Avovesiuinnin peikot
Kesällä triathlonharjoitteluun kuuluu avovesiuinti. Uimahalliiakauden jälkeen avovesiuinti tuntuu oikein tervetulleelta ja on jotenkin helpottavaa kun ei tartte säätää sen uimahallin kanssa, sinne meneminen, sisäänpääsymaksut, pukuhuoneet, suihkut, ja kaikki se oheistoiminta. Avovesiuinti on kokonaisuudessaan jotenkin simppelimpää.
Itse kun aloitin triathlonharrastuksen, olin varma, että harrastus tyssää siihen kun tulee kesä aja pitää mennä järveen uimaan. Järvessä uiminen ei ole ollut koskaan mun lempiasioita vaikka uimahallissa olenkin viihtynyt. Ennen triathlonin aloittamista mulla oli yli 10 vuoden tauko järvessä uimisesta tai edes kastautumisesta.
Olin tuolloin triathlonkoulussa ja heti ensimmäisellä kerralla veteen mentiin ja lähdettiin uimaan keskelle järveä (?). Se oli pelottavaa, mutta olin aika hyvävauhtinen uimari ja pian totesin, että on vaan mentävä muiden mukana sillä en halua jäädä yksin tähän mustaan hirveeseen miten lie syvään loputtomaan järveen. Eli ensimmäinen avovesiuintikokemukseni meni paremmin kuin hyvin ja heti tiesin, että harrastus ei todellakaan lopu siihen. Pelkoja kuitenkin oli.
Suurin osa avovesiuimareista varmasti kammoaa jotain asiaa vedessä. Pelkoja on tosi monella sen olen huomannut ja ne voivat olla syvällä ja suuria. Niitä on vaikka niitä ei haluta myöntää ääneen. Ei kaikilla, mutta useimmilla varmasti.
Vesikasvit, kalat, rumiit, syvä loputon vesi.
Omat pelkoni laantuvat vuosi vuodelta ja kun tässä on vuosikausia kesäisin tehty uintitreenit avovedessä niin uinti on jo aika helppoa ja rentoa pelkojen puolesta. Itse en ole pelännyt kaloja koskaan. Suurin pelkoni on ollut ehkä ruumiit vedessä. Ihmisruumiit! Ja niitähän ei ole siellä koskaan näkynyt ja varmasti aika harvoin siellä ruumis on. Voi toki kuitenkin olla ja olen käsitellyt asiaa päässäni vuosikausia jotta en saisi sydänkohtausta mikäli siinä uidessani alapuolellani jonkun kuolleen kasvot tai raaja möllöttäisi tai hiukset heiluisi veden virtauksesta johtuen.
Myös iso loputon järvi ja treenikaverit kaukana on ollut pelkoni, se järvi voi olla niin kammottava juttu ja uimari parka siellä järven syövereissä ihan yksin. Tätä on vaikea selittää mikä se pelko tässä on, mutta se on olemassa kuitenkin. Tämä on enää todella minimaalinen ja tänä kesänä on ensimmäinen kesä kun olen pystynyt rennosti uimaan rannalta rannalle välittämättä siitä kuinka lähellä tai kaukana treenikaveri on. Olen uinut niin, että en ole kertaakaan katsonut missä treenikaveri menee ja se on jo jotain. Tämä on aivan hurja edistysaskel ja uskon tämänkin asian osittain johtuvan ferritiiniarvon nousemisesta. Tuo raudan syöminen on vaikuttanut niin moniin tällaisiin kammotuksiin ja tämä tuntuisi olevan taas yksi niistä. Mun sisarus sanoi mulle joskus kun olin ala-asteikäinen ja olimme lähdössä laivaristeilylle, että siellä laivan uima-altaassa ei ole pohjaa lainkaan, että se menee suoraan mereen. Tämä ajatus on aiheuttanut mulle aika paljon kammotusta.
Kolmas asia mikä on pelottanut, mutta ei pelota enää lainkaan on vesikasvit. Joo, jos ui vesikasveihin ja se takertuu tai osuu käteen niin sitä säikähtää, mutta heti kun huomaa sen olevan vesikasvi niin kaikki ok, se ei pelota lainkaan. Tämä pelko poistui kokonaan muutama vuosi sitten. Aivan älytön pelko myöskin sillä vesikasvi ei kyllä kenellekään mitään tee.
Mun mielestä peloille ei saa antaa periksi ja pelkojen takia ei missään nimessä pidä harrastusta lopettaa. Pelot pitää myöntää itselle ja niitä pitää työstää omassa päässä ja sinne järveen täytyy mennä uudestaan ja uudestaan. Siitä pikku hiljaa tuollaiset kamalat pelot pienenevät ja pienenevät ja joku kerta katoavat ehkä kokonaan.
Kaikesta tällaisesta huolimatta triathlon on maailman paras harrastus.
Mitä sinä pelkäät vedessä?
Meillä alkaa syyskuussa aikuisten triathlonryhmä ja tiedän jo nyt, että suuri osa miettii, että ei voi osallistua koska ei osaa vapaauintia. Väärin, voi ja pitää osallistua vaikka ei osaa vapaauintia lainkaan. Me opetamme uimaan ja ensi kesänä olet niin hyvässä avovesiuintikunnossa, että voit halutessasi osallistua triathlontapahtumaan. Eli sitä ei kannata pelätä ja siitä ei kannata tehdä itselle mörköä. Opit varmasti.
