Kaverini laskettu aika on loppukesän tienoilla ja nähtävästi kaikki, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on väärin. Kun joku on raskaana, on yleensä kaksi vaihtoehtoa. Joko siitä raskaudesta / lapsesta puhutaan tai sitten siitä ei puhuta. Koska itse en ole ollut raskaana, en pysty keskustelemaan kaverin kanssa mitenkään kokemusvertaisesti, että silloin kun minä oli raskaana, niin… 

Yleensä raskaana olevalta kysellään aina ne samat peruskysymykset. Ootko miettinyt jo nimeä? Tuleeko teille ristiäiset vai nimiäiset? Tiedätkö jo kumpi se on? Aiotteko mennä naimisiin ennen syntymää? Millainen olo sulla on ollut? Sattuuko, oksettaako? ja niin edelleen, koska no, ihmisiä tietysti kiinnostaa ja sitten kun ei syntymättömästä lapsesta ole kamalasti muutakaan puhuttavaa. Tiedän kyllä, että samoihin kysymyksiin vastaaminen jatkuvasti voi alkaa vituttaa, mutta mikäli ärsyyntyy esimerkiksi ”Miten sä oot nyt voinut?” -kysymyksestä, niin on aika loogista että sitä ei sitten enää kysytä. Sitten tuntuu aika turhalta alkaa seuraavalla tapaamiskerralla kiukuttelemaan siitä, kun en ole kysynyt mitään vauvasta tai hänen voinnistaan.

Huomautin, että kyllä mua kiinnostaa ja olen valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan tästä raskausaiheesta, mutta kun aiemmin kaveri on itse antanut ymmärtää, että häntä ei vois vähempää kiinnostaa jauhaa aina samoja asioita eri ihmisille, joten ajattelin antaa hänelle tilaa ja antaa hänen itse ottaa asian esiin, jos siltä tuntuu. Oli ilmeisesti virheliike, koska seuraavaksi sain kiukuttelua siitä, että kun sinkut ei voi mitenkään ymmärtää, mitenkä stressaavaa ja rankkaa raskaana oleminen on. Ei, en ole ollut raskaana, niin en tietenkään tiedä omakohtaisesti mitä se on, mutta ei se nyt varsinaisesti ole siitä sinkkuudesta kiinni. Vaikka olisin parisuhteessa, olisin ihan yhtä tietämätön raskaudesta ennen kuin kokisin sen itse.

Oon kuitenkin todella onnellinen kaverin puolesta, tiedän niiden yrittäneen jonkin aikaa lasta, mutta välillä mietityttää että sekoileeko tässä nyt jotkut raskaushormonit vai paljastuuko kaverista oikeasti jotain täysin uusia, hivenen vittumaisia piirteitä? Se on ennen suhtautunut ihan neutraalisti mun parisuhdetilanteisiini (tai niiden puutokseen), mutta nyt tuntuu vähän kuin se näkisi sinkut jotenkin vihollisina, enkä ymmärrä miksi? En tiedä ahdistaako sitä jotenkin tämä meidän kaveridynamiikan muutos, kun hänestä tulee äiti ja minä vietän edelleen ”villiä sinkkuelämää”, eli katson yksin kotona Netfilxiä. Haluan toki itsekin lasta, mutta en mä näe sitä minään ongelmana, että kaveri saa tenavan ja minä en. Ei varmaan missään kaverisuhteessa asiat mene niin, että samana vuonna löydetään mies, mennään vihille ja saadaan lapsi. Tai ehkä kaverilla heräilee jotkut äidinvaistot ja se näkee sinkut uhkana parisuhteelleen ja perheelleen? Ehkä se pelkää, että päädyn vamppaamaan sen miehen? Mikä nyt ei tietenkään ole millään tasolla totta.