Arjen glamourista GLAMOURIIN

Loistava lauantai,

putkiremppa  joka muuten olikin paloturvallisuusremppa  on huvittava muisto vain, ja nyt päälimmäisenä mielessäni pyörii eilinen huippukokemus niinkin huipulla kuin One World Trade Observatoryssa! Ensin kävin ennen auringonlaskua 9/11 Memorialilla ja vielä uudestaan auringonlaskun jälkeen. Muistomerkit olivat niin upeita, että kyllä veti hiljaiseksi. Korkeiden tornien tilalla oli pohjattomilta vaikuttavat kuilut, jonne vesi vaan valui ja valui. Iskujen uhrien nimet ympäröivät muistomerkkien reunoja. Todella vaikuttavat muistomerkit, liikuttivat ainakin minua. Puisto suljetaan jo yhdeksältä illalla, joten yökuvien räpsimiselle ei jää paljoakaan aikaa. Torniin olin ostanut lipun etukäteen ajalle 9:30pm, mutta pääsin jo yhdeksältä kierrokselle, sillä jonoa ei ollut yhtään. Ostin lipun aamupäivällä etukäteen netistä ja kauhukseni tajusin, että lippu on PAKKO tulostaa. Cieralla ja Davella ehkä olisi tulostin, mutta siinä vaiheessa se olisi ollut vielä suojamuovin alla remppakaaoksessa. Joten sain taas nauttia vähän arjen glamourista ja etsiä paikan jossa voi printata. Näppärästi googletin, kävelin kilsan, menin copyshoppiin sisään, kysyin miten toimin, noudatin ohjeita, tulostin, maksoin 2 dollaria ja olin tyytyväinen. Asiakaspalvelu tosin oli todella outoa tai sitten minä olin näkymätön. Onneksi takanani jonottavat ohjasivat työntekijää palvelemaan ensin minua. 

thumb_img_5660_1024.jpg

Maisemat observatoriosta olivat henkeäsalpaavat. Tässäkin kohtaa olisi kannattanut kikkailla niin, että olisi tullut ennen auringonlaskua ja jäänyt sitten odottamaan pimeää. En ole ostanut selfiestickiä ENKÄ AIO vaan hyödynsin sellaista kuin FriendApp, eli toisin sanoen kysyin ihmisiltä, josko he voisivat ottaa minusta kuvan. Otin itsekin muistomerkkipuistossa yhdestä porukasta kuvia. Minua hieman jännitti, sillä en ole oikeastaan ottanut järkkärillä kuvia enkä varsinkaan katsomalla siitä reiästä. Joo, kamerasanasto on hallussani! Tytöt kuitenkin ihastelivat, kuinka hyviä otoksia olin saanut aikaan, ja tunsin ylpeyden läikähdyksen sydämessäni! Toki otin observatoriossa satoja selfieitä ilman tikkua, mutta hyödynsin myös kolmen eri ystävän palveluksia, tein vähän laatuvertailua. Ensimmäinen oikeasti yritti, otti salamalla ja ilman, mutta kuvat eivät olleet häikäisevää kauneuttani imartelevia. Toinen ystävällinen henkilö oli observatorion työntekijä ja hänkin teki parhaansa ja otti erilaisia kuvia, mutta en ollut kuitekaan tyytyväinen kulmiin enkä rajauksiin. Päätin kokeilla vielä yhtä pariskuntaa ja he ottivat minusta kivoja kuvia. Tässä vaiheessa olin itsekkin ymmärtänyt selailtuani muiden kuvia Instagramissa, että parhaan kuvan saa istuvasta henkilöstä. Ehdotin pariskunnalle, että voisin vastapalveluksi ottaa heistä kuvia. Voi sitä hellyyden määrää, mitä New Yorkin yläpuolella harrastettiin! Tuli kyllä sellainen olo, että tämä kokemus olisi ollut niin kaunista jakaa jonkun rakkaan ihmisen kanssa.

thumb_img_5755_1024.jpg

Kun saavuin tornille, lipuntarkastaja ihmetteli, että olenko oikeasti yksin ja hän halusi halata minua. Selitin hänelle, että tykkään matkustaa yksin, sillä saan olla itsekäs ja että en tunne oloani yksinäiseksi. Hän riemuitsi asennettani ja hihkaisi perääni julistaen ”Be selfish!”. Kaikessa itsekkyydessäni taisin kuitenkin saada uuden ystävän! Nimittäin kun olin lähdössä tornista ja alhaalla tietysti kauputeltiin sikahinnoin kuvia, joita meistä otettiin ylhäällä, niin yksi työntekijä jutteli kanssani, sillä aikaa kun kuvaani kehitettiin. (Joo ostin sikahintaiset kuvat, joissa hymyilen niin leveästi, että ikeneni kiiltävät.) Hän sanoi, että on menossa sunnuntaina juhlistamaan Pridea kavereiden kanssa ja pyysi minua mukaan. Vaihdoimme puhelinnumerot ja hän sanoi, että tekstaa sinä eka. Lähetin kotiin päästyäni hänelle viestin, ensin kikkailtua suuntanumeroiden kanssa, ja nyt odotan jännityksellä, että onko hän koskaan saanut viestiäni ja ottaako hän koskaan yhteyttä. Mietin, että tuo saattoi myös olla julma temppu saada minut ostamaan ne kuvat. Täällä ei oikeen tiedä, mikä on aitoa ja mikä on vain pyrkimystä saavuttaa omaa etua. 

pvhmbr_1_0626212230514_daytime.jpg

pvhmbr_1_0626212230514_sunset.jpg

(Naurattaa kun mulla oli mun pieni actioncam kädessä, niin se on muuttunut reiäksi näissä kuvissa!)

Kun halusin matkustaa New Yorkiin, halusin juurikin asettua tänne. Halusin leikkiä, että elän täällä. Siksi tulin kolmeksi viikoksi, siksi tulin yksin, siksi halusin majoittua jonkun oikeaan kotiin. Halusin kokea, millaista on käydä ruokakaupassa, millaista matkustaa metrolla ja millaista pestä pyykkiä pesulassa. Halusin kulkea kaduilla ja puistoissa, inspiroitua arjesta. Muistan lapsena, kun kaikki leikit jäivät aina kesken. Eihän leikkiä edes voi lopettaa, sillä tarinat harvoin päättyvät edes kuolemaan. Minä jatkan leikkejä yhä aikuisena etsimällä erilaisia kokemuksia. Arjen lisäksi toki odotin New Yorkilta sykähdyttäviä elämyksiä, ja ainakin eiliset maisemat antoivat minulle juuri sitä, mitä tältä kaupungilta kaipasin. Tänään leikkini jatkuvat sykähdyttävissä merkeissä, nimittäin menen katsomaan ensimmäistä kertaa elämässäni Broadwaymusikaalia ja tähän leikkiteemaan sopivasti kyseessä on Finding Neverland!

thumb_img_5736_1024.jpg

Hehkutusta luvassa videoreportaaseissani muutaman päivän viiveellä! Nyt ollaan vlogissa vasta päivässä numero 7.

Ellu <3

 

Kommentit (1)
  1. Sulla on varmaan ihan mahtavaa siellä! Ja putkiremppa- ym. kommelluksista tulee kanssa loppujen lopuksi hauskoja muistoja. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *