Maailma on kaunis
Kävelin eilen kauppaan ostoksille. Olin jättänyt hiustenpidennykseni laittamatta ja sitonut hiukseni sotkuiselle nutturalle. Naamassani ei ollut meikkiä ja päälleni olin hätäisesti kiskaissut likaiset verryttelyhousut ja toppatakin. Kaupan sisälle päästessäni minua hävetti aivan tajuttomasti. Vainoharhaisuuksissani olin aivan varma, että ihmiset tuijottavat minua ja kauhistelevat mielessään hömssyistä olemustani. Ulospäästyäni olin helpottunut. Samalla hetkellä tajusin kuinka naurettava olin. Kukaan hädin tuskin edes vilkaisi minua tai saatika nauranut ja tullut kertoman kuinka hirveältä näytin. Huvittuneena naurahdin ääneen kävellessäni takaisin kotiin.
Aloin tosissani miettimään, milloin ulkonäöstäni on tullut minulle niin suuri pakkomielle. Muistan, että ylä-aste aikoina olin todella itsevarma enkä välittänyt tippaakaan mitä muut minusta ajattelivat. Silloin ehkä olisi ollut enemmän syytäkin välittää, puolikaljuksi ajeltut hiukseni eivät ehkä olleet parhaita päähänpistoksiani, puhumattakaan samoihin aikoihin vallitsevasta poikatyttö vaiheestani jolloin käytin ainoastaan löysiä reisitaskuhousuja ja miesten osastolta ostettuja XL-kokoisia huppareita.
Nykyään huomaan tämän tästä vertailevani itseäni muihin, ja peilistä katsoessani huomaan ensimmäisenäi liian ohuet hiukseni, leuassa kukoistavan finnin tai pömpöttävän vatsani. En kuitenkaan väittäisi olevani maailman huonoimman itsetunnon omaava ihminen, vaikka siltä saattaa kuulostaakkin. On toki päiviä jolloin peiliin katsoessani ajattelen olevani kaunis tai huomaan kuinka näteiltä silmieni väri näyttää tietyssä valossa.
Olen aika varma etten ole tämän asian kanssa yksin. Miksi ulkonäöstä stressataan niin paljon? Jotenkin sitä huomaa usein ettei koe oloaan itsevarmaksi kuin vain silloin kun on saanut uusia vaatteita tai käynyt laitattamassa hiuksensa kampaajalla. Meillä jokaisella on varmasti päiviä jolloin tuntee olevansa maailman rumin ihminen. Olen kuitenkin vuosien varrella huomannut että hienommat vaatteet tai uudet pidennykset eivät tee minusta yhtään sen kauniimpaa ihmistä muiden silmissä. Se on vain keino jolla saan itselleni hyvän ja itsevarmemman tunteen. Toivon että joku kaunis päivä pystyn kävelemään täysin rentona ostoskeskukseen laittautumatta ollenkaan ja todeta olevani kaunis ja olla vertailematta itseäni muihin.
Aikakausilehdet, televisio, mainostaulut, kauneuskilpailut.. Ulkonäköpaineet ovat suuret nykymaailmassa. Lehtien sivuilla näkee koon36 malleja keikistelemässä virheettömien vartaloidensa kanssa , kun taas seuraavalla sivulla huomaat artikkelin jossa toitotetaan jokaisen olevan kaunis minkä kokoisena tai näköisenä tahansa. Miten sitä ikinä voi tuntea olonsa kauniiksi, jos lähes ainoa asia mitä voit nykyään aikakausilehdistä lukea on se, miten saat ihosi näyttämään paremmalta tai minkä väriset ja malliset vaatteet tekevät sinusta hoikemman näköisen? En yhtään ihmettele miksi niin suuri osa esim. nykynuorisosta kamppailee päivittäin niin suurista itsetunto-ongelmista. Pelottaa ajatella, että tätä menoa kuukausittainen kampaamokäynti vaihtuu kirurgin vastaanotto käyntiin.
Kaikesta huolimatta, yritän pysyä positiivisena ja toitottaa itselleni ja myös muille, että kaunista on itsevarmuus eikä uudet vaatteet tai kasvojen maalaaminen.
Sinä olet kaunis, me ollaan kauniita, maailma on kaunis!