Sopiiko haaveilla joulusta?

En muistaakseni ole koskaan saanut stressiä joulusta, en edes niinä nuoren aikuisen vuosina kun ostelin lahjoja sinne tänne, vähintäänkin kaikille sukulaisille ja tuttaville.

Pidän joulun ajasta tosi paljon, pidän joulukoristellusta kodista ja joulun rauhallisuuden tunnusta. Pimeydestä, takan lämmöstä, peiton alla sohvalla pötköttelystä.

Häsäämisestä ja sinne tänne suhaamisesta ennen joulua ja joulun aikana en pidä enkä sitä harrasta yhtään. En hanki joulukiirettä millään lailla vaan hankin joulurauhaa ympärilleni ja nautin siitä. Lahjoja en ole ostanut vuosiin kenellekään, tai no on kaksi alaikäistä joista toiselle ostetaan osakkeita ja toiselle jotain muuta. Nuo kaksi lahjan saajaa eivät aiheuta päänvaivaa tai joulustressiä vaan heitä on mieluinen muistaa. Toki jos nenän eteen tulee joululahjaksi juuri määrätylle ihmiselle sopiva juttu niin sen saatan hankkia ja antaa tälle ihmiselle. Tällaista kuitenkin tapahtuu harvoin jos koskaan sillä en vaan käy kaupoilla sillä silmällä. No, nyt on kyllä tuollainen nuori villi koira meillä jolle varmaankin pari pakettia ostan. Se tarvitsee leluja ym.aktiviteettia  ja uskon sen kyllä saavan paketteja muualtakin kuin minun ostamanani.

Ja koska olen lopettanut joululahjojen ostamisen aikapäiviä sitten, en niitä myöskään itse juurikaan saa. Omat vanhemmat olen saanut ymmärtämään, että ei, ei mitään tavaroita ym. eikä mitään, mutta koska äiti on äiti niin sieltä tulee joka joulu mulle ja härrelle kassillinen pari ihan käyttötavaraa. Niinkuin tiskiharjasta ja talouspaperista pesuaineisiin.

Jouluruuat ovat ihania, tykkään niiden mauista ja olemme härren kanssa jo kerran jouluruokia syöneetkin tässä joulukuussa ja enää pari viikkoa niin sitä taas saa.

Joulutorttujen syömistä odotan paljon ja aion niitä jouluna vetää ehkä eniten kaikesta makeasta. Minähän olen nyt vain kerran kuukaudessa syönyt lisättyä sokeria (poislukien jotkut ravintolaruuat tai valmiin sushin tofu joissa sitä on ja pitkissä treeneissä energiageelit tai -patukat) ja seuraava kerta onkin sitten jouluna. Joulukuu on sellainen, että ihan pakko syödä sitä sokrua muutamana päivänä jouluaaton ympärillä jotta voin mussuttaa kaikkea mitä tahdon. Eli niitä joulutorttuja, Finlandia-marmeladeja, Wiener nougatia, piparkakkuja, Panda tonttumarmeladeja. Ja huom., kaikki nämä vegaanisia, nyt myös tuo Finlandia-marmeladi sillä Fazer tuntuu poistavan liukuhihnavauhtia karamelleistään kaiken eläinperäisen. Myös Kettukarkit maistuisi, mutta liika taitaa olla kuitenkin liikaa sokeripöhössäkin.

On ollut täydellisen helppoa elää ilman sokeria ja vaikka joku aina sanoo, että ei noin radikaalia muutosta kannata tehdä niin munpa kannattaa. Ensinnäkin, tämä ei ole mulle radikaali muutos sillä olen jo vuosia katsonut mitä suuhuni laitan ja syönyt sokeria mielestäni vain vähän ja toisekseen mikä ihana tunne kun tällaisen muutoksen tekee, puhdas, raikas ja kaiken kaikkiaan hyvä! Mutta siis sokerijuttujen syömättömyyden keskellä olen kyllä haaveillut joulunameista tässä viimeisen parin kuukauden aikana ja mieleni toimii niin, että mitä enemmän haaveilen sitä enemmän niitä mieli tekee.

Muutama sellainen päivä on ollut, että ajatuksiin tulee ”voisin ihan hyvin pitää välikarkkipäivän”, ja tuo ajatus tulee selkeästi vain niinä päivinä jos aamupalan ja lounaan välillä on liian pitkä tauko. Siinä tilassa olisi helppo pistää suu makiaksi jollain irtokarkkipussilla tai suklaalevyllä, mutta sitten kun syö lounaan ja aikaa kuluu hetki niin järki ja itsensä kanssa tehty sopimus vie aina voiton ja karkkipäivä odottaa sitä oikeaa ajankohtaansa.

Tänä 2019 joulun aikana toivoisin käyväni avannossa ja siitä se homma saisi sitten jatkua kerta viikkoon. Viime talvi käytiin säännöllisesti joka sunnuntai ja haluaisin saman tavan itselleni taas, joka viikko kylmään veteen ja saunaan useita kertoja peräkkäin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *