Viimeksi kerroin ystävän voimasta. Ehkä vähän magiankin. Kerroin tänään eräälle tutulleni hurahduksestani suitsukkeisiin. Kun ei minulla oikein ole enää muutakaan keinoa saada itseäni rauhoittumaan.
Tuttuni ymmärsi ja totesi välillä itsekin käräyttelevänsä Thaimaan tuliaisiaan. No minä päätin tilata kerralla satsin eläkepäiviin asti kaiken maailman puhdistavia tuoksuja. En tiedä tehoaako negatiivisiin tapauksiin, mutta jollain tapaa rauhoittaa.
Kun satoi kaatamalla vettä, nautin kynttilöistä ja tuoksun tuomasta seesteisyydestä.
Seesteisyys tosin meinasi jälleen kärvähtää perjantaina. Kaverini houkutteli baariin ja silloin vielä olinkin liian levoton jäädäkseni kotiin. Paikallinen paikka, jossa olen käynyt on kieltämättä ankea ja nyt päätin seuraavana päivänä, etten enää mene varmasti pitkään pitkään aikaan.
En tiedä mikä sitä paikkaa riivaa, mutta se on jollain tapaa, kuin pahuuden mekka. Kaikki outous tuntuu löytyvän samasta paikasta. Niin tälläkin kertaa.
Paikka on aika pieni ja kun persuksen nostaa niin paikkansa menettää. Usein tuleekin kaivettua istumapaikka sieltä milloin se mistäkin löytyy.
Osuin erään miehen kanssa samaan pöytään ja hän alkoi minulle juttelemaan. Olen välillä kiroillut olevani joku paikallinen Äiti Amma, koska niin moni alkaa avautumaan huolistaan. Kappas, kun tälläkin kertaa.
Mies alkoi kertomaan, että oli tullut juuri äitinsä hautajaisista ja alkoi näyttämään valokuvia kuolleesta äidistään. Otin osaa ja hän jatkoi saman tien, ettei halua puhua politiikkaa. Sanoin olevan ok ja vilkuilin jo jotain muuta istumapaikkaa. Mies alkoi selittää minulle venäjäksi jotain ja kun sanoin etten puhu venäjää niin hän alkoi vuolaasti kehumaan maata. Hän ei missään nimessä halua puhua politiikkaa, mutta Venäjä on mahtava maa, kun tukee Israelilaisia.
Alkoi hieman ärsyttämään ja koska olin ärtynyt jo valmiiksi omista asioistani niin toistuvasti venäjän kielellä minulle jotain jankuttavalle henkilölle totesin :” Koska et sitä politiikkaa kerran tykkää puhua niin mitäs mieltä olet niistä palestiinalaislapsista, joiden koti on viety ja heitä pidätetään, koska osoittavat siitä mieltään?”
Mies suuttui ja alkoi huutamaan minulle taas kerran venäjäksi jotain. No siitä minä hermostuin ja sanoin, että jos niin Putinista tykkää niin muuttakoot sitten Venäjälle. Sitten hän huusi, että minä olen fasisti ja rasisti, koska vihaan juutalaisia.

No voi Jeesus! Miten ihmeessä päädyinkin tilanteeseen, että äidin kuolemaan osanottoni kääntyi juutalais-vihaksi. Tai kiukku venäjän tilannetta kohtaan. En edes tiedä itse juutalaisista, muuta kuin historian niin kuinka ihmeessä voi napsahtaa joku fasistin ja rasistin leima otsikkoon vain sillä, etten hyväksy Venäjän nyky toimia. Miten ihmeessä maailman vallitseva tilanne edes heitä koskee? Ja jos koskeekin niin luulisi historiansa kautta samaistuvan ukrainalaisiin.

Noh huutoriita päättyi melko nopeaan poistuessani paikalta, mutta tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka aatteet voi leimahtaa käsiin, jos se on iskostunut päähän muodostaakseen jonkin oikeuden mellastaa. Tuo mies tuskin ainut tapaus on, mutta se tapa miten hän alkoi huutamaan minulle vieraalla kielellä, oli hieman pelottavaa.
Tuon kahelin naapurin sedän toimia ei onneksi valtaosa kannusta ja voin seisoa sen aatteen takana hyvillä mielin.

Lauantain nukuin ja nukuin ja nukuin. Nukuin kellon ympäri ja vähän ylikin. Ehkä olen tarvinnut sen sysäyksen, että tosiaan nukkuisin tarpeeksi.
Nyt olen ollut koko päivän energinen vaikkakin hieman pahalla tuulella vieläkin. Kävin pyöräilemässäkin monta tuntia pätkissä. Leivoin sämpylöitä. Tapasin paria tuttua. Kävin toiselle postissa vähän kauempana ja auttelin muutenkin. Suunnittelin maalaavani taulun ja samalla tyhjensin pikkuruisen kirjahyllyni turhista kirjoista.

Tavallaan sunnuntai on ollut sellainen normivirtainen päivä, mitä olen kaivannut. Kuitenkin äsken nukkumaan mennessä alkoi se kummasutina pyörimään mielessä.

En kyllä ymmärrä hänen aivoituksiaan. Vielä vähemmän ajoitusta. Mikä ihme on siinä, että kaikista maailman pahimpaan aikaan tällainen tapaus sattui kohdalle. Toisaalta, jos olisin ollut päästäni täydessä terässä, en pyöritykseen olisi lähtenyt mukaan. Olenhan vastaavia jo tavannutkin. Tai oikeastaan sellaisia maanisesti viestittäviä.

Hoksasin viesteistä jo silloin aiemmin, että kun vastasin yhteen kysymykseen, oli kysymyksiä ja viestejä tullut sillä aikaa viidestä kymmeneen. Vasta jälkikäteen lukiessa löysin lauseen, mikä oli kirjoitettu jo siinä vaiheessa, kun en edes ajatellut tätä miestä mitenkään sutinana.
Meni jotenkin näin että, ”kun ei voida seukata niin ollaan samaa perhettä.”
Tajusin vasta sen jälkeen, kun paljasti vaimonsa kanssa lukeneensa viestejä. Vitsit kun minua sieppaa, että joku ulkopuolinen henkilö on ollut mukana alusta asti. nähnyt pyydettyjä kuviani ja tietää minusta paljon ja minä en hänestä mitään.
Sitten ihmettelin viini-episodia. Jos aloitti maanantaina viestipommituksen niin hän vei minut torstaina syömään. Kuulemma kiitokseksi terapioinnista. Jep. Äiti Amma. Syömässä käydessä jotenkin kiinnostumiseni heräsi. Outo juttu oli tosin se, että tuodessa takaisin, hän sanoi, että hän antaa minulle viini-pullon. Olin vähän vaivautunut, koska ruoka olisi riittänyt. Oli lämmin päivä ja hän avasi auton takaluukun ja pyysi valitsemaan kassista viinin. Pulloja siellä oli varmaan kymmenisen. Koska olin vaivautunut, en heti saanut valittua ja hän tyrkkäsi jonkun käteeni. Ihmettelin kyllä ääneen, että onkohan noita kauankin säilytetty tuolla lämpimässä autossa.
Ei vastannut siihen mitään.
Pistin viinin jääkaappiin ja sinne se unohtui.
Soitot. En ole itse soittanut kertaakaan. Kaikki puhelut ovat tulleet häneltä ja joka ikinen kerta on alussa ollut viive. Eli onko hän laittanut äänityksen päälle tai puheluita on siinä hetkessä kuunnellut joku muukin. Jokainen kerta. Useammassa puhelussa hän on maininnut viinin juonnista. Milloin on käynyt ostamassa viiniä ja aikoo ottaa viiniä ja se viini on mainittu tarpeettoman monta kertaa.
Äsken nukkumaan mennessä juolahti mieleen, että onkohan hän yrittänyt saada minut mainitsemaan tästä viinistä jotain.
Olin koko pullon unohtanut.
Koko härdellin jälkeen perjantaina muistin pullon ja epäilin vahvasti, ettei ole kunnossa. Korkki mureni sormiin ja totesin, etten aio edes maistaa. Viini oli niin sameaa, että se muistutti enemmän marjapuuroa kuin viiniä. kaverini sitä otti suuhunsa, sylkäisi pois. Pilallahan se. Harmittaa, etten jättänyt näytteeksi varmuuden vuoksi.
Taas yksi outous tähän tyyppiin. Miksi hän tietoisesti antoi pilaantuneen viinipullon ennen kuin olin edes valloitettu ja jatkoi valloitustaan? Joka kerta kun puhui viinin ostamisesta niin ihmettelin ostamista, koska pulloja oli niin paljon. en vain saanut kysymystä suusta ulos. Hän lienee jakanut kaikille saaliseläimilleen. pullon pilaantunutta viiniään kuin eleenä olevansa muka hyvä tyyppi. Tosin epäilin viinin laatua jo heti kättelyssä. No miksi sitten otin vastaan. En minä ole ollut kunnossa. ihmetellyt vain näitä kummia ja mennyt virran mukana.
Jos puheluissa on ollut alussa viiveitä alussa niin miksi? Nauhoittamisen takia? Miksi? Vaimoa varten? Vaiko jokin muu syy? Kun tutkailin firmaansa niin liikevaihto on ollut aiemmin 100 000 ylikin. Viimeksi 9000 miinuksella. Onko jokin ajatus suututtaa ja nostaa vaikkapa oikeuteen ja vaatia korvauksia… Vitsit mun pää käy välillä kierroksilla.

Toivon niin kovasti, että saan tuon ihmisen ajatuksista pois. Siinä on vain liian monta kysymysmerkkiä. Liian paljon negaa. Liian paljon outoutta. E

Ei muuta kuin nukkumaan ja huomenna suitsukkeet palamaan ja aaaauuuummm. Jospa se auttaisi vaikka meinaa saada yliannostuksen jo näistä henkisen maailman hössötyksistä

Eilen pohdin kohtalokummaa. Jäi ääneen ihmettelemättä se ajatus, että kuinka on edes mahdollista, että, kun erakko-elämästä siirryt sosiaalisempaan maailmaan niin saman tien on alttiina psykopaateille.

On se kummatapaus saanut kuitenkin jotain hyvääkin aikaan. Nämä pari ystävääni. Ihan kuin olisi sellainen näkymätön suojakilpi erikoisilla hyvillä energioilla.

Toinen ystäväni piipahti eilen kylässä. Nappasi suitsukkeen palamaan. Istutti pöydän ääreen ja odotti. Juttelimme ja samalla odotti.

Asunnossani oli alun perin hyvä energia. Sellainen rauhallinen hyvän mielen meininki. Ikkunoita sopivasti eri paikoissa ja ihastuin niiden luomaan valoon.
Kun tämä outoustapaus kävi kotonani keräämässä vaimolleen viihdytystä, ne energiat ovat olleet toista luokkaa. Yritin vaihtaa järjestystä. Ei auttanut. En ole pystynyt nukkumaan kunnolla oikeastaan missään. Vähiten omassa sängyssäni.

Ystäväni pienen odottelun jälkeen teki jotain ihmeitä asuntooni. Ehkä myös omaan päähänikin, koska kolmen tunnin katkonaisen nukkumisen jälkeen olinkin yhtäkkiä niin energinen, että olisi voinut luulla, että olisin ollut jollain pidemmälläkin lepolomalla täysillä unitunneilla.

”Aina toisesta jälki jää”… Laulaa PMMP Joutsenessa. Jotkut saattavat jättää hurjempiakin klommoja sieluun. Aiemmin olen niitä joutunut yksin korjailemaan. Joskus painelin jo terapiaa hakemaan sanoen lääkärille, että nyt alkaa minun korjausvälineet olla loppu. En kykene itse enää näiden jatkuvien sekopäitten kohtaamisista toipumaan. Joku muu saisi auttaa.
Noh minulle ehdotettiin terapeuttien Tinderiä. Lähdeppä etsimään sopivaa tapausta. Näin sielujen silmissä, kun sellainen tiiliseinä jysähti eteeni, että ei. Jos en ole löytänyt sopivia ihmisiä eteeni aiemminkaan niin miten sitten oikeanlaista terapeuttiakaan, jos heti lähdössä jo lääkäri sanoo, että oikean terapeutin löytäminen on kallista ja työlästä.

Nyt vihdoin muutama vuoden jälkeen minun elämässä on ihminen, joka näki väsymyksen. Myös sen, että tarvitsen turvaverkkoa. Hittovie se ihminen on enkeli. Omien surujen keskellä saa olemassa olollaan jotenkin ne negatiiviset energiat hittoon.

Illalla ihmettelin asuntoa. Aiemmin tuntui, että ilma on raskas ja on vaikea hengittää. Nyt oli helpompi ja kevyempi olo. Hiipivä aivosumu on pois. Ihmettelin tätä nyt aamullakin. Oloni on niin normaali ja energinen. Ihan kuin ei uupumusta olisi ikinä ollutkaan. Nyt nautin tästä ja käytän nämä energiat työnhakuun, mitä on niin täysillä häiritty.

Jos minulla on todella vähän ollut kavereita niin ainakin sentään pelkkiä kultakimpaleita.