Ulkoimailla asuminen ei tee sinua onnelliseksi

Istun makkarissa sängyllä ja ulkona sataa. Mietin, että ihan samanlainen sää kuin Suomessa.

Eilen makasin sängyllä ja sometin. Selasin instaa ja kaikkea muuta turhanpäiväistä. Ulkona oli 30 astetta lämmintä, oli kuuma, mulla oli paska fiilis. Väsytti kaikki. Mietin, että teen ihan samoja juttuja kuin Suomessa. Ajattelen samoja asioita kuin Suomessa.

Ennen kuin muutettiin Sveitsiin, tein itselleni hyvin selväksi, että ulkomailla asuminen ei tee Sinua onnelliseksi. Oikeestaan tää vois päteä mihin vaan asiaan, jota me tavoitellaan ihan vaan sen takia, että kuvitellaan sen muuttavan meidät jotenkin perinpohjaisesti. Ja muuttaahan se siis hetkeksi. Kun kaikki on vielä jännää ja uutta. Kunnes sitten ne samat kaavat ja ajattelumallit seuraa uuteen paikkaan. ”Miksen olekaan onnellinen, kun saavutin unelmani?”

Itse asiassa, täällä ollessa mun kaikki ”huonoimmat” piirteet ovat itse asiassa hetkellisesti korostuneet, ha ha. Johtuen siitä, että uudessa maassa, uudella kielellä ja kulttuurissa toimiessa on koko ajan epämukavuusalueella. Ei ole varmuutta töistä, uusista kavereista, elämästä ylipäätään. Perus asiat tuntuu välillä oudolla tapaa liian jännältä – keho on koko ajan hieman ylikuormittunut. Epämukava olo. En osaa, en uskalla. Olen mennyt kymmenen vuotta taaksepäin kaikissa taidoissani.

Ulkomaille muuttaminen on aina ollut haaveeni. Ja olin hyvin tietoinen, että vaikka tää on ihanaa, muutos ei tuu olemaan helppoa. Mutta ne asiat voi silti kulkea käsikädessä. Ehkä tässä tilanteessa hyvin korostuu se, että mitä mä olen ja tuun olemaan tulevaisuudessa, määrittyy tässä hetkessä. Jos tässä hetkessä elän aina vaan sitku-elämää, niin viikon päästä elän sitä edelleen, vaikka se sitku-asia toteutuiskin. Luin joskus jostain, että Et voi kadottaa itseäsi Pasilaan ja löytää itseäsi Balilta. Et tosi kliseisesti, minne meetkin niin siellä sä oot. Jne. Tunteet eivät katso maata, rajoja, tilanteita.

Siis ja ei tää ulkomailla asuminen niin dramaattisa herräisä ole! Siis ihanaa olla Sveitsissä. Ehkä vaan itselle (ja miksei muillekin) muistutuksena, että vaikka me juostaan välillä asioiden perässä ihan vaan sen takia, että luullaan saavamme niiden kautta itsellemme elinikäinen rauha ja harmonia, niin that ain’t gonna happen love. Koska sitä on olla ihminen. Voi vaan oppia sietämään kaikkea sitä ihmisyyttä, jota elämänvarrella joutuu itsessään kohtaamaan.

Oon miettiny vähän, että mitä uutta täällä keksisin. Poikaystäväni ollessa töissä, voisin kai keksiä itseäni uudelleen. En nyt sillai kokonaan. Opiskella, uusi harrastus, mitä? Mulla on kuitenkin opettajan palkallista kesälomaa tässä vielä tovi jäljellä ha-ha. Ehkä perustan jonkun Basel-aiheisen matkablogin/instatilin.

Mitäs muuta? Viime viikolla oltiin ystävien luona Genevessä ja käytiin Ranskan puolella Chamonixissä haikkaamassa. Oli hieman eri maisemat kuin Suomessa 😀 Oli muutenkin mielenkiintoista, kun konretisoitui Sveitsin monimuotoisuus entisesestään; miten hauskaa, että täällä tosiaan on saksalaisvaikutteinen, ranskalaisvaikutteinen ja italialaisvaikutteinen osa ja se kyllä näkyy ja kuuluu katukuvissa. Geneve oli ihan täysin erilainen kuin saksalaistyyppinen Basel.

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *