Uusi päivä, uusi ”Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta” -juttu Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla.

Toimittaja Mikko Puttonen pohtii jälleen, miksi niin sanotusti tasa-arvoisimmissa maissa naisten ja miesten väliset erot ovat suurempia kuin muualla.

Palataan hetken kuluttua paljon kritisoituun tutkimukseen, josta käsite tasa-arvon paradoksi on saanut alkunsa, ja tarkastellaan ensin tuoretta tutkimusta, jota jutussa käsitellään.

Siinä on tutkittu Facebookin perusteella, minkälaisista asioista naiset ja miehet ovat keskimäärin kiinnostuneimpia ja miten asuinmaa siihen vaikuttaa. Lopputulos oli, että vauraissa maissa naisten ja miesten erot olivat suurempia kuin köyhemmissä maissa.

Jutun mukaan maskuliinisimpia kiinnostuksen kohteita olivat esimerkiksi moottoripyörät, pokeri ja sota. Perinteisesti feminiinisiä kiinnostuksen kohteita taas olivat ruoanlaitto, psykologia ja häät.

Lisäksi oli neutraaleja kiinnostuksen kohteita, kuten verenluovutus ja popmusiikki.

Vilkaisin mielenkiinnosta tutkimusta hieman tarkemmin. Sieltä paljastui jotain perin merkillistä: neutraaliksi kiinnostuksen kohteeksi oli merkitty matematiikka. Siis nimenomaan se ala, jota on aiempien tutkimusten – ja Puttosen artikkelien – mukaan pidetty erityisesti miestyypillisenä. Tätä ei jutussa kuitenkaan mainita.

”Joissain maissa miehet ovat kiinnostuneempia matematiikasta ja toisissa taas naiset. Sama pätee populaarimusiikin. Merkittävämpää onkin, että miesten ja naisten erot näiden kiinnostuksen kohteiden osalta olivat pienimpiä maissa, jotka olivat tasa-arvoisimpia”, tutkimuksessa todetaan.

Hetkinen.

Tämä ei nyt oikein käy yksiin samantyyppisten evoluutiopsykologiaa soveltavien tutkimusten ja niihin perustuvien artikkelien kanssa, joiden mukaan juuri miehet soveltuvat paremmin stem-aloille ja joita myös Helsingin Sanomien artikkelissa siteerataan.

Metafysiikka, tuo äärinaisellinen ala

Aloin tutkia pitkää listaa, johon oli merkitty Facebookin perusteella kaikkein maskuliinisimmat ja feminiinisimmät kiinnostuksen kohteet. Nämä olivat siis asioita, joihin kohdistuvassa kiinnostuksessa näkyi suurimpia eroja sukupuolten välillä.

Feminiinisimpien kiinnostuksen kohteiden listalle olivat päässeet esimerkiksi metafysiikka, paperi, kahvi, silmä, Big Ben, idea, Meksiko, uskonto, aikuinen, sohva, lounas ja rock-musiikki.

Maskuliinisimmiksi kiinnostuksen kohteiksi oli sen sijaan nimetty esimerkiksi Iso-Britannia, naisten jalkapalloliitto, Euroopan unioni ja mallitoimisto.

En tiedä teistä, mutta äkkiseltään en ihan osaa sanoa, miksi juuri Big Ben olisi erityisen feminiininen kiinnostuksen kohde ja Iso-Britannia sen sijaan maskuliininen.

Entä metafysiikka tai silmä? Ehkäpä tälle on jonkinlainen selitys.

Sellaista tämä tutkimus ei kuitenkaan tarjoa. Puttonen unohtaa sitä paitsi mainita, ettei sitä ole vertaisarvioitu.

Vertaisarvioimattomassa tutkimuksessa ei myöskään oteta huomioon, että Facebookin algoritmi voi mennä metsään arvioidessaan, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita. Myös minulle Facebook oli valikoinut mitä ihmeellisimpiä ja abstrakteimpia kiinnostuksen kohteita, joista en totta vie ole kiinnostunut. Algoritmit ovat ihmisten tekemisiä, joten ei ihme, jos ne toimivat sukupuolistereotyyppisesti.

Jutussa siteerataan myös muita tutkimuksia. Niiden mukaan naisten ja miesten asenteiden ja persoonallisuuden erot ovat jyrkimpiä niin sanotusti tasa-arvoisimmissa maissa.

”Emme oikeastaan tiedä, miksi näin on, eikä keräämämme data anna meille tähän kausaalista selitystä”, sanoo Erik Mac Giolla, yksi persoonallisuustutkimuksen tekijöistä.

”Erojen syiden ymmärtämisessä on yhä aukkoja”, mainitaan asenteita mitanneen tutkimuksen johdannossa.

Siispä edes tutkijat itse eivät ole varmoja siitä, että juuri biologia olisi erojen taustalla.

Selvyyden vuoksi todettakoon, etten yritä tässä kiistää mahdollisia eroja naisten ja miesten kiinnostuksen kohteissa tai luonteenpiirteissä. En vain osta selitystä, jonka mukaan ne johtuisivat juuri biologiasta.

Tutkimuksessa on suuria aukkoja

Mennään sitten käsitteeseen, joka mainitaan jo Helsingin Sanomien jutun alussa: tasa-arvon paradoksiin.

Psychological Science -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan naiset kouluttautuvat stem-aloille vähiten kaikkein tasa-arvoisimmissa maissa. Psykologit Gijsbert Stoet ja David Geary päättelivät, että näissä maissa naisilla on eniten valinnanvaraa, joten he valitsevat alansa useammin ”luontaisten taipumustensa mukaan”. Johtopäätös oli, etteivät naiset sovi biologisesti yhtä hyvin stem-aloille kuin miehet.

Esimerkiksi miesasiamies Jordan Peterson oli hyvin innoissaan tutkimuksesta, joka näytti osoittavan todeksi hänen väitteensä: naiset ja miehet haluavat biologisista syistä eri asioita.

Ongelmaksi osoittautuivat numerot. Harvardin yliopiston GenderSci Labissa havaittiin, että lukuja oli tulkittu valikoivasti, jopa virheellisesti. Mitään todisteita siitä, että juuri biologia ohjaisi naisia stem-aloille, ei aineistosta löytynyt. Vaikka tutkimustuloksia yritettiin toistaa, se ei onnistunut.

”Tasa-arvon mittaamiseen käytetty GGGI-mittari ei kuvaa millään tavalla sitä, miten naisia kannustetaan näissä maissa stem-aloille. Se ei myöskään kerro sitä, miten paljon naisille tarjotaan koulutusmahdollisuuksia eikä sitä, miksi naisten ja miesten tieteellisten saavutusten välillä on tai ei ole eroja. Mittari on siis väärä ”tasa-arvon paradoksin” osoittamiseen”, tutkijat kirjoittavat GenderSci Labin blogissa.

Toisessa postauksessaan tutkijat toteavat, ettei ole olemassa todisteita siitä, että juuri korkean GGGI-tason maissa naisiin kohdistuisi stem-aloilla vähemmän ennakkoluuloja kuin muissa maissa. Itse asiassa esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa naisiin kohdistui yhden tutkimuksen mukaan tiedepiireissä jopa enemmän ennakkoluuloja kuin Iranissa ja Jordaniassa.

On myös todisteita siitä, että maissa, joissa naisten asema paranee, tasa-arvo voi ottaa takapakkia, sillä osa miehistä kokee tilanteen uhkaavaksi. Tästä esimerkkinä ovat Pohjoismaiden korkeat lähisuhdeväkivaltatilastot. Tutkijat huomauttavat myös, että matalan GGGI:n maissa opiskelemaan pääsee vain pieni eliitti, joten sen perusteella ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, suositaanko naisia yleisesti stem-aloilla vai ei.

”Suurin tieteellinen virhe oli väittää, että korrelaatio on sama kuin syy-seuraussuhde. Tasa-arvon paradoksi ei siis taida olla kummoinenkaan paradoksi”, todetaan University College Londonin tiedeopiskelijoiden Kinesis-lehdessä.

Todisteita vaikka väkisin

Myöhemmin Stoet ja Geary julkaisivat Psychological Science -lehdessä 1113 sanan korjauksen aiempaan artikkeliinsa. Korjauksessa he muistuttavat, että ilmiö on kritiikistä huolimatta todellinen, eivätkä kriitikot ole kyenneet selittämään, mistä se johtuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tutkijat olisivat itse kyenneet aukottomasti osoittamaan, että ilmiö johtuu juuri biologiasta.

”Ei ole todisteita siitä, että sukupuoliin liittyvät stereotypiat ja ennakkoluulot olisivat vähemmän korostuneita kehittyneissä teollisuusmaissa – edes niissä, joissa naiset ovat hyvin edustettuina yliopistoissa, työmarkkinoilla ja politiikassa”, huomauttaa sosiologian professori Maria Charles Kalifornian yliopistosta Buzzfeedin jutussa.

Harvardin GenderSci Labin Meredith Reiches ja Sarah S. Richardson muistuttavat The Slaten jutussa  Gearyn väittäneen 20 vuotta sitten, etteivät naiset sovi stem-aloille älyllisten lahjojen puutteen takia. Nyt kun tämä väite on todistettu vääräksi, syyksi ovatkin osoittautuneet ”luontaiset biologiset kiinnostuksen kohteet”. Tavalla tai toisella oli kuitenkin osoitettava, etteivät stem-alat ole naisia varten.

Reiches ja Richardson toteavat myös, että vaikka naiset joukkona hakeutuisivat tai eivät hakeutuisi opiskelemaan stem-aloja, se ei vielä todista, että heidän kiinnostuksen kohteensa olisivat biologisia.

Vaikka Stoetin ja Gearyn tutkimuksen tärkein löydös oli se, että naiset hakeutuvat tasa-arvoisimmissa harvemmin stem-aloille, seuraavassa tutkimuksessa tulos oli erilainen. Sen mukaan tytöt olivat myös köyhemmissä maissa kiinnostuneempia ihmiskeskeisistä ammateista kuin pojat. Tasa-arvon paradoksi oli tällä kertaa se, että tasa-arvoisissa maissa miehet hakeutuivat kahta hanakammin stem-aloille.

Sinänsä jännä, että tasa-arvon paradoksi voi näköjään merkitä eri kerroilla eri asioita.

Rakenteet rasittavat myös rikkaita maita

Helsingin Sanomien jutussa siteeratut tutkimukset perustuvat olettamukseen, että vauraissa maissa ihmiset olisivat vapaita valitsemaan juuri sen ammatin, jonka he itse haluavat. On kuitenkin tutkittu, että kasvatus, vanhempien ammatit, yhteiskunnalliset ihanteet ja ystäväpiiri vaikuttavat merkittävästi siihen, mihin suuntaan nuori opiskellessaan hakeutuu. Näin on myös länsimaissa.

Lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ohjataan hoiva-alalle, vaikka he eivät sinne itse haluaisi.

Stem-aloille hakeutuvien naisten pieni määrä voi johtua esimerkiksi stereotypioista, roolimallien puutteesta sekä seksismistä opetuksessa ja työpaikoilla. Tutkimukset eivät tue väitettä, jonka mukaan pojat menestyisivät matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa tyttöjä paremmin, joten siitä ei ainakaan ole kyse.

The New York Timesin laajassa jutussa fyysikko Eileen Pollack kertoo kokemuksiinsa ja tutkimuksiin pohjautuen monipuolisesti siitä väheksynnästä ja syrjinnästä, jota stem-aloja opiskelevat naiset yhä kohtaavat.

Hän viittaa tutkimukseen, jossa yhdelle kokeeseen osallistuvalle opiskelijaryhmälle kerrottiin, että miehet pärjäävät matematiikan kokeissa naisia paremmin. Toiselle sanottiin, ettei eroa sukupuolten välillä ole. Ensimmäisessä ryhmässä miehet saivat kokeesta keskimäärin 20 pistettä enemmän kuin naiset, toisessa vain kaksi.

”Voimakkain määrittäjä naisten hakeutumisessa tiedeuralle voi olla se, kannustaako kukaan heitä sinne”, Pollack kirjoittaa.

Toisessa tutkimuksessa taas kävi ilmi, että miltei jokaisessa 130 tutkitusta maasta naispuoliset luonnontieteilijät saivat vähemmän rahaa, laboratoriotilaa, apurahoja ja tukea välineisiin sekä matkoihin kuin miehet. Tutkimukseen osallistui 15 000 luonnontieteilijää.

Kolmannessa tutkimuksessa osoitettiin, että naisiin kohdistuu selviä ennakkoluuloja amerikkalaisilla fysiikan, kemian ja biologian laitoksilla. Neljännessä sama työhakemus lähetettiin sekä naisen että miehen nimellä. Miespuoliselle luonnontieteilijälle tarjottiin yli 5000 dollaria enemmän vuosipalkkaa kuin naispuoliselle.

Aivot muovautuvat elämän myötä

Helsingin Sanomien artikkelissa pidetään kuitenkin melko sinnikkäästi kiinni siitä ajatuksesta, että juuri biologia ohjaa eri sukupuolten kiinnostuksen kohteita. Todisteeksi tarjotaan myös synnynnäistä lisämunuaisen hyperplasiaa, joka saa naisen erittämään tavallista enemmän mieshormonia. Tämä lisää hänen kiinnostustaan esineitä, asioita ja ”poikien leluja” kohtaan.

Psykologian professori Markus Jokela Helsingin yliopistosta muistuttaa jutussa, että yhteiskunnalliset olot voivat joko heikentää tai vahvistaa sukupuolten eroja.

Käsittelin aivojen plastisuutta eli muovautuvuutta viime vuonna kirjoittamassani blogissa. Viimeisimpien tutkimusten mukaan erot eri sukupuolten aivoissa ovat marginaalisia. Yksi Suomen johtavista aivotutkijoista, Helsingin yliopiston psykologian professori Kimmo Alho kommentoi aihetta Ylen jutussa:

”Aivojen erot eivät välttämättä ole biologisia. Ympäristö muokkaa aivoja, etenkin varhaislapsuudessa. – – On täysin mahdollista, että kulttuurikin muokkaa aivoja. On tutkittu, että esimerkiksi äidinkieli vaikuttaa aivoihin, ja aivokuori muovautuu käytetyn kielen ansiosta.”

Onneksi Helsingin Sanomien artikkelissa pääsee pienesti ääneen myös sukupuoliteemoihin perehtynyt tutkija Inkeri Tanhua, joka huomauttaa, että kun keskitytään yksilöiden valintoihin ja mieltymyksiin, ei huomioida lainkaan esimerkiksi työnantajien merkitystä.

Tutkimuksen mukaan naisvaltaisilla aloilla kutsun työhaastatteluun saa useammin nainen ja miesvaltaisilla aloilla useammin mies. Myös mainonnalla ja asenteilla on vaikutusta siihen, mille alalle ihminen päätyy.

Naisia totisesti tarvitaan stem-aloilla

Toisin kuin ”tasa-arvoparadoksia” tutkineet tutkijat Puttosen aiemmassa artikkelissa toteavat, sillä on väliä, hakeutuvatko naiset stem-aloille vai eivät. Mitä homogeenisempi ryhmä tietyllä alalla työskentelee, sen kapeampi ihmiskäsitys ja kulttuuri alalla vallitsee. Tämä hidastaa kehitystä ja innovaatioiden syntymistä.

”Täytyy olla jokin taustasyy, joka saa tytöt haluamaan auttamistyötä ja pojat esinekeskeisiä töitä. Se ei tule tyhjästä. Kun on vaurautta ja tasa-arvoinen pelikenttä, biologia alkaa vaikuttaa”, tutkija Gijsbert Stoet toteaa Helsingin Sanomien jutussa.

Hän siis ottaa ikään kuin annettuna sen, että pelikenttä on täällä tasainen, stem-aloilla ei esiinny syrjintää eivätkä vanhemmat ja opettajat ohjaa (kenties jopa tiedostamattaan) tyttöjä ja poikia tietyille aloille.

Ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että länsimaissa naisten alavalintoja eivät ohjaisi sukupuoliin liittyvät stereotyyppiset käsitykset ja ympäröivä kulttuuri.

Taustasyy voi olla niinkin yksinkertainen kuin kannustuksen puute. Biologiaa siihen ei tarvitse sekoittaa.