Pötkö, perheen rahareikä

Koira on suuri osa elämäämme nyt ja toivon kirjoittavani blogiinkin asiasta säännöllisesti.

Amerikanstaffordshirenterrierimme Pötkö on nyt puoli vuotta vanha ja n. 21 kiloinen, ollut meillä joulukuusta saakka. Kauan mietittiin ja harkittiin mikä koirarotu meille olisi se paras ja kaikista mieluisin ja lopulta pitkien pohdintojen ja tiedon hankkiimisen jälkeen päädyimme amstaffiin. Ja kaikista maailman amstaffeista Pötkö-tyttöön joka oli oikeasti se paras valinta meidän koiraksi. Pötkö on tiettävästi suurimmasta pentueesta mitä kekään amstaffi on synnyttänyt, pentueessa on sisaruksia yhteensä 12 ja se on valtavasti. Kennel josta Pötkön ostimme on myös meidän mieleinen, olen hyvin tyytyväinen kasvattajan toimintaan ja puheisiin.

Pötkö on osoittautunut hieman rauhallisemmaksi yksilöksi kuin odotimme ja haastetta ei ihan niin paljon ole ollut mihin olimme varautuneet. Amerikanstaffordshirenterrieriä sanotaan vaativaksi ja haastavaksi koiraksi ja varmasti se sitä onkin ja perehdyin rotuun huolellisesti ennen päätöksien tekemistä. Se on täysin erilainen pentu ollut kuin edelliset koiramme. Pötkö on sinnikäs, sinnikäs ja vielä kerran sinnikäs. Se vaatii lempeän jämäkät otteet ja joskus kyllä vähemmän lempeät 🙂 kasvatuksessansa. Olemme onnistuneet mielestäni hyvin Pötkön kanssa tähän mennessä, se on todella mukava koira jonka kanssa on kiva olla kotona ja myös käydä lenkillä niin mettässä kuin ihmisten ilmoilla. Vielä on paljon harjoittelemista jotta koirasta tulee sen verran hyvin käyttäytyvä kuin minä vaadin, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.

Pötkö hyötyy  edesmenneistä koiristamme joita meillä on ehtinyt yhteisen elämämme aikana olla jo muutama. Jokainen koira ennen Pötköä on opettanut mulle ja meille paljon ja Pötkön kanssa menen sillä ajatuksella, että kertaakaan mulle ei saa tulla huono omatunto sen takia, että koira jää liian vähälle huomiolle eli se on ykkönen. Niin ovat olleet aiemmatkin koirat, mutta pötkön kanssa tehdään asiat kaikesta opittuna taas hieman ”paremmin”.

Pötkö on välillä todellinen rahareikä kun se tarvitsee sitä sun tätä.Pääasiallisin kauppamme on Pirkkalassa sijaitseva Peten koiratarvike jonne olen Pötkön kanssa kävellytkin jo monet kerrat. Meiltä koiratarvikkeeseen on vain vaivaiset kaksi kilometriä joten se ei ole matka eikä mikään.

Muutamia hankintoja mitä olen Pötkölle ostanut lähiaikoina:

Rukka Pets panta ja remmi. Pötkön kukallinen tyttömäinen pentupanta kävi pieneksi juuri koiran puolivuotiskynnyksellä ja piti sitten lähteä Peten koiratarvikkeeseen katsomaan uutta pantaa ja siihen sopivaa remmiä. Päädyin Rukka Pets -merkkisiin pantaan ja remmiin ja kaikista tarjolla olevista väreistä valitsin tummansinisen. Harkitsin pinkkiä, mutta päädyin kuitenkin tummansiniseen ja se näyttääkin kivan tyylikkäältä Pötkön päällä.

Ajattelin pannan ja remmin värityksessä myös sitä, että Pötköä ulkoiluttaa muutkin kuin minä ja voi olla ihan mukava viedä sitä tällaisilla neutraalin värisillä systeemeillä kirkkaan pinkin sijaan. En mää tiedä häirittisikö pinkki väri miespuolisia Pötkön ulkoiluttajia. No häirittis tai ei niin nyt mennään tummansinisillä, tummansininen on mun lempiväri.

Peti. Pedin  hankinta on ollut oikein jos ei nyt murheenkryyni niin aikaa vievä hankinta. Olen katsonut varmaan kaikki mahdolliset koiran pedit ja käynyt hiplaamassa jokaista Peten koiratarvikkeessa ja Mustissa ja Mirrissä. Huh. Aina kun mää hankin jotain niin teen etukäteen jo sellaiset kriteerit, että on hankala kyseistä tavaraa löytää ja sitten en millään meinaa joustaa niistä kriteereistäni. Pedin kanssa ajattelin, että siinä täytyy olla reunat koska Pötkö selkeästi tykkää välillä nukkua kaiken maailman reunoja vasten. Koiran pitää myös mahtua nukkumaan jalat oikosenaan eli pitkänä niin halutessaan, se on sille ominainen tapa nukkua. Pötkö kasvaa vielä varmaankin 7 kg, emonsa painaa muistaakseni 29 kg. Pedin pitää olla pestävä, sekä patjan päällys että koko pedin päällinen. Eli tarkoitus oli hankkia peti joka on mahdollisimman pitkäikäinen.

Aluksi tuntui, että sellainen muovikaukalo olisi se paras ja kestävin ja aina helposti puhdistettavissa. Melkein jo päädyin sellaiseen, mutta siihen olisi pitänyt hankkia kaikki petivaatteet joten aloin katsella sillä silmällä vielä pehmeitä petejä. Ei meinannut löytyä ei. Tosi moni peti oli pelkkää höttöä ja niissä ei sitten ollut sitä pesumahdollisuutta. Oli ilman reunaa olevaa patjaa ja tässä kohtaa aloin jo joustaa eli reunaa pedissä ei enää sitten olisi tarvinnut olla.

Lopulta päädyin Kiwi walker -merkkiseen ortopediseen petiin. Ne myytiin uusien kuosien tieltä 40 prosentin alennuksella ja xxl-kokoisen pedin hinnaksi jäi vain n. 89 €. Peti on tosi tukeva ja ei ollenkaan sellainen höttö. Ortopedinen patja ja reunus muotoutuvat koiran vartalon lämmön ja painon mukaisesti, jolloin paino jakautuu tasaisemmin ja vähentää siten painetta nivelissä. Lonkat, nivelet ja selkäranka saavat levätä niiden luonnollisessa asennossa ja siten lihas- ja nivelkivut lievittyvät.

Käsikopelolta peti tuntui heti hyvältä ja mikä parasta siitä saa päällyksen irti ja pesukoneeseen. Väri on hyvä, punainen, mutta kuvio ei ole hyvä. Kuitenkin päädyin tähän huonosta kuvioinnista huolimatta sillä se tuntui omaan käteen ja mieleen parhaalta pediltä Pötkölle.

Pötkö nukkuu yöt yläkerrassa meidän sängyn vieressä omalla punaisella Fatboy-patjallansa jonka päällä on täkki ja tämä uusi peti tulee alakertaan ja Pötkön yökyläily- ja lomahoitosängyksi.

Söpömmät pannat.Pötkö sai meille tullessaan kasvattajalta tosi ihanat pannan ja remmin. Mustalla pohjalla kukkakuvio, tykkäsin niistä heti. Puolivuotiaaksi asti panta oli sopivan kokoinen ja sitten tosiaan piti mennä hakemaan uudet tummansiniset. Pötkön kukallinen pentupanta on merkkiä Snoobik, virolainen koiranpantafirma. Tilasin sieltä pari uutta pantaa, siellä on tosi hienoja koiran pantoja, käykää vaikka heidän Facessa katsomassa albumeja joissa on kuvia pannoista ja myös koirista. Toinen on samaa kuosia kuin Pötkön pentupanta  ja toinen on laiskiaisilla kuvioitu panta, kerrassaan suloinen.