Tiikerililjan kiitokset

Useamman viikon pohdinnan jälkeen on aika kohdata tosiasiat ja kertoa niistä teillekin. Tuleva syksyni on niin kiireinen, että bloggaamiselle tuskin jää aikaa riittävästi.

Olen päättänyt jättää tämän blogini nyt vähemmälle ja keskittyä opiskeluun. Saatan silloin tällöin vielä muutaman jutun kirjoittaa. Kuka tietää, vaikka aikaa löytyisi jossain kohtaa enemmänkin. En halua kuitenkaan väsyttää itseäni liikaa, joten en aio ottaa bloggaamisesta stressiä. Kirjoittelu jääköön, jollei jotain todella puhuttelevaa ilmaannu elämääni.

Jään kaipaamaan niitä hyviä keskusteluita, joita olen teidän kanssa käynyt. Kaipaan myös sitä, kun on kirjoittanut hyvän jutun ja on siitä ylpeä tai sitä, kun odottaa malttamattomana päästääkseen kotiin kirjoittamaan päivän ajatukset. Kenties olen onnistunut jopa herättämään ajatuksia tai piristänyt jonkun lukijan päivää. Niin monesti olen näiden viimeisten kuukausien aikana käynyt jännittyneenä kurkkaamassa, josko jutustani on tykätty tai kommentoitu. Monia tunteja olen viettänyt lukien teidän muiden blogeja ja ihastellut sitä taidokkuutta, jolla ne on kirjoitettu. Varmasti aion niitä jatkossakin lukea ja ehkäpä kommenteilla muistaa teitä.

Tästä lyhyehköstä ajasta bloggaajana jää minulle hyvät muistot. Olen saanut kirjoitettua mielestäni tärkeistä aiheista, mutta myös pienistä arjen hetkistä. Niitä voin sitten lukea, kun haluan muistella omia ajatuksiani ja hymähdellä pöhköille jutuilleni. En aio niitä ainakaan vielä poistaa, joten halukkailla on edelleen mahdollisuus kurkata, mitä ajattelin vaikkapa muutama kuukausi sitten.

Lopuksi haluaisin toivoa jokaiselle elämääni seuranneelle mukavaa syksyä! Toivottavasti kuulemme toisistamme vielä elämäni antaessa hiukan enemmän aikaa bloggaamiselle.

Tiikerililja kiittää <3

suhteet oma-elama hyva-olo hopsoa

Rinnat

Tähän voisi laittaa jonkin houkuttelevan kuvan, mutta jokainen meistä on nähnyt rintoja, joten jätetään nyt kuvitelmien varaan. Varsinkin, kun google-haun tulokset jokainen voi arvata ja kuvaa omistani ei nyt löydy.

Rinnat. Moni toivoo suuria ja täyteläisiä rintoja. Suuret rinnat herättävät pienempiä enemmän huomiota ja niistä ollaan valmiita maksamaan sekä kokemaan jopa kipua suurempien saamiseksi. Omat rintani ovat luonnostaan melko suuret. Tai no kerrotaanko, että muutaman kerran tuntemattomatkin ovat tulleet niitä kommentoimaan. Joten kerronpa nyt suurien rintojen kanssa elämisestä.

Kommentointi. Olen huomannut, että monien on vaikea olla kommentoimatta suuret rinnat nähdessään. Varsinkin muutaman jälkeen. Niitä ihmetellään ja kehutaan, mutta muistaisivatpa ihmiset vilkaista myös hiukan ylöspäin, sillä tärkeämpiä asioita löytyy kasvoilta. Enkä puhu nyt ainoastaan miesten kommenteista.

Vaatepulmat. En tiedä mitään vaikeampaa, kuin rintaliivien ostamisen. Parikymppisenä olisi kiva käyttää muutakin, kuin mammaosastolta ostettuja liivejä tai huonosti istuvia, epämukavia versioita. Toisaalta varaakaan ei olisi sijoittaa lähes 100 euroa hiukan parempiin. Hinta-laatu -suhteeltaan sopivien rintsikoiden etsiminen on siis todella haastavaa! Mainostetaanko nyt, että Lindex on pelastanut minut monta kertaa… Vaatepulmat ei kuitenkaan lopu alusvaatteiden ostoon. Rintojen peitoksi tarvitsee vielä paitaa tai mekkoa, jotta ihmisten ilmoille voi lähteä. Liian kireä paita korostaa rintoja liikaa, löysä saa vyötärön näyttämään 20 senttiä leveämmältä ja kaula-aukon valinta on tarkkaan puuhaa. Puhumattakaan sitten bikini-ostoksista…

Selkä. Selväähän se on, että suuret rinnat painavat. Ja sen tuntee selässä sekä kireissä hartioissa. Urheilu, venyttely ja hieronta auttavat, mutta nekään eivät ole vieneet kireyttä mennessään. Minulle kireät lihakset aiheuttavat päänsärkyä, joka ei aivan miellyttävää ole.

Venyminen. Voin vain kuvitella rintojeni ylettyvän napaan muutaman vuosikymmenen päästä, kun luonnollinen venyminen jatkuu. Ei kovin kaunista se. Ja tämähän vaikuttaa tietenkin myös itsetuntoon ja omakuvaan. Sen verran pinnallinen voin myöntää olevani, että ulkonäkö vaikuttaa itsetuntooni. Vaikka rinnat eivät joka päivä olisikaan mielessä, välillä harmittaa, kun ne eivät olekaan mieleiset.

Plussat. Oikein valitut vaatteet näyttävät hyviltä muodokkaalla vartalolla. Huomion saaminenkin on välillä kivaa, kunhan se on tarpeeksi kohteliasta. Lisäksi oma vartalo on aina oma. Rakas sellaisenaan.

Kuinka moni tunnustaa omistavansa suuret rinnat? Onko niistä enemmän iloa vai surua? Entä pienempi rintaiset. Osaatteko iloita omistanne?

 

suhteet oma-elama terveys hyva-olo