Kirjoittelin aiemmin pienistä muutoksista syömisiini, muunmuassa tästä: Muutos parempaan: lisätty sokeri pois.

Miten on mennyt?

Mulla on mennyt hyvin ja en täysin tiedä mistä se johtuu, että ei tee kertakaikkiaan mieli yhtään mitään missä sitä sokeria on ainesosaluettelossa. Myös ns. terveellisemmät makeuttajat kuten siirappi, hunaja (hunajaa en vegaanina syö muutenkaan). Keinotekoisiin makeutusaineisiin en halua koskea lainkaan ja jos joskus pitää valita sokeri tai keinotekoinen makeutusaine niin ehdottomasti sokeri.

Kerroin, että karkkipäivät saavat harventua pidetystä kerran viikossa paljon paljon harvemmaksi. 5.9. kun palasimme lomareissusta tein tämän stopin lisätylle sokerille ja sen jälkeen ei ole kertaakaan tehnyt mieli pitää karkkipäivää enkä ole haikaillut karamellin tai jäätelön perään, en oikeastaan kertaakaan.

Teen aina ruuan itse ja aiemminkaan en juuri ole ruuanlaitossa käyttänyt mitään tuotetta mihin on lisätty sokeri ja nyt olen asiassa vielä tarkempi. Eli ruuan kanssa on ollut helppoa, ei mitään ongelmaa. Tämän on helppoa siksi, että olen jo vuosia sitten lukenut kaikki tuoteselosteet joka tuotteesta ja tehnyt parannuksia ruokavaliooni niin nyt mun ei tarvitse juurikaan tästä asiasta vaivaa nähdä. Moni sanoo, että ei jaksa lukea niitä ainesosaluetteloita joka purnukan kyljestä. Se kyllä kannattaa ja se pitää tehdä kun haluaa tehdä niitä parempia valintoja ruokakaupassa ja kun niitä hetken aikaa on lukenut asia helpottuu kummasti. Tässäkin asiassa vain se alku on hankalaa, helpottuu pian kun ihminen kuulkaa oppii. Muistaa mitä on lukenut ja viikko viikolta aika paljon niitä samoja tuotteita tulee kaupasta ostettua.

Pari harha-askelta tuli vahingossa tässä matkan varrella. Tuli nimittäin syötyä pari energiapatukkaa joissa katsoin, että ei ole mitään kummallista ainesosaa, pelkkää hyvää ja järkevää. No, sitten kun parina päivänä olin sellaisen syönyt noeana välipalana niin härre luki ainesosaluetteloa ja olihan siellä joku riisisiirappi sitten.Se niistä patukoista.

Olimme myös kerran hotelliaamupalalla ja siellä en kiinnittänyt huomiota mitä mikäkin sisälsi ja leipä saattoi olla sellaista missä oli siirappi tai sokeri. Kun leipien tuoteselosteita kaupassa lukee niin yllättävän monessa leivässä on siirappi.

Kaiken lisäksi hotellin aamupalalta ei löytynyt ruisleipää! Rakastan ruisleipää! Mutta siis ravintolasyömisissä en ala miettimään sen kummemmin ja se ruoka saa sisältää mitä sisältää.

Multa joku kysyi, että miten on sokeriton mennyt ja vastaus oli hyvin. Tämä tuntuu aivan normaalilta enkä ole joutunut kamppailemaan yhtään asian kanssa. Johtuu varmaankin muutamasta asiasta:

1. Katson sokeria pahalla silmällä enkä sitä periaatteessa ole halunnut syödä senkään vertaa kuin aiemmin olen syönyt. Mulla karkkipäivä menee helposti tosi överiksi ja sinä päivänä tulee syötyä karamellia ja jätskiä liikaa ja huomaan kehossani heti ne inhottavat sokerin tuomat tuntemukset. Tuntuu happamalta ja jos on oikeasti mättänyt irtokarkkia menemään ihan huolella  niin seuraavana aamunakin on happamat ja sokeria syöneet tunnelmat. En pidä siitä olotilasta vaan haluan olotilan kehossani olevan raikas ja terveellinen ja se tulee hyvästä suunnitellusta syömisestä.
2. Vahva päätös. Olen suunnitellut tätä jo pitkään, varmaan ainakin puoli vuotta ja vuodenkin sillä viime syksynä oli samoja mietteitä, mutta jahkaillut asian kanssa. Jahkaillut varmaankin sen takia, että karkkipäiviä on kiva pitää ja karkki kyllä maistuu vaikka se aiheuttaakin kehoon epämieluisat olotilat. Päätös on harkittu ja varma kuten mulla päätökset usein (eivät aina) ovat. En ole kovin joustava ihminen ja päätöksistäni on vaikea lipsua. Noudatan sääntöjä ja niistä lipsuminen ei vain sovi minulle.Saanen huomauttaa, että lipsumisia tulee tietenkin silti, esim. silloin jos päätös onkin ollut huono itselleni. 😀 😀
3. Säännöllinen ja monipuolinen syöminen josta saan tarvittavat ravintoaineet.
4. Härre mukana. Itse asiassa viimeinen niitti päätöksen (ei lisättyä sokeria) täytäntöön panolle oli kun härre sanoi, että hän aikoo syödä sokerittomasti, sokerittomammin. Ja ihan oman terveyden ja treenin takia.
5. En ole tunnesyöppö. Mää en ole koskaan ollut persoona jonka pitää hakea mättöpussi jos jotain ikävää tai iloista tapahtuu ja en varsinkaan pahan mielen kanssa halua syödä mättöä. Luulen, että sillä on vaikutusta, että mua ei ole lapsena lahjottu herkuilla pahan mielen ottaessa vallan vaan olen saanut kiukutella kiukkuni pois ilman mitää syömisillä lepyttelyitä.

Kuten sanoin niin karkkipäivä on kiva ja eilen mietinkin, että pitäisikö pitää namipäivä. Fazer veganisoi hurjaa vauhtia namejansa ja mietin, että jos pitäsin namipäivän niin kävisin ostamassa ainakin Pihlaja- eli kettukarkkeja pussillisen niissä kun ei enää ole eläinperäisiä ainesosia kuten liivatetta tai koodia E1120 joka on kirva. En vielä pitänyt.

Vaikka siistinkin syömisistäni sokerin pois niin karkkipävä on ja pysyy, mutta mielellään todella harvoin. En tiedä kuinka harvoin, mutta kyllä se sieltä tulee sitten kun on tullakseen.

Aina kun puhun näistä sokerittomuusasioistani ja omista päätöksistäni ja toimintatavoistani,niin jollakulla on sanansa sanottavana. Lähinnä siitä, että ei kannata tehdä näin ehdottomia päätöksiä ja suklaapala tai pulla joka päivä on hyvästä. Että ei kannata tehdä ehdottomia päätöksiä. Hermostuttaa nämä kommentit kun niitä tulee aina, En tiedä mistä se johtuu, johtuuko se siitä, että kommentoijat ovat vähän kuin kateellisia ja haluaisivat itsekin vähentää sokerin saantia, mutta eivät saa aikaiseksi vai siitä, että joku oikeasti haluaisi minun syövän sokeria joka päivä (miksi).

Mää olen kuitenkin ihminen jonka kannattaa toimia tällä tavalla. Mulla päätökset ja suunnitelmallisuus toimii ja on sitä normaalia elämää. Olen tässä yli vuosikymmenen jo opetellut itseäni ja esim. tässä ns. herkutteluasiassa mulla toimii, se, että mietin miten toimin ja jos mietin, että en halua syödä sokeria usein ja se ei ole se mun juttu ja haluan tältäkin osin voida hyvin niin se on meikäläisen asia. Jos joku muu on löysempi tässä asiassa niin ole hyvä ja syö suklaapatukka joka päivä jos huvittaa, mutta älä tuputa sitä mulle, mää en halua. Kukin tavallaan.

Jollekin tämä mun tapa voi olla ehdottomuutta ja sitäkin toitotetan, että ehdoton ei saisi olla. Mulle tämä mun tapa toimia ei ole ehdottomuutta. En ole ehdoton sokerin syömisen kanssa vaikka sitä en normaalissa arjessa ja normaalissa viikolopussa haluakaan syödä. Ehdottomuus poistuu siinä kohtaa kun pidän harvakseltaan karkkipäivän ja syön harvakseltaan sokeria esim. ravintolassa. Niin ja juhlissa kaakkua.

Onko se vaikea ymmärtää, että joku voi tosissaan rakastaa terveellistä ruokaa ja terveellistä elämää?

Ravitsemussuositusen mukaan se mitä ei pidä syödä joka päivä on sattumat. Sattumat, ne ovat vain pieni osa ruokakolmiota. Harkitusti ja harvoin ja niihin kuuluu esim. makeiset, pullat, keksit, juustot, valkoinen höttövilja. Niitä syödään vain silloin tällöin.