Jos saat 60 pistettä tai enemmän, olet todennäköisesti erityisherkkä…
No, jokaisesti erityisherkkyys testistä mitä oon tehny, oon saanu pisteitä sen verran, että todennäköisesti oon erityisherkkä. Pelkät testithän ei tietenkään voi kertoa koko totuutta, mutta jotain viitettä ne varmasti antaa. Mutta sitten kun alkaa miettimään asioita taaksepäin niin saattaakin huomata, että näinhän se on.
Itsetutkiskelu on sellasta, jota jokaisen kannattaa jossain mittakaavassa tehdä. Valitettavasti kuulun siihen ryhmään joka tekee sitä lähes päivittäin, tai ei se välttämättä oo valitettavasti, kyllähän siitä hyötyä on. Raskasta se on, olla jatkuvasti tietoinen lähes kaikesta mitä oman pään sisällä tai kehossa tuntuu.
Mutta niin, en halua tehdä tästä mitään itsesääli kirjoitusta, vaan kertoa miten mä koen erityisherkkyyden, missä asioissa ja miten se vaikuttaa. Erityisherkkyys luokitellaan ”trendikkääks” mutta eihän se sitä oo niille, jotka sellasen ominaisuuden omaa. Ja jokainen voikin nyt päättää tätä lukiessa, että mitä ajattelee ja miten luokittelee näitä asioita.
Ensinnäkin, koen asiat ne pienetkin voimakkaammin kuin muut. Ja miten mä tiedän sen, niin harvoin muut ymmärtää sitä, että miten voin ”vajota” niin syvälle tai miten mulla voi kestää niin kauan käsitellä asioita. Mä mietin asioita aina monelta eri kantilta, eri mahdollisuuksista. No mä otan esimerkkinä nyt vaikka meidän talon myymisen. Monet sanoo aina, että no kaikki muistot säilyy sydämessä ja niitä ei kukaan voi viedä pois. Joo sen mä tiedän, mutta miks se talo olis vietävä multa pois. Syy siihen on, että meidän äiti jäi eläkkeelle ja tässä yhteiskunnassa pienellä 800€ eläkkeellä ei pärjää, kun on velkaa ja kaikkia kuluja omakotitalosta. Mä ymmärrän sen, enkä halua missään nimessä, että äiti joutuu jatkuvasti miettimään miten pärjää seuraavan kuukauden. Mutta mä mietin myös niin, että mun turva satama lähtee, paikka jossa tunnen olevani kotona ja jossa on turvallinen olo. Mä mietin vaihtoehtoja, kuinka pelastaa tilanne, voisko tontin puolittaa, voisko laittaa talon vuokralle. Samalla kun ajattelen näin, että haluan pelastaa talon, ajattelen myös että tuotan pettymyksen äidille ja mun siskolle, kun ajattelen heitä ”vastaan”. Samalla ajattelen myös miltä äitistä tuntuu, kun se näkee oman lapsensa voivan huonosti tän asian takia. Ajattelen, etten halua äidin joutuvan ajattelemaan niin että olisi jotenkin hänen syytään että voin huonosti. Jne.
Monet varmasti osais ajatella tilanteen ”järjellä” ja sillä selvä. Mutta en mä kykene siihen. Mä yritän sanoa jatkuvasti itselleni näitä järki perusteita, mutta aina sinne mukaan livahtaa ne muutkin ajatukset.
Tämä oli vain yksi esimerkki. Mun erityisherkkyys näkyy myös siinä, että otan muiden murheet todella omakseni, mietin niitä paljon, mietin mitn voisin auttaa, mitä voisin tehdä että hänen olo paranee. Mä en pysty kattomaan lääkäri tai poliisi sarjoja, mä alan miettimään liikaa asioita ja ne kaikki pyörii päässä liikaa. Mä en myöskään halua nähdä mitään kärsimystä elokuvissa tai televisiossa. Sen takia oon ja tuun aina olemaan hömpän kannattaja ja ajattelemaan että television tarkoitus on viihdyttää ihmisiä. Mutta en tarkoita, että muutkaan genret olisivat sen huonompia. Itse en vaan niitä pysty katsomaan ahdistumatta.
Mä itken helposti. Mun mieliala muuttuu helposti ympärillä olevien mukaan. Mä tunnistan helposti muista niiden olotilat, ja pienistä asioista tiedän milloin joku valehtelee tai ei ole oma itsensä. Mulla on suht hyvä intuitio asioihin.
Jos näen lapsen itkevän tai vanhan ihmisen olevan yksin, haluaisin aina mennä kysymään onko kaikki hyvin. Tai jos istun kahvilassa yksin ja näen jonkun istuvan yksistään ajattelen ” onkohan sillä kaikki hyvin, minkä takia se on yksin, toivottavasti se ei oo yksinäinen, kauheeta jos se on yksinäinen, ei kenenkään kuulu kokea yksinäisyyttä…”
Mä oon huono tekemään päätöksiä, en siks etten tietäis mitä itse haluan, mutta en halua aiheuttaa muille mitään pahaa omilla päätöksilläni. Ihan pienetkin asiat, mihin mennään syömään, voi olla ylitse pääsemätön päätös.. mitä jos mä sanon jonkun sellasen paikan mitä toinen inhoo, tai jos siellä onkin ruoka huonoa niin se on mun syy.
Mä jään helposti kiinni pieneenkin kipuun mun kehossa. Vaikka mulla on korkea kipukynnys niin pienetkin kolotukset kyllä tunnistan ja jään niitä miettimään, mistä seuraa ahdistus ja paniikki kierre.
Mä tarviin päivässä hetken jolloin saan vaan olla, mutta silti kaipaan ihmisiä ympärilleni. Silti koen välillä oloni todella yksinäiseks. Jos oon kauan hälinässä tai mulla on monta asiaa meneillään yhtäaikaa, tuun ylivirittyneiseks ja alan saamaan fyysisiä oireita. Huimausta, rytmihäiriöitä, ja mun paniikkiolot kasvaa.
Toisaalta nyt kun on alkanut ymmärtämään enemmän näitä piirteitä itsessä niin asiat varmasti helpottuu ja pystyn olemaan eritilanteissa eritavalla, koska tiedostan mistä mikäkin olo johtuu. Ja onhan herkkyydellä paljon hyviä puolia. Tärkeintä on hyväksyä kaikki puolet itsessä ja ksavaa niiden mukana tai niistä huolimatta.
Tärkeintä on muistaa, että erityisherkät ja ”tavikset” ei ehkä aina pysty ymmärtämään toisiaan. Mä en osaa käsittää, miten joku ei voi miettiä niin paljon miltä muista tuntuu, ja tavikset ajattelee että oon vaan ylitunteellinen tai itsekäs vaikka kyseessä on jotain ihan muuta. Niinpä se mitä itse voin tehdä, on ymmärtää taviksia enemmän siinä ettei sitä vaan ehkä ymmärretä niin helposti että jokaisessa asiassa mun päässä käy ne miljoona vaihtoehtoa ja ajatusta.
