Särkänniemessä

Meillä ei härren kanssa lapsia ole yhdessä eikä erikseen enkä muutenkaan ehdoin tahdoin hakeudu alaikäisten seuraan koskaan, mutta silloin tällöin seuranani on yksi kappale alaikäistä kuten esimerkiksi nyt sunnuntaina. Särkänniemipäivänä. Olin saman tyypin kanssa Särkänniemessä pari kertaa myös viime kesänä.

Valmistauduin päivän reissuun aamulla pukeutumalla varmareihin ja sopivaan särkänniemipaitaan sekä otin repun selkään johon vähän evästä ja juotavaa ja takki mikä menee pieneen tilaan.

Kello kahdentoista maissa jolloin huvipuisto aukesi olimme jo portilla ostamassa rannekkeita. Kaksi huvilaiteranneketta ja parkkimaksu yli 90 €.

Ihan sopiva elokuinen noin 15 tai 17 plusasteen keli ja auringonpaiste, hyvin tarkeni. Mää oon vähän erikoista huvipuistoseuraa kun en uskalla niihin parhaimpiin laitteisiin mennä. Olin seurana vain Troikassa, nissä hitaissa vanhoissa autoissa, Vauhtimadossa, Keinukarusellissa ja sitten siinä tavallisessa karusellissa jossa istuin heposen päällä.

Meillä oli kyllä kiva pitkä päivä, kävimme syömässä Pizzeria Pellessä pitsapuffetin joka oli kyllä mielestäni huono. Vattat tulivat kuitenkin täyteen.

Monen laitteen vieressä odottelin kun minua rohkeampi seuralainen kävi tosta noin vain hurjissakin laitteissa. Siinä odotellessa tarkkailin ihmisiä ja kaikenlaista sitä lapislle puhutaan. Yksi tyttö oli jännittynyt laitteeseen menemisestä ja sanoi isällensä, että miksi minä olen täällä, on minun pakko. Isä siihen vastasi ihan normaalilla äänellä, että pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa verot. Mukelo ei ollut moksiskaan isänsä kommentista, mun korvaan kuulosti hauskalta ja olenhan itsekin kuullut lapsena useasti tota, että pakko ei oo kuin kuolla.

Loppuun muutama kuva: