Hallitus julkaisi uuden tasa-arvo-ohjelmansa. ”Kantavana näkökulmana on nyt eri syrjinnän muodot tunnistava intersektionaalinen feminismi”, sisäministeri Maria Ohisalo twiittasi.

Siitä syntyi jumalaton äläkkä.

Olin tavallaan tullut etäisesti ajatelleeksi, että sana on kenties hieman akateeminen. En kuitenkaan ollut varautunut vyöryyn, joka seurasi sen liittämisestä hallitusohjelmaan.

Internet täyttyi kommenteista, joissa intersektionaalista feminismiä syytettiin tismalleen niistä asioista, joita se pyrkii torjumaan.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula yritti avuliaasti avata termiä blogissaan.

”Länsimaisen yhteiskunnan keskeisiä jakoja ovat esimerkiksi luokka, sukupuoli, kansalaisuus ja seksuaalisuus. Nämä arvottavat ja merkitsevät yksilöitä tavoilla, jotka määrittelevät heidän toimintamahdollisuuksiaan ja pääsyä erilaisiin resursseihin, heidän velvollisuuksiaan ja varsinkin oikeuksiaan”, hän kirjoitti.

Sen jälkeen hän sukelsi Gayle Rubinin teoriaan seksin hierarkiasta, jossa ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan sen mukaan, miten he toteuttavat seksuaalisuuttaan.

Vaikka Rubinin teoria on pätevä, en usko, että intersektionaalisuudesta hurjistunut kansalainen oli blogin luettuaan yhtään vakuuttuneempi hallituksen tasa-arvo-ohjelman painotuksista.Luultavasti hän lopetti lukemisen sanaan reproduktiivinen.

Yritän seuraavassa kommentoida yleisimpiä intersektionaalisuuteen liittyviä harhaluuloja ja vastalauseita mahdollisimman ymmärrettävästi.

1. ”Intersektionaalinen feminismi jakaa ihmiset erilaisiin luokkiin ja eriarvoistaa heidät.”

(Kiitos panoksestasi keskusteluun, Matias Turkkila.) Tämä väite on itse asiassa ovela. Se syyttää intersektionaalista feminismiä siitä, mitä vastaan se pyrkii taistelemaan. Kun sen tällä tavalla uskottavasti sanoo ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut koko sanasta, se voi hänen korvissaan kuulostaa aivan totuudenmukaiselta.

Mutta se ei ole.

Intersektionaalinen feminismi nostaa esiin sen faktan, että ihmistä saatetaan syrjiä monesta eri syystä. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi seksuaalisuus, sukupuoli, vammaisuus, etnisyys, köyhyys ja mielenterveys.

Maailmassa on tehty vino pino tutkimuksia siitä, kuinka esimerkiksi ihonväri vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin elämässä (esimerkiksi tämä, tämä ja etenkin tämä) .

Intersektionaalinen feminismi ei siis aseta ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa jo valmiiksi. Intersektionaalinen feminismi tuo tämän esiin ja pyrkii vähentämään tätä eriarvoisuutta.

2. ”Intersektionaalinen feminismi on raivostuttavan vaikea käsite. Miksi pitää sulkea ihmisiä ulos sitä käyttämällä?”

Tämä on ihan hyvä pointti. Toistaiseksi ei ole olemassa yhtä vakiintunutta termiä, joka kuvaisi monista eri syistä johtuvaa syrjintää ja sen torjumista.

”Poliittista tavoitteista on tärkeää kyetä puhumaan kielellä, jota mahdollisimman moni ymmärtää, ilman käsitteitä, jotka pitäisi tuntea etukäteen. Muuten puhe on ulossulkevaa: viesti ei tavoita kaikkia, joita se koskee”, kirjoitti Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro Twitterissä.

”Aiheesta nyt noussut kohu on kuitenkin täysin rakennettu. Pöyristyjinä ovat samat tahot, jotka trollaavat mistä tahansa feminismiin viittaavasta”, hän jatkoi.

Sanalle ei ole tyhjentävää suomenkielistä vastinetta. Sen muotoili juristi, kansalaisaktivisti Kimberlé Williams Crenshaw 80-luvun lopulla kuvaamaan monista eri syistä johtuvaa syrjintää.

Sana intersection merkitsee risteystä.

”Itse ajattelen risteysmetaforaa niin, että joku on keskellä risteystä ja yhdestä suunnasta päälle ajaa rasismi, toisesta seksismi ja muista suunnista sitten vielä muut sorron muodot”, kirjoitti kirjailija Antti Rautiainen Uusi Suomi –puheenvuorossaan.

Se on mielestäni ihan hyvä määritelmä. En tosin vastusta, jos joku keksii termille erinomaisen suomennoksen.

3. ”Miksi edes käytetään typerää sukupuolittavaa sanaa feminismi? Se on eri asia kuin tasa-arvo.”

Tärkein syy on se, että keskustelu tasa-arvon edistämisestä ja etenkin monista syistä johtuvasta syrjinnästä on syntynyt feministisen liikkeen sisällä. Sana on historian saatossa kehittynyt. Feminismi ei merkitse vain naisten vaan myös miesten oikeuksien ajamista.

On kiistaton fakta, että naiset ympäri maailman tienaavat vähemmän kuin miehet, ovat harvemmin johtotehtävissä ja omistavat vähemmän kuin miehet. Tasa-arvobarometrin mukaan 40 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää. Kansainvälisen kyselytutkimuksen mukaan miehet usein vähättelevät merkittävästi naisten kokeman häirinnän määrää.

On järkevää puhua tasa-arvosta, mutta sana feminismi nostaa esille tasa-arvotyön taustan: se syntyi siitä epäkohdasta, että naiset ovat alisteisessa asemassa suhteessa miehiin.

Silti feminismi on laajentunut merkitsemään myös miesten oikeuksia. Sitä, että miesten asevelvollisuudesta tulisi luopua ja miesten tulisi voida ilmaista tunteitaan ilman sanktioita ja naurunalaistamista. Miesten tulisi voida myös pukeutua, käyttäytyä ja elää maskuliinisten ihanteiden ulkopuolella.

4. ”Miksei pelkkä perinteinen feminismi riitä? Kukaan ei enää aja minun, valkoisen naisen asemaa, kun kaikki puhuvat vain vessoista ja sukupuolitermeistä.”

Tämä oli ehkä yksi harmillisimpia löytämiäni kysymyksiä. On vaikea uskoa, että feminismin, tasa-arvoon tähtäävän filosofian, piiristä löytyy yhä etuoikeutettuja ihmisiä, jotka kokevat olevansa altavastaajia.

Intersektionaalinen feminismi syntyi vastalauseena sille, että feministinen liike keskittyi liiaksi valkoisten, länsimaalaisten, cis-sukupuolisten heteronaisten asian ajamiseen.

Vaikka on yhä niin, että kaikki naiset ovat maailman mittakaavassa heikommassa asemassa kuin miehet, tietyt naiset ovat paremmassa asemassa kuin muut.

Jos ajatellaan vaikkapa mustia transnaisia, joiden murhista on tullut globaali epidemia, lienee selvää, että minä keskiluokkainen, valkoinen ihminen olen paremmassa asemassa kuin he.

Ei riitä, että minulla on oikeus mennä naimisiin naisen kanssa tai saada yhtä hyvää palkkaa kuin miehet. On tehtävä töitä sen eteen, että mustat transnaiset saavat samat ihmisoikeudet kuin kaikki muutkin. Oikeuden elää elämää vailla pelkoa siitä, että joku tappaa heidät heidän sukupuolensa vuoksi.

Kieli on valtaa. Siispä sillä on merkitystä, millä nimillä asioista puhutaan. Sanommeko lakimies ja palomies vai keksimmekö niille neutraalit vastineet? Sukupuoli määrittää edelleen vahvasti ammatinvalintaa, ja sukupuolittuneet termit vahvistavat tätä mallia.

Mitä tulee vessoihin, transsukupuoliset naiset kokevat 60 prosenttia muita useammin väkivaltaa, jos he eivät pääse sukupuolikokemustaan vastaavaan vessaan. Transsukupuoliset nuoret, joiden vessaanpääsyä rajoitetaan kouluissa, tekevät 1,45 kertaa todennäköisemmin itsemurhia kuin muut. Kyse ei siis todellakaan ole triviaalista ongelmasta.

Intersektionaalinen feminismi kutsuu myös feministejä tarkastelemaan omaa asemaansa ja etuoikeuksiaan. Se voi olla vaikeaa ja jopa pelottavaa. Se on silti välttämätöntä.

5. ”Intersektionaalinen feminismi pyrkii häivyttämään sukupuolet kokonaan. Pian ei enää voi puhua naisten kokemasta syrjinnästä, kun sukupuolilla ei kerran ole väliä.”

Tämä liittyy oikeastaan kohtaan neljä ja yleisesti sukupuolen käsitteen laajenemiseen, mutta kommentoin asiaa erikseen.

J.K. Rowling hengenheimolaisineen on pelännyt feminismin kehityksen johtavan siihen, ettei naisista ja naisten alistamisesta puhu enää kukaan. Tähän liittyi myös Naisasialiitto Unionin riita siitä, saavatko miehet olla Unionin jäseniä (eivät saa).

Vaikka intersektionaalinen feminismi nostaa esiin moninaisia syrjiviä rakenteita, se ei pyri kumoamaan sitä faktaa, että myös länsimaalaiset, valkoiset naiset kokevat syrjintää.

Feminismin tavoite on aina ollut se, ettei sukupuolella olisi mitään vaikutusta ihmisen asemaan. Että kaikki olisivat lähtökohtaisesti samalla viivalla. Näin ei kuitenkaan ole. Siispä feminismiä tarvitaan.

Vaikka ihmiset saavat itse määritellä sukupuolensa, se ei tarkoita sitä, että sukupuolet menettäisivät merkityksensä. Ihminen saa edelleen olla juuri niin cis-sukupuolinen kuin haluaa. Nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies.

Yhtä aikaa myös muunsukupuolinen saa olla muunsukupuolinen. Tämä ei ole uhka feminismille vaan sen luonnollisen evoluution tulos.

Kuten Marsha P. Johnson, yksi lgbtiq-liikkeen perustajista, sanoi:”Yhdelläkään ihmisellä ei ole täysiä oikeuksia ennen kuin kaikilla on samat oikeudet.”

Ja juuri tähän hallituksen tasa-arvo-ohjelma käsittääkseni tähtää.