Unihelpotuksia

Tässäpä maksamaton mainos. En nimittäin muista, olenko koskaan hehkuttanut, miten mahtava tuote apteekista saatava Sniffer on. Se on pelastanut meillä monta flunssaa varsinkin siinä iässä, kun sinne nenään ei saanut mitään suolaliuosta vahvempaa truutata. Ja let’s face it, sieltä nenästä minkään ulos saaminen vasta vaikeaa onkin, vaikka olisi minkälaiset high tech -vehkeet käytössä.

Muutama viikko takaperin meillä oli pojan vieraana varsin sitkeä flunssa, tai tuttavallisemmin Räkis. Räkis oli varsin kova juhlimaan yöllä, joten pojalla oli vaikeuksia saada henkeä kulkemaan nenän kautta, vaikka enää ei ollut tuttiakaan tiellä ja poika on jo oppinut jollakin tavoin niistämään.

Itsehän olisin ollut valmis upottamaan koko pojan Vicks Vaporubiin, jos sillä Räkis saataisiin häädettyä ja yöunet palautettua taas siedettävälle tasolle. Mutta se olisi kaiketi ollut hieman laitonta, joten apuun otettiin jälleen kerran nenän alle ja rintakehään siveltävä Sniffer. En nyt tiedä auttoiko se, mutta ainakin tuli tunne siitä, että jotain tuli tehtyä helpottaakseen pojan oloa.

Mutta suurin helpotus taisi tulla siitä, kun poika keksi pitää Snifferiä unilelunaan. Pehmolelut lensivät kaaressa, kun tilalle tuli näinkin mahtava ja ergonomisen pehmoinen unihelpotus. On se kuitenkin ehkä vielä parempi, kuin kaverini lapsen suosikkiunilelu – lääkeruisku.

 

kuva 3

Perhe Lapset

DIY-mutsi vauhdissa

Puoliso repi hiljattain hanurinsa. Farkuista siis. Kahdesti peräkkäin. Käskin säästää ne retaleet.

Puoliso loi minuun epäilevän katseen, mutta huokasi ja ojensi molemmat housut odottaviin käsiini. Vaimonsa tuntien se varmaan näki jo sielunsa silmin, kuinka ne kuukautta myöhemminkin pyörivät kirjastohuoneessa lepotuolin selkänojalla odottamassa, että teen niistä projektin ihan just.

Väärin luuli. Otin ratkojan kauniiseen käteen heti. Mittailin, availin vähän saumoja. Sitten otin naperon välikausihaalarin käteen ja ajattelin piirtää sen avulla kaavat.

Katsaus ompelukaappiin: kaavapaperi on loppu. No, tosielämän MacGyver ei vähästä lannistu. Maalarinteipillä muutama aukeama hesarista yhteen ja meillä on kaavapaperi. Sitten vaan haalari sen päälle ja tussilla ääriviivoja. Enkä edes piirtänyt vahingossa siihen haalariin kuin ehkä ihan vähän.

Keskeneräinen haalari vanhoista farkuista

Siirryin kankaan kimppuun, piirsin kappaleet, leikkasin ne ja sommittelin. Sama juttu vuorikankaalle. Sitten mittasin ja leikkasin resorista sopivat palat. Puoliso vilkaisi ohikulkiessaan ja innostui, että tuleepas hieno. Sormet toiminnan halua nytkähdellen avasin ompelukaapin uudelleen ja kaivoin ompelukoneen esiin. Sitten muistin: sehän odottaa huoltoon viemistä ja huoltoaika pitäisi ensin muistaa varata.

Että tuossa nuo valmiiksi leikatut haalarin kappaleet sitten odottelevat lepotuolin selkänojalla.

Suhteet Oma elämä DIY Lasten tyyli