Evoluutiopsykologia on ”ikuinen teoria, joka on sokea ajan ja paikan sattumanvaraisuudelle”
”Kauniit ihmiset ovat keskimäärin muita älykkäämpiä. – – Nuorten äly asettui (tutkimuksessa) kauneuden mukaiseen jatkumoon: vähiten viehättävien ryhmän keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 94,2 ja erittäin viehättävien 100,7”, kirjoittaa toimittaja Antti Kivimäki Helsingin Sanomissa.
Mitä taivaan tähden nyt taas, ajattelin. Olin hädin tuskin selvinnyt siitä aiemmasta ”laajasta tiedeartikkelista” (Helsingin Sanomissa tuo sanapari merkitsee usein stereotyyppisiä, myötähäpeää herättäviä yleistyksiä viljelevää pakettia), jossa puhuttiin butchien ja femmejen luontaisista sormenpituuksista.
Kivimäki viittaa jutussaan Satoshi Kanazawan tutkimukseen. Saman tohtorin, joka kysyi Psychology Today -lehden blogissaan, miksi mustat naiset ovat vähemmän viehättäviä kuin muut naiset. Artikkeli on jo poistettu lehden sivuilta, mutta se löytyy vielä täällä.
”Kanazawan rasistista hölynpölyä ei pidä sietää”, otsikoi The Guardian.
”Evoluutiopsykologiaa ja älykkyystutkimusta ei voi yhdistää Kanazawan ehdottamalla tavalla”, kirjoittavat brittitutkijat Kanazawan tutkimustuloksia koskevassa kommentissaan.
”En ota häntä vakavasti, koska häntä motivoi enemmän huomion herättäminen kuin innostus tieteellistä totuutta kohtaan”, kirjoittaa psykologian tohtori Christopher Ryan Psychology Todayssa.
Kanazawa on julkaissut myös muita mielenkiintoisia ajatuksia, kuten blogipostauksen otsikolla ”Mikä muslimeissa on vikana?”
Kysymys kuuluu: miksi ihmeessä Helsingin Sanomat tuhlaa palstatilaa julkaistakseen pseudotieteellisistä möläytyksistään tunnetun tutkijan kiistanalaisia tuloksia?
Yksinkertaistaminen on helppoa
Yhteinen nimittäjä artikkeleille, joissa monimutkaisia käsitteitä ja ilmiöitä selitetään luolamiesaivoilla ja tökeröillä yleistyksillä, on evouutiopsykologia. Sitä edustaa myös tutkimus, johon Kivimäki artikkelissaan viittaa.
Evoluutiopsykologiaa on kritisoitu tieteen sisällä ankarasti.
”Evoluutiopsykologia perustuu virheellisille oletuksille ja laiskalle metodologialle. Evoluutiopsykologia ei voi mitenkään testata oletuksia ihmismielen kehityksestä viimeisen 100 000 vuoden aikana länsimaisilla keskiluokkaisilla opiskelijoilla”, kirjoittaa biologi P.Z. Myers.
Hups, löytyyhän Kivimäenkin artikkelista tarkasti piilotettu disclaimeri: ”Yhdysvaltalais-australialainen tutkijaryhmä analysoi vuonna 2016 Evolution and Human Behavior -lehdessä kaksi eri kaksosaineistoa eikä löytänyt älykkyyden ja kasvojen kauneuden väliltä mitään yhteyttä. Tutkijat syyttivät aiempia tutkimuksia huonosta metodiikasta.”
No, onneksi tämä ei estänyt Helsingin Sanomia julkaisemasta artikkelia otsikolla ”Sänkyyn kelpaa kuka vain, mutta puolisoksi mies haluaa terävän naisen”.
Evoluutiopsykologian peruspremissi on suurin piirtein tämä: Nainen haluaa miehen, jolla on paljon rahaa. Mies haluaa seksiä kaikkien naisten kanssa mutta etenkin niiden, joilla on symmetriset kasvot. Seksuaalisen kanssakäymisen taustalla on aina miehen toive levittää sukusolujaan ja naisen toive saada hyvillä geeneillä varustettu elättäjä lapsilleen.
Teorian oletusarvo on se, että kaikki ovat käytännössä heteroseksuaalisia ja cis-sukupuolisia, haluavat lisääntyä ja tykkäävät samanlaisista asioita sukupuolensa perusteella.
Aivot ovat plastiset
Evoluutiopsykologian mukaan naiset ja miehet ovat kaikki tietynlaisia siksi, että heidän aivonsa ovat kehittyneet kivikaudella ja jämähtäneet sinne. Tämä on yksi tieteenalan suurimmista väärinkäsityksistä, kirjoittaa David Brooks The New York Timesissa:
”Sen sijaan että aivoihimme olisi sisäänrakennettu valmiita malleja, kuten evoluutiopsykologia esittää, aivomme ovat plastiset ja muokkaantuvat. Evoluutio voi tapahtua nopeammin kuin kuvittelemme. Geenien muuttumiseen ei kulukaan satojatuhansia vuosia.”
Brooksin mukaan ihmiset ovat oppineet sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin, joissa olosuhteet voivat aktivoida erilaisia geenejä. Myös käytös ja tavat ratkaista ongelmia vaihtelevat merkittävästi tilanteesta ja yksilöstä riippuen.
Toinen ongelma on evoluutiopsykologian individualistisuus. Sen oletus on, että ihmiset ovat kulttuurista, varallisuudesta ja olosuhteista riippumatta samanlaisia. Se sivuuttaa monimutkaiset rakenteelliset ongelmat ja paketoi ihmismielen yksinkertaiseksi, ennalta ohjelmoiduksi koneeksi.
Evoluutiopsykologia saattaa tarjota turvaa ihmiselle, jonka on vaikea ymmärtää tai hyväksyä maailman muuttumista. Ihmiselle, jossa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta. Sille, joka kaipaa yksinkertaistavia selityksiä asioille, joihin on vain monimutkaisia vastauksia. Siksipä evoluutiopsykologian argumenteilla on pyritty kiistämään esimerkiksi feministien väitteet yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta.
”Evoluutiopsykologia viehätys on siinä, että se järjestää kaiken käytöksen ikuiseksi teoriaksi, joka on sokea ajan ja paikan sattumanvaraisuudelle. Mutta kontekstia ei voi paeta”, Brooks kirjoittaa.
En olisi osannut itse sanoa asiaa kauniimmin.