Sukupuolisokeus tekee naisista tyhmempiä

Virpi Salmi kirjoitti tavalliseen tapaansa erinomaisen artikkelin Helsingin Sanomiin. Se käsitteli naisille suunnattua johtajuusseminaaria ja ennen kaikkea kiinnostavaa ilmiötä nimeltä sukupuolisokeus.

”Sukupuolisokeus tarkoittaa sitä, ettei haluta ajatella, että sukupuolella on merkitystä, tai ajatellaan, että tasa-arvo toteutuu, kun sukupuoleen ei kiinnitetä huomiota. Se ei kuitenkaan käytännössä pidä paikkaansa, sillä sukupuoliin suhtaudutaan kuitenkin eri tavalla, tiedostaapa sen itse tai ei”, Salmi kirjoittaa.

Olen kirjoittanut rakenteellisesta epätasa-arvosta lähteiden kera esimerkiksi täällä, täällä, täällä,täällä ja täällä. Jos joku siis vielä kysyy, onko sellaista todella olemassa. Myös tämä The Guardianin artikkeli avaa ansiokkaasti, miten laajaa ja monipuolista naisten epätasa-arvoinen kohtelu yhteiskunnassa on.

Olen useasti kuunnellut suu auki naista, joka kirkkain silmin selittää, ettei hän ole koskaan kokenut minkäänlaista syrjintää sukupuolensa johdosta. Hän on ollut koulussa täysin samalla viivalla kuin pojat, hänelle ei ole sukupuolen vuoksi oletettu tiettyjä ominaisuuksia, kuten tarkkuutta tai kiltteyttä, hänen seksuaalimoraaliaan ei ole koskaan kytätty esimerkiksi huorittelemalla tai vihjaamalla, ettei tytöllä ole sopivaa olla yhtä paljon seksikumppaneita kuin pojalla, hän on saanut yhtä hyväpalkkaisia töitä samoilla ansioilla kuin miehet ja mikä parasta, hän on aina tullut paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa.

Sukupuolisokeudesta kärsivät naiset maalaavat usein muista naisista tietynlaista viholliskuvaa. Muut naiset ovat draamanhaluisia, pinnallisia, kateellisia, ilkeitä, selän takana puhuvia ja hankalia. Toisin kuin miehet, jotka ovat hyviä jätkiä, suoria, rehtejä ja hauskoja.

Kyseessä on tietysti pelkkä stereotypia, joka on tehokkaasti estänyt naisia muodostamasta verkostoja ja puolustamasta toisiaan. Sitä kutsutaan sisäistetyksi alistamiseksi.

Yhdenlainen variaatio sukupuolisokeudesta ja on sukupuolieron korostaminen. Voisi kenties puhua sokeudesta epätasa-arvon haitallisuudelle. Naiset nyt sattuvat olemaan pehmeitä ja lempeitä luonnostaan, miehet taas järkeviä, loogisia ja hyviä johtamaan. Siispä tilanne on hyvä tällaisenaan. Miehet ansaitsevat johtopestinsä ja korkeat miespalkkansa, jokainen hoitaa oman tonttinsa, naisella on oikeus olla naisnainen ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia pullantuoksuisena ja serviilinä.

Mitäs et halua parempaa palkkaa

Naisjohtajaseminaarissa Salmi kuunteli useita puheenvuoroja, joiden ydin oli: naisen eteneminen on täysin naisen omissa käsissä. Pitää kehdata kysyä palkankorotusta, hakeutua vastuullisiin tehtäviin, huolehtia ulkonäöstä, luopua perfektionismista, olla itsevarmempi ja lakata draamailemasta.

Toisaalta ymmärrän johtajanaisia, jotka vähättelevät rakenteellista syrjintää ja ottavat mielellään kaiken syyn omille niskoilleen. He eivät halua puhua pahaa nykyisistä ja entisistä työnantajistaan. Onneksi jotkut haluavat. Kolme naiskansanedustajaa avasi Minna Canthin päivänä suunsa eduskunnan epätasa-arvoisuudesta. Naiset saavat kolmikon mukaan esimerkiksi enemmän negatiivista palautetta kuin miehet, heitä tytötellään ja vähätellään.

Hanna Nikkanen kirjoittaa Long Playn uutiskirjeessä, että naisten palkan sovittiin vuonna 1945 olevan 70 prosenttia miesten palkasta. Oletus oli, että mies kantaa kuitenkin päävastuun perheen elättämisestä. Sittemmin palkat ovat nousseet mutta palkkaero pysynyt. Se asettaa oikeaan valoon väitteet siitä, että naiset omaa tyhmyyttään menevät naisvaltaiselle alalle töihin. Alan palkat eivät ole mikään taivahan totuus vaan jäänne ajasta, jolloin palkkaero oli kirjattu lakiin.

Olin valtavan iloinen kuullessani, että Suomeen on perustettu uusi Miehet-järjestö. Sen pyrkii luomaan tasa-arvoista yhteiskuntaa intersektionaalisen feminismin keinoin. Yksi järjestön tavoitteista on saada kolmannelle sukupuolelle laillinen tunnustus. ”Toivon, että yhä useampi mies uskaltaisi sanoa olevansa feministi”, sanoo järjestön puheenjohtaja Janne Salakka.

Rakenteellinen epätasa-arvo ei ratkea sillä, että naiset sokeutuvat kokemalleen syrjinnälle, naureskelevat feminismille ja uskovat kaiken ratkeavan oikealla asenteella. Se on vähän sama kuin Trumpin vähävarainen äänestäjä, joka kuvitteli presidentin parantavan köyhien asemaa, vaikka totuus oli päinvastainen. Vain tosiasiat myöntämällä voidaan edes alkaa tavoitella maailmaa, jossa sukupuolella ihan oikeasti ei ole väliä.

Kommentit (4)
  1. Naiset komppaa naisia
    1.5.2019, 17:12

    Joo, vanha stereotypia tämä, että naiset on naiselle susia. Jännästi kyllä eräässä organisaatiotutkimuskirjassa kerrottiin, että miesten käytös lähestyy naisten käyttäytymistä – jollaiseksi tuossa nimenomaisessa kontekstissa luettiin epäsuora aggression osoittaminen, mm. seläntakana puhuminen – kun koulutustaso nousee. Akateemisten miesten joukossa suora aggressio on epähyväksytympää ja käytösmallit näin ollen muuttuvat. Toinen jännä asia on, että omassa elämässä kahdessakin yhtiössä olen nähnyt, miten johtoryhmä naisistuu, kun toimitusjohtajasta tulee nainen. Joten kyllä naiset vie naisia eteenpäin. Se on harha, että näin ei olisi. Yksi nykyisen työnantajan johtajista, nainen hänkin, sanoi, että on kiistattomasti osoitettavissa tutkimuksissa, että naiset vetävät mukanaan naisia. Meillä on omat hyvä-sisar-verkostomme, vaikka niitä ei ole ehkä niin formalisoitu vapaamuurareiksi, pörssiklubeiksi tai miesten melontakerhoiksi.

    1. Hei Sari Kookoo, olen samaa mieltä, nainen ei ole naiselle susi. Aikamoisen oletuksen tekee tutkija väittämällä, että epäsuora aggressio ja selän takana puhuminen olisivat tunnusomaisia naisten käytökselle. Mitä tulee hyvä sisar -verkostoihin, ikävä kyllä tilastot kuitenkin osoittavat, että suurin osa maailman rahasta ja vallasta on miesten käsissä. Siispä meidän verkostomme eivät ole selvästi riittävän vahvoja ja laajoja verrattuna miesten vuosituhantiseen vallan jakamisen piirin perinteeseen.

  2. Minustakin se on vähän outoa, jos nainen kehuu olleensa aina poikatyttö tai tulleensa aina miesten kanssa parhaiten toimeen. Sellaista puhetta näkee ainakin mediassa aika paljon. Oikeassa elämässä ehkä yksi kaverini on puhunut tällaista, enkä muuten ole tuohon törmännyt. Mutta minäkin pidän tuollaista tausta-asennetta aika omituisena.

    Silti jos joku sanoo, ettei ole kokenut syrjintää, ei kyseessä välttämättä ole mikään syrjinnälle sokeutunut reppana. Kaikki naiset nyt vain eivät ole kärsineet sukupuolestaan, työelämässä tai muutenkaan.

    1. Hei, olet oikeassa siinä, etteivät kaikki naiset välttämättä ole kokeneet eksplisiittistä syrjintää, mutta suurelta osin syrjintä onkin rakenteellista. Syrjintää on esimerkiksi se, miten eriarvoisena naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen työtä pidetään ja se, miten kaikessa, kuten tuossa The Guardianin jutussa kävi ilmi, mies on se standardi, oli kyse sitten toimiston lämpötilasta tai törmäysauton nukesta. Epäilen, että nainen, joka ei havaitse kokeneensa syrjintää, ei vain ole huomannut sitä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *