Ensimmäinen työharjoittelu taputeltuna
Olihan kokemus. Viiden viikon harjoittelu meni nopeasti ja vaikka osastolla ei kiire missään vaiheessa ollutkaan, niin jakso oli silti yllättävän väsyttävä ja luulen, että se johtui kielimuurista. Jatkuva vierailla kielillä ajatteleminen ja puhuminen on uuvuttavaa ja on myös ollut turhauttavaa, ettei ole aina ymmärtänyt mitä potilas on puhunut. Harkassa ei siis ole pystynyt olemaan ihan niin omatoiminen kuin olisin halunnut. Ohjaajani silti antoi arviointikeskustelussa kiitosta oma-aloitteisuudesta. Tämän jakson aikana olen päässyt tekemään ihan mukavasti eri hoitotoimenpiteitä ja ohjaajani on antanut minun tehdä myös yksin asioita (mitä Suomessa ei todennäköisesti vielä saisi yksin tehdä). Koenkin, että olen oppinut täällä ollessa todella paljon.
Edellisessä postauksessani kehuin sairaalan osastoa ja henkilöstöä, mutta nyt voisin kertoa mitkä asiat täällä ovat huonommin kuin kotipaikkakuntani sairaalassa. Ensinnäkin osasto kaipaisi kipeästi pintaremonttia… Kaikki tilat ovat ahtaat ja käytävillä sekä potilashuoneissa on älyttömästi turhia tavaroita ja huonekaluja. Aina kun menee potilashuoneeseen vaikkapa mittaamaan potilaan verenpainetta, niin saa olla jatkuvasti siirtelemässä tavaraa pois tieltään. Täällä ei myöskään ole potilasvuoteiden välissä verhoja vaan älyttömän painavat ja epäkäytännölliset sermit! Olimme katetroimassa potilasta, kun yksi hoitajista vahingossa vähän takapuolellaan tönäisi sermiä. Jos emme olisi ennättäneet napata sermistä kiinni, niin se olisi kaatunut suoraan toisen potilaan päälle. Täällä myöskin suurin osa sairaalasängyistä ovat vanhanaikaisia, eli ei sähkötoimisia. Potilaat joutuvatkin aina hälyttämään hoitajan apuun, kun haluavat sänkyä säädettävän. Viimeisiksi huonoiksi puoliksi voisin listata, että potilashuoneissa ei aina ole kertakäyttöhanskoja ja osaston pyykkihuolto toimii vähän kehnosti. Usein kun pitäisi saada puhtaita pyyhkeitä tai lakanoita, niin ne ovat kaikki loppu. Yritin kysyä ohjaajaltani, että kenen vastuulla homma on, mutta ei hän oikein tiennyt. Olen aika järjestelmällinen ihminen ja olenkin käyttänyt tylsät hetket osastolla kaappien siivoukseen ja tavaroiden järjestelyyn. Mikä sinänsä ei ole hyödyttänyt, koska seuraavana päivänä kaikki on taas sotkettu 😀
Asiasta kolmanteen, ruokatunneilla on ollut hauska seurata mitä täkäläiset syövät. Pääosin leipää… Yhdellä hoitajalla oli eväänä kolme näkkäriä, jonka päälle laittoi voita ja majoneesia, ei mitään muuta eväänä. Hilloa ja suklaata nämä tykkäävät myös levittää leivän päälle. Lettujen päälle puolestaan laittavat voita. Itse syön töissä aina lämpimän ruoan, jota hoitajat katsovat pitkään ja ihmetellen. Näillä vaan ei ilmeisesti ole tapana syödä töissä kunnon ateriaa.
Näihin viikkoihin on myös mahtunut vapaapäiviä, jolloin olen käynyt lenkkeilemässä mm. Vardafjelletin ympäristössä. Täydellinen lenkkipaikka, koska huipulta näkee koko Haugesundin kaupungin. Joka viikonloppu on myös ollut vaihtareiden yhteisiä illanviettoja, joten on päässyt hyvin tutustumaan muihin. Meillä on myös oma whatsapp-ryhmä, jossa suunnitellaan usein yhteistä tekemistä. Valitettavasti vapaa-aikaa menee eniten koulutehtäviin. Joudun suorittamaan etänä kaikki kurssit, joita luokkakaverit paraikaa Suomessa käyvät. Tehtävien ja esseiden kirjoittamisen lisäksi työstettävänä on myös opinnäytetyön suunnitelma, jonka deadline on kuukauden päästä. Tavoitteena kuitenkin on järjestää vapaa-aikaa niin, että pääsen parin päivän reissulle Stavangeriin, vaeltamaan Himakånålle sekä käymään muutamassa muussa ohjaajan vinkkaamassa nähtävyydessä.
Koti-ikävästä usein kysytään. Ei ole varsinaista koti-ikävää, mutta parhaiden ystävien seuraa kaipaan kovasti, olisi ihana jakaa täällä kokemuksia heidän kanssaan.
Alla näkymiä Vardafjelletin huipulta. Oli ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä 🙂
