Kirjoitin viime viikolla blogin siitä, miksi ”ei kaikki miehet” on huono argumentti. Tämä siksi, ettei sukupuolten välisestä epätasa-arvosta puhuminen tähtää kaikkien miehen syyttämiseen joidenkin miesten pahanteosta henkilökohtaisesti.

Sain blogistani Twitterissä paljon vihaisia kommentteja. Päätin koota niistä kymmenen tähän samaan tapaan kuin ystäväni Maria Pettersson teki blogissaan kolme vuotta sitten. Kumma kyllä, jotain tuttua näissä on.

Miksi syyllistät kaikkia miehiä?

En syyllistä kaikkia miehiä. Epätasa-arvo on kiistaton fakta. Suurin osa johtajista ja vallanpitäjistä on miehiä ja naiset ovat miehiin nähden alisteisessa asemassa ympäri maailman. Hyvä esimerkki ovat taloustieteilijät, joiden joukossa naiset ovat selvä vähemmistö. Heiltä vaaditaan enemmän kuin miehiltä eivätkä he saa tunnustusta artikkeleista, joita ovat kirjoittaneet miesten kanssa. Sekä oppilaat että media suhtautuvat heihin tutkitusti ennakkoluuloisesti. He tulevat systemaattisesti harvemmin ylennetyksi kuin miehet.

Kuten Twitter-keskusteluun osallistunut Aki Niemi osuvasti muistutti, lapsen saaminen romahduttaa naisten tulotason pysyvästi, koska he kantavat miehiä suuremman vastuun lapsista.

Syynä ongelmiin ovat yhteiskunnan rakenteet. Kaikki miehet voivat auttaa ongelman ratkomisessa palkkaamalla enemmän naisia ja vähemmistöjä, äänestämällä enemmän naisia ja vähemmistöjä sekä kiinnittämällä huomiota tapaan, jolla heistä puhutaan. Satu Vasantola tiivisti asian hyvin: mukavakin mies voi olla tahtomattaan tasa-arvon tulppana.

Kaikilla miehillä ei ole valtaa. Etkö välitä heidän ongelmistaan?

Välitän. Nähdäkseni yksi hyvä tapa ehkäistä miesten syrjäytymistä on vahvistaa jo lapsuudessa heidän tunnetaitojaan: kun mies uskaltaa puhua ongelmistaan muille, tukeutua verkostoonsa ja hakea apua, hän syrjäytyy epätodennäköisemmin. Ja kyllä, minustakin miesten asepalvelus on tasa-arvo-ongelma.

Kerrataan vielä varmuuden vuoksi tämäkin: miesten syrjäytyminen ei ole seurausta naisten vallankäytöstä, mutta naisten kokemat tasa-arvo-ongelmat (kuten työelämässä eteneminen, kotitöiden ja lasten hoivaamisen epätasa-arvoinen jakautuminen, lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen häirintä ja vähättelyn kokeminen) ovat usein seurausta miesten vallankäytöstä naisiin.

Köyhyyskin on sukupuolittunutta: vaikka sekä naiset että miehet ovat köyhiä, köyhillä naisilla on vähemmän resursseja selviämiseen.

Puhut alaikäisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Se on hyvin harvinaista ja miesten keskuudessa tuomittua. Miksi väität loukkaavasti, että miehet hyväksyvät sen?

Kouluterveyskyselyiden mukaan nuoret kokevat runsaasti seksuaalista häirintää. Tytöt kokevat sitä selvästi enemmän kuin pojat. Lähes joka kolmas teini-ikäinen tyttö Suomessa on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Kaksi kolmesta 14–21-vuotiaasta tytöstä Iso-Britanniassa on kokenut seksuaalista häirintää.

Vaikka en vastusta pornoa enkä ajattele, että tietynlaisen pornon kuluttaminen kertoisi ihmisen olevan seksuaalirikollinen, on huomionarvoista, että barely legal ja teen ovat suosittuja hakusanoja pornossa, jota kuluttavat eniten miehet. Tähän tarkennuksena: laittomuuksia lukuun ottamatta jokaisella on minusta oikeus kuluttaa juuri sellaista pornoa kun tahtoo. Seksifantasiat eivät kerro suoraan siitä, mitä ihminen todella haluaa ja oikeasti tekee. Siispä ne ovat sellaisenaan vaarattomia.

En väitä, että alaikäisten seksuaalinen häirintä olisi miesten keskuudessa laajasti hyväksyttyä, mutta koska sitä kiistatta tapahtuu, on hyvä miettiä, minkälaista kulttuuria miehet keskenään luovat. Miten naisista puhutaan? Miten härskeihin juttuihin tai huoritteluun reagoidaan?

THL:n mukaan alle 35-vuotiaista naisista yli puolet on kokenut seksuaalista häirintää. Tuoreen tutkimuksen mukaan miehet aliarvioivat naisten kokemansa häirinnän yleisyyttä ympäri maailman.

En pidä tavasta erottaa tyttöihin ja naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä tiukasti toisistaan. En ajattele, että aikuisiin naisiin kohdistuva häirintä olisi jotenkin vähemmän paha asia. On selvää, että alle 18-vuotias on aikuiseen verrattuna suojattomammassa asemassa, mutta myös aikuisiin kohdistuva häirintä on rikollista ja väärin.

Sitä paitsi, näen tämän saman ongelman kahtena ulottuvuutena: kulttuuri, joka väheksyy ja alistaa naisia ja tyttöjä, edesauttaa sekä tyttöihin että aikuisiin naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.

Etkö tajua, että naiset ovat itse osa ongelmaa, koska he korostavat seksuaalisuuttaan pukeutumalla paljastavasti? Tyttöjen pukeutumiseen täytyy puuttua.

Pukeutuminen ei yksinkertaisesti ole uskottava selitys seksuaaliselle häirinnälle. Vastuu seksuaalisesta häirinnästä on aina tekijällä, ei kohteella. Ihminen, joka harjoittaa seksuaalista väkivaltaa, tekee sitä siitä huolimatta, mitä uhrilla on päällä.

Surullisinta on, että nämä kommentit tulivat nimenomaan naisilta. En sano, ettei vanhemmilla olisi oikeutta rajoittaa lastensa pukeutumista, mutta on silti hyvin harhaanjohtavaa liittää keskustelu pukeutumisesta seksuaaliseen häirintään. Ihminen, joka ei halua ahdistella lapsia seksuaalisesti, ei tee sitä, vaikka lapsella olisi minihame.

Vuonna 2017 poliisille ilmoitettiin 1245 raiskausta, ja vain 177 niistä eli 14 prosenttia tapahtui julkisella paikalla. Usein raiskauksen uhri tuntee tekijän. On siis harhaluulo, että raiskaukset tapahtuisivat yleensä vaikkapa puistossa niin, että tuntematon mies hyökkää naisen päälle puskista – tai että paljastavalla pukeutumisella olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Jos kerran muslimejakaan ei saa leimata joukkona, miksi sitten miehiä?

Miten ne muslimit eksyvätkin kaikkiin tasa-arvoa koskeviin keskusteluihin? Hyvä on. Moni feminismikriitikko ottaa esiin maahanmuuttajien suuren edustuksen raiskaustilastoissa. Oletan siis, että kyse on nimenomaan maahanmuuttajista.

En pidä tätä lainkaan yksinkertaisena kysymyksenä. En ole sitä mieltä, että ongelmaa pitäisi häivyttää. Seksuaali- ja väkivaltarikokset ovat tuomittavia ja hirveitä, olivat ne kenen tekemiä hyvänsä. Sekään ei edistä ongelman ratkaisua, että samassa yhteydessä nostetaan esille kantasuomalaisten miesten tekemät seksuaalirikokset. Niitäkin nimittäin on ja paljon. Mutta jos Pekka lyö Marttia, Marttia ei auta se, että kerrotaan Tominkin lyövän Sannaa. On selvää, että maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia on paljon ja ongelma pitää ratkaista.

Anna-Stina Nykänen avaa ongelmaa monipuolisesti tuoreessa jutussaan. Siinä nostetaan esille sellaisia taustatekijöitä kuin traumaattinen menneisyys, integraation epäonnistuminen, eristäytyminen, heikko koulutustausta, lukutaidottomuus ja osattomuus yhteiskunnassa. Myös kulttuurilla on vaikutusta, joskaan yksikään kulttuuri ei laajasti hyväksy väkivaltaa.

Sellainenkin mielenkiintoinen tieto jutusta ilmenee, että suomalaiset tekivät huomattavan osan Ruotsin rikoksista 60–70-luvuilla – hekin olivat juurettomia ja traumatisoituneita maahanmuuttajia.

Asiantuntijat painottavat, etteivät maahanmuuttajat ole yhtenäinen ryhmä. No eivät ole miehetkään, moni huutaa tähän väliin. Mutta oli kyse sitten kantasuomalaisista tai maahanmuuttajista, seksuaali- ja väkivaltarikokset ovat useammin miesten kuin naisten tekemiä. Taustalla on vahingollinen toksinen maskuliinisuus, joka ihannoi alistamista, kovuutta ja dominointia.

Miksi yhdenkään miehen kannattaisi edesauttaa purkamaan rakenteita, jotka tuovat hänelle etuoikeuksia?

Tämä kommentti oli suosikkini. Niin, miksi? En osaa vastata kysymykseen. Tuntuisi lattealta sanoa, että siksi, koska se on oikein. Koska ansaitsemattomista etuoikeuksista nauttiminen merkitsee toisten oikeuksien polkemista. Sama pätee ihonväriin: me valkoiset nautimme etuoikeuksista ei-valkoisten kustannuksella. Minusta se tuntuu pahalta, sinusta en tiedä.

Miksi vihaat miehiä?

En vihaa miehiä. Minusta monet miehet ovat ihan mahtavia tyyppejä. En vain satu pitämään epätasa-arvosta, ja sen purkamiseen tarvitaan miehiä, naisia ja kaikkia muitakin sukupuolia.

Miksi minun pitäisi kokea syyllisyyttä tai kantaa vastuuta muiden tekemisistä? En suostu.

Selvä.

Oletko teini, joka kärsii kasvukivuista?

Onko sinulla paha olla?

Miksi blokkaat, loppuvatko sinulta argumentit kesken?

Kun keskustelukumppanina on ihminen, joka lietsoo kannattajiaan vihapuheeseen, pitää blackface-kritiikkiä uhriutumisena, kutsuu feminismiä rasismiksi ja rodunjalostusopiksi, käyttää sanaa käänteissyrjintä sekä levittää omituisia harhaluuloja tasa-arvotyöstä, en usko, että keskustelusta seuraa mitään hedelmällistä.

Toisin kuin kirjoittaja meistä feministeistä uskoo, mielestäni myös valkoiset miehet voivat kärsiä epätasa-arvosta, myös heitä voi häiritä seksuaalisesti ja myös naiset voivat syyllistyä siihen. Se ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa.

Blokkaaminen on alkeellinen keino suojautua nettikiusaamiselta ja maalittamiselta Twitterissä, joka on Amnestyn selvityksen mukaan myrkyllinen paikka naisille. Siispä käytän tätä keinoa tarvittaessa.

Olen valmis keskustelemaan asiallisesti mistä hyvänsä, kunhan lähtötilanne on reilu eikä massiivinen vyörytys, jossa millään sanomallani ei ole mitään merkitystä.

Argumentteihini voit tutustua tässä blogissa, jossa esitän väitteideni tueksi useita tutkimuslähteitä.