Viisi ajatusta uusiin aamurutiineihin ja podcast-suosituksia

Olin tällä viikolla porukoiden luona viettämässä syyslomapäiviäni.Oli rentouttavaa päästä hetkeksi pois Helsingistä ja ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan nauttia esimerkiksi siitä, että on oma piha ja melkein takapihalta pääsee metsäreiteille haikkailemaan.  Kuvassa istun uudessa toppaliivissäni takapihalla ja leikin, että istun aftereilla jossain Alpeilla. Mahtava mielikuvaharjoitus! 😀

Oon harjoitellu uusien rutiinien kehittämistä, koska en halua päivästä toiseen tehdä samoja asioita, ajatella samoja ajatuksia jne. Tähän uusien rutiininen kehittämisen rinnalle oon päättänyt myös olla vähemmän kontrolloiva lopputulemien suhteen. Oon usein kontrolloiva sen suhteen, että ajattelen, jos asia X tapahtuu —> olen onnellinen. Jos tänään ei tapahdukaan näitä asioita —> olen onneton. Yritän antaa tilaa tämän asian ympärille, koska kyseinen ajatusketjuhan on vain tarina, jonka olen päässäni keksinyt. Se myös estää tulemasta onnelliseksi kaikesta muusta, mikä johtaa tyytymättömyyteen omassa elämässäni.  Tuntuu, että elämän flow-tila katoaa ja tulen kapeanäköiseksi tällaisesta ajattelusta. Haluan, että elämä toteutuu enemmän itsestään ja tuo yllätyksiä!

Muutama rutiini, joista olen huomannut olevan hyöytä oman päiväni aloitukseen. Ensinnäkin tärkein pointti on ollut huomata, että minun kohdallani toimii Tony Robbinsin ”Change your state, change your mind”. Eli aivan ensimmäiseksi aamulla on tärkeintä saada olotila kohdilleen, koska sitä kautta ajatukseni ovat parempia, kehittävämpiä ja teen parempia ratkaisuja. Eli:

  1. Meditoin vähän aikaa. Se voi olla ihan vaan 5-10 minuuttia jonkunlaista hengityksen seuraamista. Tim Ferris haastattelee Tools of Titans kirjassansa menestyneitä ihmisiä heidän taktiikoista, rutiineistaan yms. Lähes jokainen mainitsee, että mediointi on tärkein osa heidän rutiinejaan. Olisin siis lähes tyhmä, jos en edes hetkeksi aikaa tekisi tätä!
  2. Joogaus/venyttely/kropan herättely. Aamuisin kun saa veren kiertämään ihan millä tahansa tavalla, aktivoi tää jo vaikka kuinka paljon hyvänolonhormoneja. En ota tästä aamuliikunnasta mitään paineita, kunhan edes venyttelen vähän.
  3. Kirjoitan ihan vähän ”aamusivuja” eli ekat ajatukset, joita päähän tulee. Tässä on vielä kyl harjoiteltavaa, että tekisin tän joka aamu. Mutta helepottaa kummasti kun saa aamulla oksentaa eilisen ajatukset paperille ja aloittaa päivän.
  4. En usko vanhoihin ajatuksiini. Olen hieman aamuahdistunut ja tuntuu, että kaikki maailman vanhat ajatusketjut pyörivät kehää aamusin. Olen siis todella tarkka, etten samastu niihin aamusta, vaan kehitän niiden tilalle jotain uutta. Yritän myös joka aamu nähdä päiväni uusin silmin, enkä oleta, mitä tulee tapahtumaan, tai ennakoi lopputulemia.
  5. Sanon päässäni, että tästä tulee paras päivä ikinä. Ihan uskomattoman pieni lause, mutta se saa jotenkin hymyilemään 😀

RRRRaakastan uusia näkökulmia ja itseni haastamista ja tässä muutama podcast-vinkki, joita kuuntelen säännöllisesti kehittääkseni itseäni:

  1. Lewis Howesin The School of Greatness (haastattelu Rob Bellin kanssa 12.10. oli BEST)
  2. The Tim Ferriss Show
  3. Expanded Podcast with Lacy Phillips (miten manifestoida oman näköinen elämä ilman just think positivite – woowoota)
  4. Mindset mentor (Perustuu neuropsykaan ja aivojen uudelleenvirittelyyn, motivaatioon, intohimojen löytämiseen jne)
  5. Human Designista kiinnostuneille Reframe with Jenna Zoe
Hyvinvointi Ajattelin tänään

Kaikki menee lopulta hyvin, kunhan ottaa vastuun itselleen

Eron jälkeen tuli hetkeksi sellainen olo, että on mennyt elämässä taaksepäin ja kaikki pitää rakentaa taas uudestaan. Tää on tietty ihan luonnollista, koska sitä rakentaa elämäänsä myös toisen ympärille. Sen lisäksi toisen kautta tutustuu ihmisiin, joita ei ehkä enää sit koskaan näe, muuttaa yhteisestä kämpästä uuteen kämppään sekä ympäristöön ja kaiken lisäksi arki pitää keksiä uudestaan. Onneksi mulla on aina ollut oma elämä kumppanin lisäksi, joten elämässäni ei  periaatteessa muuttunut muutakuin se, että minut valtasi hetkellinen tyhjyys sekä toisen panostus arjen päätöksiin luonnollisesti katosi, ja nyt se oli taas minun yksinään tehtävä.

Tänään kävin itseni kanssa hyvän muistuttelevan keskustelun siitä, että vertailu muiden elämään on aivan turhaa ja on vain luotettava siihen ajatukseen, että kaikki menee lopulta niinkuin niiden kuuluu mennä. Kaikki langanpätkät nivoutuu yhdeksi kasaksi sitten jossain vaiheessa. Tärkeää on vain nauttia tästä hetkestä, pitää sitä yhtä tärkeänä kuin sitä ”sittenkun” -elämää ja arvostaa ajatusta, että onpahan ainakin perspektiiviä elämän aaltoliikkeestä! Sekin on tärkee kokemus. Ainakin resilienssi kasvaa jos ei mitään muuta ja on sellanen olo, että selviän kyllä ihan mistä vaan. Tuleepa rikottua myös yhteiskunnan normeja siitä, missä vaiheessa kaikki pitäs olla saavutettuna. Oon sit etujoukoissa raivaamassa tilaa kaikille, jotka haluu elää omannäköstä elämää!

(Oivalsin tänään myös yhden todella mieltämullistavan asian itsestäni; mulla on koko elämän ollu tapana hakeutua sellasten ihmisten seuraan, joiden kautta voin heijastaa omaa epävarmuuttani. Että jos vaan jotenkin saan voitettua ton ihmisen puolelleni ja saada hyväksynnän, niin sit voin hyväksyä itseni. Oli ihan hirvee oivallus joutua myöntää tuollanen sabotointi itelleni, mut ONNEKSI tajusin ton ja olin rehellinen siitä. Kai sitä ihminen joskus jostain syystä siirtää vastuun omasta hyväksynnästään muille. Nyt en enää sitä tee!)

Kun joutuu ihan oikeasti yksin istumaan läpi ne pimeet sunnuntait, kun kukaan ei oo kertomassa sulle että OOT IHANA JA PARAS, mutta siitä huolimatta koet sellastaki lempeyttä itteäs kohtaan et oksat pois, niin voihan piru SE on voimaannuttavaa. Kun huomaa tälläsenä random maanantaina, että onkin mieleltään tosi voimakas ja vaikka tällä hetkellä suunta tuntuu hieman sekavalta ja siitä huolimatta sokeasti luottaa tulevaan, SE on jo voitto. Kun rehellisesti ottaa vastuun omasta onnestaan takaisin itselleen, tietää että tulee saamaan kaiken mitä haluaa.

Joten lopulta: älä huoli ja luota pieneen ääneesi siitä, että kaikki lopulta selkeytyy. Haaveile siitä just oikeesta kumppanista, just oikeesta kämpästä, perheestä, työpaikasta, mistä tahansa. Ja vaikka kaikki ois sillisalaattia niin haaveile sit ees niistä pienistä sillisalaatin palasista, joita kohtaan tunnet ees vähän vetoa. Kokonaisuus hahmottuu kyllä. Kato vaikka sillä aikaa gilmoren tyttöja sadatta kertaa ja käy siskon kanssa salilla niinku mä.

Salin jälkeen seisoin ratikkapysäkillä hymyilemässä kuumalle miehelle huomaten yhtäkkii et mulle tulikin aidosti olo, että EI! Ei vielä miehii. Haluan sittenkin vielä rakentaa elämää just näin, yksin! Ja kun sellanen aito rakkaus itteensä ohi pyyhältää ohi, tuntuu et kaikki on siinä, eikä sitä tunnetta voi kukaan enää horjuttaa.

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään