pääsee pitkälle. Meillä ei perheessä siis haleja ja pusuja säästellä.

Kerroinpa tässä yhtenä päivänä taas pojalle, että ”sinä olet kyllä ihana poika”. Johon tämä vastasi hetkeäkään miettimättä ”ja viisas”. 

Noh, taidamme ainakin vielä olla itsetunnon osalta ihan selvillä vesillä.