Riikan kisaraportti, Challenge Turku 11.8.2019

Tässä postauksessa kisaraportin kirjoittaa PUHTI valmennuksen triathlonryhmässä harjoitteleva Riikka.

Sateen sattuessa sateella – Challenge Turku 11.8.2019

En kiljunut ilosta kisapäivän aamuna, kun katsoin sääennusteita: kovaa sadetta, navakkaa tuulta ja ukkosta oli luvassa koko puolimatkan ajaksi. Henkisesti sanoin samalla hyvästit ennätysajan nappaamiselle, mutta lähdin testaamaan päivän kunnon Aurajoen rantaan noin 400 muun triathlonistin kanssa.

Kisaa edeltävät toimet menivät rutiinilla. Olin tehnyt pyörän check-inin edellisiltana, joten enää täytyi viedä varustepussit paikoilleen, täyttää pyörän juomasäiliöt, pukea märkäpuku ja tehdä lämmittelyuinti. Loppuaika meni kavereiden kanssa jutustellessa. Uinnin lähtökarsinassa asettauduin puoliväliin 35 ja 40 minuutin tavoiteaikoja muutaman Puhti -triathlonvalmennuskaverin kanssa. Rolling startin alettua hyppäsin omalla vuorollani laiturilta vähäeleisesti jalat edellä ja muistin jopa käynnistää kellon vähän myöhässä pintaan noustuani. 

Lähdin kauhomaan 18-asteiseen veteen omaa rauhallista uintia: tilaa oli hyvin, joten keskityin pitämään pitkän liu’un ja kääntämään käden kunnolla loppuun asti. Poijut näkyivät selvästi enkä huomannut virtauksen vaikutusta suuntaan tai toiseen. Puolivälissä sade alkoi ropista takaraivoon. Rantauduin jyrkkää ramppia pitkin ajassa 37:53, Garmin näytti reitin ylipitkäksi (2155 m), mutta olin toki valinnut rauhallisen uintilinjan.

T1:een kului aikaa 3:57, siirtymä vaihtoalueelle oli melko lyhyt. Omasta pussista olisi löytynyt kattava valikoima lisävaatetusta pyörään, mutta päätin jatkaa pelkällä hihattomalla kisapuvulla ja sillä tarkenikin hyvin. Alkuun suhattiin kaupunkisiirtymä läpi Turun keskustan. Käännöksiä ja kiskojen ylityksiä riitti, yltyvän sateen vuoksi olin ahkerasti jarrukahvoilla. 

Motarisilmukan alettua alkoi nähdä tuulen vaikutuksen: ensimmäisellä kiekalla puskettiin vastaiseen ja paluumatka tultiin reipasta laskettelua myötäisessä. Toisen kierroksen loppupuolella kohdalle sattui pahin rankkasade. Näkyvyys oli heikko (onneksi visiiri ei sentään mennyt huuruun) ja autonrenkaiden tekemät urat lainehtivat vettä. Pyörän huoltopisteen kohdalle muodostui syvä lammikko, josta onneksi varoitettiin etukäteen. Pyöräkengät olivat pullollaan vettä jo tässä vaiheessa ja sade tuntui neulaniskuilta paljailla käsivarsilla. Viimeisellä lenkillä tuulen suunta oli jo muuttunut niin, että paluumatkallakin sai tehdä enemmän töitä. Aika kului ylipäätään nopeasti ja tasaisen vauhdin matkaa rytmittivät 35 minuutin välein ottamani geelit.

Turun pyöräreitti on kyllä uskomattoman tasainen: koko matkalla oli vain kaksi minimaalista mäkeä. Peesivalvonta toimi hyvin ja kilpailijoita seurattiin pitkäjänteisesti. Tuomareita putkahti esiin jatkuvasti ja heidän läsnäolonsa hajotti pienetkin porukat heti. Itse pidin koko ajan pitkän välin edellä ajavaan sekä laitoin kammen suoraksi ja nousin yläasentoon aina kun ohittaja sujahti väliimme. Viimeisen motarikierroksen loppupuolella minut ohittanut peesivalvoja otti katsekontaktin ja näytti peukkua, mikä oli mukava ele. T2:een saavuin hieman menomatkaa siirtymää lyhyemmän kaupunkipätkän jälkeen ajassa 2:52:13.

Vaihto pyörästä juoksuun kesti 2:43: pienenä luksuksena vaihdoin jalkaan kuivat sukat, mikä oli turhaa. 😀 Neljänä kierroksena järjestetyn juoksureitin varteen oli ilmestynyt viemärien tulviessa muutama syvä, suuri lätäkkö, joita ei pystynyt ylittämään hyppäämällä tai kiertämällä. Onneksi kengät tyhjenivät nopeasti ja säästyin rakoiltakin. Reitti jatkui yhtä tasaisena, ainoat nousut tulivat silloista. Kannustajia oli runsaasti ja kisafiilis pysyi yllä.

Ensimmäinen 5 km meni innostuksessa liian kovaa, joten himmasin vauhtia, otin suolatabletin ja vettä. Pyöräosuudella saatoin juoda turhan vähän, varsinaista janon tunnetta ei ollut ehtinyt tulla viileässä säässä. Nappasin juoksussa joka kierroksella huollosta yhden geelin ja vettä, mikä tuntui sopivalta tahdilta ja määrältä. Juoksu kulki loppuajan tasaisesti ilman ongelmia ja sadekin loppui viimeisen lenkin aikana. Käytin juoksuosuuteen aikaa 2:04:04 ja pääsin maaliin ajassa 5:40:48. Lyhyelle loppusuoralle oli nostatettu kiva tunnelma ja maalitarjoilut olivat monipuoliset.

Loppuaikani oli iso positiivinen yllätys tuossa kelissä. Ukkonenkaan ei onneksi osunut kohdalle. Aiempaan ennätykseeni (puolitoista kuukautta aiemmin Lahden Ironman 70.3 Finland -kisassa) tuli eroa noin 36 minuuttia, eniten luonnollisesti pyörästä. Silti olen sitä mieltä, etten olisi omin päin pystynyt treenaamaan kuntoani yhtä kovaan parannukseen, valmennusohjelmasta ja yhteistreeneistä oli selkeä hyöty pitkin kevättä ja kesää.  

Challenge Turku -tapahtumaa voi suositella huippunopean reitin lisäksi myös järjestelyiden puolesta. Liikenteenohjaus hoidettiin ammattimaisesti ja huolto pelasi. Erittäin todennäköisesti menen Turkuun toistekin yrittämään enkan parannusta, toivottavasti silloin hyvän sään aikaan!

Lue lisää kisaraportteja tästä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *