Ruuhkakuukaudet vaativat veronsa enemmin tai myöhemmin. Välillä sitä huomaa tuijottavansa läppärin ruutua aivan täydellisen tyhjällä katseella ja aivoissa liikkuu korkeintaan päiväkausia soinut Sian biisi Chandelier (on kyllä hyvä biisi, ei siinä!).

Lisätään ruuhkaiseen elämään vielä sairasputken ja raskauden aiheuttama univaje sekä ne kuuluisat raskausdementiahormonit, niin pätevän työntekijän ainekset ovat koossa. Aidosti välillä mietin, kuinka ihmeessä kaltaiseni asiantuntijatyöläiset näistä ajoista järjissään selviävät? Tai lähinnä pitävät asiantuntijuutensa vielä edes jotakuinkin uskottavana. Ja eipä siinä nyt vielä maailma kaadu, jos sähköpostien naputtelussa lyö tyhjää, mutta entäs ne raskaana olevat ruuhkavuosilaiset, jotka työkseen käsittelevät sirkkeliä tai kirurgin veistä? 

Ja sitten puhelimen sähköpostiin tulee vielä tällainen sähköposti päiväyksellä 1970, niin kyllä siinä hetken piti omaa hereilläoloastettaan epäillä ja pälyillä ympärilleen, ovatko seinät sittenkin pehmustetut ja pilkottaako kollegojen puvun takkien alta stetoskooppi tai käsiraudat.

Järki hoi, jätit minut jo.