Olen kertonut bloggaamisestani vain yhdelle ystävälle. (Moi vaan, jos luet tätä!) En ole kertonut edes parhaalle ystävälleni. Olenkin joutunut jo monta kertaa pohtimaan, kertoisinko tästä harrastuksestani muille.

En ole tästä puhunut kavereilleni, jotta voisin kirjoittaa vapaammin elämästäni ja kokemuksistani. Anonymiteetti takaa sen, että voin kirjoitella asioista, joita en halua ihan jokaisen tuttuni tietävän. Toisaalta en halua omaa kuvaani julkaista, jotta voin kulkea tunnistamattomana kadulla. Voin myös havannoida muita ilman, että he ajattelevat joutuvansa blogiini. Yritän kuitenkin kirjoitella kauniisti niistä ihmisistä ja tutuistani, jotka eivät tiedä tästä. 🙂

Toisaalta olisi kiva saada kommentteja tutuilta. Siitä, mitä mieltä he ovat olleet jutuistani ja ovatko he ajatelleet samoja asioita. Pelkään, (tai no pelko on ehkä liian voimakas sana, mutta en keksi parempaakaan) että sensuroisin kirjoitusaiheita paljon enemmän, mikäli bloggaamisestani moni tietäisi, eikä liiallinen sensuuri blogiini sopisi.

Olen yllättynyt siitä, että vajaan kuukauden bloggaamisen aikana olen saanut jo monta kommenttia ja tykkäystä! Jokuhan on lukenut juttujani, vaikka en niitä ole edes kavereilleni mainostanut. Mahtavaa Lilylaiset, arvostan teitä!

Minusta tuntuu, että olen aikamoisessa vähimmistössä näin tarkan yksityisyyden rajaamisen kanssa. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä Te muut olette ajatelleet yksityisyytenne suhteen ja oletteko joutuneet pohtimaan samoja asioita kuin minä. 🙂