Nyt on aika kertoa ”edistymisestäni” flirttailun suhteen. Tai siis ei sitä edistymistä ole juurikaan tapahtunut. Tästä kertoo parhaiten tämänpäiväiset tapahtumat…

Kävin parin kaverini kanssa leffassa katsomassa The Great Gatsbyn. Elokuva oli loistava! Varsinkin romantiikan nälkääni… Mutta tarkoituksenani oli kertoa elokuvan jälkeisistä tapahtumista…

Istahdin metroon tarkoituksenani selailla facebookin päivitykset läpi ja kurkata Lilyyn. Hetki istahtamiseni jälkeen vastapäiseen penkkiin istahtaa komea mies, jota katson hetken liian pitkään. Hän hymyilee ja katsoo takaisin. Menen aivan lukkoon, tuijotan vielä hetken liian pitkään ja käännän katseeni pois. Räplään hermostuksissani puhelinta. Miksi Lilyn sivutkaan eivät aukea! Tuijottelen puhelintani ja yritän näyttää siltä kuin tekisin sillä jotain… Lopulta tajuan laittaa puhelimen laukkuuni. Yritän katsella ympärilleni luonnollisesti, mutta vilkuilen miestä ja hän huomaa sen ja hymyilee takaisin. Miksi tämä metro menee niin hitaasti!

No vihdoin metro saapuu määränpäähäni ja nousin kiitollisena paikaltani. Hitto, miksi käyttäydyin niin tyhmästi! Olin kuin sisäoppilaitoksesta juuri päässyt, lapsellinen jännitys… No ei se mies varmaan niin komea ollut. Liian vanhakin. Ja ei varmaankin omaa tyyppiäni. Ei siitä kuitenkaan mitään olisi tullut. Prkl. Että näin edistyy se flirttailun opettelu. Argh.