Voiko terapiaan mennä tästä syystä

Törmäsin Youtubessa suomalaiseen henkilöön, joka tekee videoita. Eräällä videollaan hän puhui, että on kauan haaveillut terapiaan menosta ja omien ajatusten purkamisesta jollekin. Nyt hän oli terapian aloittanut  ”kavereiden suosimalla lempi terapeutilla” ja hehkutti asiaa.

Motivaationa terapiaan menolle oli se, että hän ikään kuin halusi coachata itseänsä. Ollakseen vielä parempi, miettiäkseen uutta suuntaa työrintamalla, ja haluna saada oivalluksia. Hän kuvaili terapiaa viikon kohokohtana ja että terapiaan on kiva mennä ”brainstormaamaan” ja niistä voi syntyä katselijoillekin sitten tuloksena jotain kivaa.

Mulla heräsi tästä videosta monta eri  näkökulmaa jostain syystä. Mulla on jostain syystä tosi ristiriitainen olo tosta, koska kyllähän omalla rahalla saa tehdä mitä vaan ja terapiassa puhua mistä hyvältä tuntuu! Eihän se mulle  kuulu. On myös hieno juttu, että kynnys terapiaan menolle on laskenut, että sun ei tarvi olla ”hullu” mennäksesi sinne. Ja mikä mä oon määrittelemään, että kenelle mikäkin asia on elämässä sellasta, että tarvii terapeuttia.

Mutta jotenkin sit se, et nykypäivänä onniin ihan helvetin outo ilmiö mennä terapiaan vaan siitä syystä, että pääsee sinne ”pitchaa omii ideoita”, kun sit on sellasia joilla ei oo varaa terapiaan ja tarvis sitä kuntoutuakseen. En ehkä voi käyttää termiä, että tarvii oikeasti terapiaa, mut sanon nyt tollee silti.

Oon myös ymmärtänyt, että terapeuteista on iso pula, ja että moni tarvitseva joutuu odottaa tosi kauan. (Tai siis; eihän sairaalaakaan toivota kuormittavan ns. turhaa).  Et voisko sit, jos on selkeesti rahaa, maksaa vaikka jollekin life-coachille, jonka kans vois sit näit ”brainstormauksii” tehä.

TOSI tosi vaikee, mut mielenkiintonen aihe. Ja kuten sanoin: Eihän tää mulle kuulu.