Oonkin odottanut, että kerkeän kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Välillä ajatukset eivät keräänny kokonaisuudeksi, jotta saan kerättyä ne yhdeksi postaukseksi. Ajatuksia on paljon, kiinnostuksenkohteita sitäkin enemmän ja mietin jatkuvasti, mihin suuntaan tää blogi lähtee. Haluaisin kirjoittaa välillä niin monesta asiasta, mutta tulisikohan siitä sitten hieman sillisalaattia. Tärkeintä on kuitenkin, että kirjoitan. Sanoin eilen ystävilleni, että haluaisin joskus kirjoittaa ammatikseni ja tää blogi on erittäin hyvä  pohja ylläpitää kirjoittamisen taitoa. Jääköön sitten yllätykseksi, mihin kirjoittaminen lopulta eskaloituu.

Välillä aihepiiriä miettiessä kompastun siihen, että ajattelen ihmisten pyörittelevän silmiään, jos kirjoitan jostain tietystä aiheesta. Että onko tää ja tää ja tää nyt vähän typerä aihe, onko mulla tähän aihepiiriin sittenkään mitään sanottavaa ja mitä väliä on tuoda esille huomioita, joita itse tekee päivien aikana. Toisaalta haluaisin ajatella pystyväni kirjoittamaan vain itselleni, mutta osa minusta haaveilee kirjoittavansa ns. yleisölle, mikä saa pohtimaan entistä enemmän tekstien sisältöä.

Kirjoitan siis siitä, josta ainakin tällä hetkellä tiedän: omasta elämästä ja sen tapahtumista. Kävimme tällä viikolla ystäväni kanssa uudessa ravintolassa Albina ja Alexisissa Vallilassa. Hyvä kokemus, kiitos! Paikka oli viehättävä, ranskalaistyylinen (mulla on Ranska-vaihe menossa) ja menu oli hyvä. Mietin paikanpäällä, että paikka olisi viehättävä ihan vaan tiskillähengailuun ja drinkkien nauttimiseen. Harmittaa ainoastaan se, että menun sisältö oli valmiiksi määritelty ja ilman lisämaksua ei saanut vaihtaa esim. jälkkäriä yyyyyy, mitä olisin ehottomasti halunnu tehdä. Arkena on ihana käydä ravintolassa, vaikka ei nyt joka viikko ois rahaa tommoseee menuiluun. Siispä: arjen luksusta jes! Ja seurani oli ihanaa.

Halusin uusia tauluja seinälle ja piirtelin ja maalasin sitte. Kokeilin maalausmustetta ekaa kertaa, hyvä lisä vesivärien kanssa. Oon tyytyväinen lopputulokseen, ideasta tosin en voi ottaa kaikkea kunniaa. Selasin pinterestistä maalausideoita ja törmäsin portfoliokuviin, joiden tyylistä innostuin. Yritän vielä hieman etsiä omaa tyyliä piirtää ja maalata, ylläoleva tyyli ainakin innosti todella paljon!

Eilen istuttiin mun luona iltaa muutaman opekollegan kanssa. Oli ihanaa, ihanaa, ihanaa vaan löhöillä ja jutella. Saan kyl ympäriltä niin paljon rakkautta, että ei nyt ihan just oo ikävä seurustelua ees. Puhuttiin kuitenkin ihmissuhteista ja siitä mistä haaveillaan. Mun haaveilu liittyy tällä hetkellä aika pitkälti siihen, että elämä alkaa tuntua kokonaiselta (mitä se sitte ikinä tarkottaakaan) ja alan sallimaan itelleni sen,että ansaitsen kans kaiken onnen, mitä haluan.

Joskus tuntuu pitkältä matkalta päästä sinne, minne haluaa. Välillä otan askeleita eteenpäin ja sitten tulee päiviä kun tuntuu mukamas menevänsä taaksepäin. Muistuttelen itselleni kuitenkin päivittäin, että meillä kaikilla on oma polkunsa kuljettavana ja että oon saavuttanut jo niin paljon, voin luottaa tähän elämään ja hetkeen.

Mun mieli on nähtävästi jossain tilanteessa päättänyt, että en vois olettaa kaiken menevän hyvin ilman että kontrolloin asioita. Ihan helvetin paska ohjelmoitu ajatus 😀 Siksi se saa nyt lähteä. Käännän sen tälläseks: oletan, että kaikki tulee aina menemään hyvin ja mukavasti, ellei toisin todisteta. Sillä, mitä oon ollut tai mitä oon nyt,ei oo mitään tekemistä sen kanssa, kuka voin olla tulevaisuudessa.

Mä myös todella uskon, että mitä mä näen edesssäni on vaan sisäsen maailman (eli ajatusteni) heijastusta. Mulla on siis kaikki valta muokata elämäni sellaseksi kuin haluan.Varsinkin niissä asioissa, jotka tuntuu tuovan vain ahistusta ja pelkoa elämässä. Seuraan Jenna Zoeta instassa ja hän kirjoitti hienosti, miten muuttumisen ei tarvi aina olla vaikeaa, tai kestää kauan.

Tää on esimerkiksi hyvä harjoitus: Päätä kuka haluat olla/millaine haluat olla tai millainen olisi ”unelmien sinä”. Unohda vanhat rajoittavat tarinat päässäsi siitä, kuka luulet olevasi. Kun päässä on kuva ns. unelmien itsestäsi, mieti miten se uusi ihminen liikkuisi, ajattelisi ja toimisi just tässä hetkessä ja tilanteessa.  Kokeile vaan ”olla” se uusi Sinä hetken aikaa. Kokeile sitä eri tilanteissa, kun oot työpaikalla, kaverien kanssa, ihan yksin. Nojaat vain päivä päivältä enemmän kohti uutta tapaa olla.

Muutos ei tapahdu ihan hetkessä! Mutta esimerkiksi itse huomaan, että mitä enemmän vain nojaan uusiin asioihin, mieli alkaa automaattisesti edesauttaa tilannetta. Monelle vanha Minä on tietenkin turvallinen paikka olla ja mieli saattaa yrittää rajoittaa muutosta, mutta tuo harjoitus on hyvä tilanteissa, joissa oikeasti kaipaa muutosta. Ei sitä tarvi koko elämäänsä indetifikoitua asioihin, joihin on joskus samaistunut!  Itse esimerkiksi haluan olla enemmän sellainen, joka ei murehdi asioista niin paljon, joten sitten vaan mietin, miten sellainen ihminen toimii arjessa, joka ei murehdi. Sitten vaan kokeilen olla se tyyppi. Aivot alkaa heti rakentamaan uusia väyliä olla tää ihminen. Bestesttttt.

Ihanaaa aaaaaa voisin kirjottaa tälläsistä muutoksista vaikka kuinka paljon: rakastan neuropsykologiaa ja auttaa ihmisiä ymmärtämään, miten muutos on mahdollista jumppaamalla omia aivojaan.

Nojoo, ihanaa lauantaita, kirjotan tätä kahvilasta taas ja se on BESTEST myös.