Tuottavuus on tuotannon tehokkuuden mittari. Tuottavuutta mitataan tuotoksen ja panoksen suhteella tuotos per panos (Wikipedia). Onko sinun työsi tuottavuudelle ja tehokkuudelle annettu mittaria näinä aikoina? Näinä aikoina tietenkin tarkoitan tätä epätodellista Koronaviruksen aiheuttamaa pandemiaa, mikä on saanut aikaan melkoisen globaalin hässäkän.

Pitäisikö olla tehokas ja yrittää panostaa kaikkensa  arvoa tuottavaan kontekstiin, jolla myös pitkällä aikajänteellä olisi merkitystä? Vai kenties olla armollinen ja tehdä vain perus ylläpitotyöt ja tekohengittää kaikkia toimintoja?

Näin pienten lasten vanhempana tuottava työ kotona lasten kanssa on sula mahdottomuus. Tänään(kin) olen tehnyt töitä kotoa käsin ja samanaikaisesti valvonut ikkunasta lasten touhuja jäätyneellä ojanpientareella pelko persiissä, koska jompi kumpi heistä siellä mulaa.Toisaalta jos olisivat mulaneet, niin pysyisivätpähän poissa ja oppisivat kerrasta, sillä kantapään kautta se paras oppi käy.

Olen ratkonut myös riitoja, kieltänyt, ohjeistanut, aktivoinut, ollut tyhmä, ollut kiva ja samalla kuitenkin yrittänyt olla innovatiivinen työntekijä ja luoda uusia ideoita leipätyöhöni. Kahdeksan tunnin häiriötön tuottava työntekö kotona ei tule tällä hetkellä kysymykseenkään!

Digitaalinen koulutusmateriaali (eLearning) ja online koulutukset mahdollistavat oppimisen ja kommunikoinnin kätevästi verkossa ja voit tehokkaasti ylläpitää tietotaitoa ja etäpajailla tiimisi kanssa.

Joillekin taas kotoa käsin työskentely sopii erinomaisesti ja voit olla tuottavampi kuin koskaan aiemmin.Kaikki on niin kiinni olosuhteista ja niiden pakosta. Miten edes määritellä tuottavuutta kun ihmisillä on niin erilaiset olosuhteet ja ympäristöt työskennellä kotona? Onko edes oikein ajatella tuottavuutta tällaisena aikana? Itse ainakin levitän käteni merkiksi, että en pärjää yksin kahden lapsen kanssa kotona hoitaen samalla tuottavaa duunia.

Miten voisin olla tuottavampi etänä?

Sen sijaan, että vaatisin itseltäni liikaa niin miksen voisi olla armollinen? Tai sen sijaan, että pyrkisin täydellisyyteen, tulisikin pyrkiä inhimillisyyteen. Sen sijaan, että koittaisin pysyä mieleni vaatimuksissa, pitäisikin minun harjoitella joustavuutta. Mutta miksi tämä kaikki armollisuus on yhtäkkiä niin vaikeaa?

Epätietoisuus, uusi ja ennennäkemätön tilanne tekevät meistä epävarmoja elämän jokaisella alueella, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Miten sinä olet yhdistänyt perheen ja työn samanaikaisen hoitamisen?

Rehellisesti, minä ainakin kaipaan jonkinlaista mittaria ja ohjeistusta työnantajan puolelta työni tuottavuudesta tällaisina aikoina.

Pysykää terveinä ja järjissänne! Tuo jälkimmäinen tuntuu tällä hetkellä jopa haastavammalta vaihtoehdolta.

Inka

Harvemmin otan kantaa aktiivisesti kaupunkimme puheenaiheisiin. Mutta nyt kuitenkin on pakko.

Sivustaseuraajana totean, että Hämeenlinnan kaupunki on tuuliajolla kaupungin vetovoiman kehittämisessä saati edes sen ylläpitämisessä. Muuttomagneetti näyttää tällä hetkellä kahta samannimistä, jotka hylkivät toisiaan ja syy on selvä: Hämeenlinnan kaupungin houkuttavuus 25–35-vuotiaiden silmissä näyttää  kalkkeutuneelta.  Kehityksessä mennään väärään suuntaan niin keskustan, kuin koulujenkin suhteen. Sulkemalla pienet koulut ja rakentamalla suuria laitoksia tilalle, saadaan aikaan vielä enemmän vastareaktiota.

Kanta-Hämeessä väestökehitykseen vaikuttaa suuresti alhainen syntyvyys, joka vaikuttaa myös kaupungin rakenteeseen ja kehitykseen. Nyt kaupunkimme päättäjät haahuilevat toinen toistaan omalaatuisimmilla ehdotuksilla yrittäessään tekohengittää kaupunkiamme väkisin. Ensisijainen tarkoitus kai kuitenkin olisi brändäytyä juuri omanlaiseksi kaupungiksi, joka houkuttaa ja koukuttaa. Yksittäiset ja erityiset paikat, kaupunginosat, kujat ja näkymät ovat juuri niitä joita tulisi korostaa entisestään.

Verkatehtaan alue on yksi Hämeenlinnan helmistä, jossa täyttyisi myös vaatimukset Hämeenlinnan omalle ”SoHo-kaupunginosalle”.  Trendikäs ja tunnelmallinen sisäpiha mukulakivineen ja tehdasrakennuksineen, Suistoklubi, kulttuuririennot ja kahvilat ovat boheemeja näyttäytymispaikkoja  nuorille ja vähän vanhemmallekin väestölle.

Kaupunkimme alueista myös Myllymäki omaksutaan viihtyisäksi ja erityiseksi paikaksi lähellä kaupungin sykettä, mutta kuitenkin niin omassa rauhassa omanlaisessa miljöössä. Tällaiset yksittäiset ja erityiset paikat avartavat  keskustelua myös kokonaisiin kaupunkeihin. Myllymäen koulun lakkauttaminen ei siis näin ollen lisäisi alueen saati kaupungin vetovoimaa entisestään. Arvokkaalla sijainnilla sijaitseva vanha koulurakennus tuo paljon enemmän iloa, kuin korkea rakennus, joka peittäisi alueen viehätyksen ja tunnelman.

Perheellämme on tontti Hämeenlinnan länsipuolelta lähellä Myllymäen koulua, jossa itsekin olen pienenä tyttösenä taivaltanut. Nyt mietimme, kannattaako sittenkään enää rakentaa ja sijoittaa Hämeenlinnan tulevaisuuteen jos suunta on tämä.

Mielummin rakentaisin kalastajakaupunkiin kuin betonilähiöön. Kaupungin brändäyksellä on suuri merkitys muuttoliikkeeseen…

Pienet koulut kaupunkimme raiteilla ovat juuri se vetovoima, joka edesauttaa brändäämään mukulakiviset katumme tunnetuiksi ja houkuttaviksi alueiksi kaupunkimme sisällä. Pienillä ja yksityiskohtaisilla asioilla ratkaistaan mielestäni enemmän kuin suurilla linjavedoilla.

Mutta tokihan tämäkin on yksi tapa ratkaista näitä ongelmia; Peittelemällä huonoja sopimuksia vielä huonommilla päätöksillä.

En sano mitään, mutta outoa on.

-Inka-

p.s. Hämeen Linnan rantareitti ja sen ympäristö on myös erittäin potentiaalinen kehityskohde kaiken muun vouhkaamisen sijasta.