Teisko Triathlon 2019

Kisapaikalla valmistautumista kisaan.

Teisko Triathlon 6.7.2019.

Uinti 800m, pyörä 25km, juoksu 7km

Oma kisakausi avattu osallistumalla tamperelaiseen Teisko Triathloniin.

Olen halunnut osallistua tähän triathlontapahtumaan jo aiempina vuosina, mutta nyt vasta asia toteutui ja sinne mentiin. Ensimmäistä kertaa triathlonharrastukseni aikana olin menossa kisaamaan tilanteessa jossa vaivaa on jonkin verran. Eli uinnin henkinen ongelma (tuli viime vuoden keskeyttämäisestä uintiosuudella Levillä), toinen ongelma on kun käsivarsi tai olkapää ärtyi paljosta uinnista kuukausia sitten ja päkiä ei jokin aika sitten tykännyt juoksusta lainkaan ja vieläkin siinä on tuntemuksia. Outoa mulle, että näin monta paikkaa kremppaa. Harjoittelua olen keventänyt tilanteen mukaan ja saanut jumppaamalla pidettyä uinnin olkapää- tai käsivarsikivun hyvin pois ja päkiä paranee ittestään koko ajan, olen hankkinut sellaisia pohjallisia, että jalkapohjan kaarien on parempi olla.

Henkinen uinnin ongelma selättyy pikku hiljaa ja torstaina sain uitua hyvän kisavauhtisen 600m uinnin ilman henkistä ongelmaa joten luottavaisin mielin olin Teisko Triathlonia kohtaan. En ole koskaan kärsinyt oikeista paniikeista tai isosta ahdistuksista uidessa, niin hengen- kuin mielenahdistuksesta, mutta nyt tänä kesänä viime kesän veteen kuukahtamisen jälkeen olen siitä avovedessä kärsinyt. Se on ollut tosi salakavalaa, niin kun henkisen puolen asiat voivat olla. Luulee, että ei ole mitään ihmeellisyyksiä, mutta sitten kun on vedessä (yleensä reipasvauhtisessa uinnissa) niin alkaa ahdistaa ja rintakehää puristaa ja puku tuntuu todella ahdistavalta, rintaa kuumottaa. Ihan yht´äkkiä, tosta noin vaan tulee se tunne vedessä ja se on kuolemanpelottava. Siitä tunteesta on pyrittävä pois ja saatava rentoutettua itsensä eikä sitä saa lietsoa sillä ollaanhan järvessä ja hyvässä lykyssä keskellä järveä, sieltä on päästävä turvallisesti rantaan. Tätä olen työstänyt nyt jonkin verran ja ainakin tosiaan tämän viikon uinnit menivät hyvin, torstainen kisavauhtinen uinti oli aivan normaalia uintia kuten kaikki uinnit aiempinakin vuosina, ei tietoakaan mistään ahdistuksista.

Jännittelee. Kohta uidaan tuolla.

No niin, Teisko Triathlonin aamuun ja päivään. Ihan rauhassa sai aamun toimittaa sillä kisan startti oli vasta klo 14. Ajelimme härren kanssa kisapaikalle sopivasti siten, että ehdimme katsoa lasten- ja nuorten kisan, laittaa varusteet vaihtopaikalle ja menimme kisainfoon joka täytyy aina kisoissa kuunnella.Ensimmäisenä kuitenkin haettiin kisatoimistosta oma kisanumero sekä paita, jonka kisasta sai. Teisko Triathlon urheilupaita, sininen valkoisella logolla edessä.

Ennen kisaa, kukin valmistautuu tavallaan. Itse haluan yleensä olla täysin omassa rauhassa kun on oma kisa kyseessä.
Varusteet lootassa vaihtopaikalla.

Kisainfon aikana piti jo kiiruusti pukea märkäpukua päälle sillä aioimme mennä hieman pulahtamaan veteen, tekemään alkuverryttelyä sinne jotta ei aivan kylmiltään tulisi lähdettyä uimaan. Ennen sitä kuitenkin kisan ensimmäinen energiageeli nassuun. Pyrin aina ottamaan geelin jo ennen starttia, uintiin. Vesi oli 16 asteista eli ei kovin lämmintä ja ajatuskin sinne menemisestä sai jo ketutuksen aikaan. No mutta laiturilta veteen pudottautumisen jälkeen se tuntui kyllä yllättävän lämpimältä, uin hetken ja uinti tuntui tosi hyvältä. Takaisin laiturille ja sitten olikin aika asettautua veteen siihen kohtan missä uinnin lähtö oli.

Uinti 800m

Starttiviiva oli pitkä ja osa porukasta oli niin pitkällä etten edes nähnyt heitä. Se oli hyvä sillä mitään sumppua ei pääsisi kehittymään. Parkkeerasin itteni vedessä aivan vasempaan reunaan, siten, että kaikki muut kilpailijat olivat oikealla puolellani jolloin näen koko porukan aina kun otan happea, kisavauhtisessa uinnissa happea tule otettua usein eli joka toisella käsivedolla eli jokaisella oikean käden vedolla jolloin pärstäni olisi siis aina toisiin kisaajiin päin. Samalla oli helpottavaa tietää, että en olisi missään sumpussa kun vasemmalla puolellani ei olisi ketään kisailijaa. Reitti oli hyvin selvillä ja näin ensimmäisen poijunkin heti startista. Ensimmäiseltä poijulta käännyttiin vasemmalle. Uinti lähti sujumaan hyvin, oikein hyvin, yllättävän hyvin. Ja jos en vielä sanonut niin uinti tuntui hyvältä ja annoin mennä. Jossain vaiheessa startin jälkeen taisin kuitenkin mennä sen verran lujaa, että hengästytti liikaa ja siinähän se tunne oli. Se inhottava tulossa oleva rinnan kuumotus joka johtaa henkiseen panikointiin. Pakko pysähtyä ja takoa päähän, että hidasta menoa niin se menee ihan hyvin, lopeta se panikointi. Se auttoi, tämän jälkeen uinti sujui tältä osin hienosti. Mua myös auttaa se, että lasken käsivetopareja uinnissa. Saatan laskea niitä satoihin asti. Kotona Vihnujärvestä rannalta rannalle on noin 320 käsivetoparia. Toinen poiju jo näkyi ja matka takaisin päin alkoi.

Kohta starttaa. Kuva @neaelisabeth_
Siellä mennään. Kuva @neaelisabeth_

Ennen starttia otin uimalasit pois päästä ja laitoin takaisin ja hölmönä en tajunnut käydä niillä veden alla ja nehän sitten vuosivat. Toinen linssi täyttyi oman uinnin aikana monta kertaa vedellä ja jouduin sen takia pysähtelemään ja tyhjentämään linssin tällä 800m:n matkalla monta kertaa. Se oli kyllä ärsyttävää ja olisi ollut estettävissä sillä, että olisin alussa ollut huolellisempi. No poiju poijulta uinti läheni loppuaan ja koko reissun sain uida omassa rauhassa sillä mitä pidemmälle uinti eteni sen väljempää oli. Pian olinkin rannassa ja kädet koskettivat hyvin pohjaan, sitten vasta nousin ylös. Uin aina tosi rantaan sillä se on nopeampi tapa edetä kuin nousta heti pystyyn kuin mahdollista ja juosta vedessä loppumatka rantaan. Niin rantaan, että pohja on aika lähellä nassua. Sykemittarista painallus ja se näytti uintiajaksi 16min 22sek. Mitä? Uinko näin hitaasti vai oliko matka eri kuin 800m. Kisainfossa sanottiin, että uintimatka on noin 800m. En tule uintimatkaa kellostani näkemään sillä olen laittanut kellon triathonasetuksiin, että matkaa ei mitata. Sen takia, jotta akku kestää täyden matkan triathlonkisan. No, se täysi matka oli kaksi vuotta sitten Puolassa ja en oo muistanut asetuksia vaihtaa.

Härren uinti valmis ja kohti vaihtopaikkaa. Kuva @neaelisabeth_
Mää valmis uinnista. Nää urheilukuvat on aina vähän tämmösiä tekemisen meininki kuvia. Kuva @neaelisabeth_

T1 eli vaihto

Vaihtopaikka oli ylhäällä eli rannasta juoksuaskeleella ja samalla uimalasit ja -lakki pois, märkäpuvun selän vetoketju narusta vetämällä auki ja märkäpuvun yläosan riisuminen siinä juostessa ennen kuin saavuin vaihtopaikalle pyöräni luokse. Märkäpuvun alaosa käsin hilaten alas nilkkoihin ja suihkis ja suihkis, parilla jalan liikkeellä loppumärkäpuku pois, se järjestäjän määräämään muovilootaan. Kisanumero vyötärölle selän puolelle, aurinkolasit ja kypärä päähän, sukat, pyöräilykengät ja menoksi. Kuulin kaksi kannustushuutoa, molemmat täsmälleen samanlaiset: Hyvä Jaana! Hyvä Jaana! Äänet vain eri, toinen nainen ja toinen mies. Se tuntui kivalta. Pyörää satulasta juosten taluttaen viivalle josta  sai lähteä pyöräilemään ja kellosta napin painallus. Vaihtoaika 2min 11sek.

Oma rakas pyörä nätisti paikalleen. 🙂

Pyörä 25km

Pyörään olin muistanut laittaa pienen vaihteen, sillä on helpompi lähteä liikkeelle ja yritän tämän muistaa aina. Pyörä lähti sujumaan ihan hyvin ja tuntui hyvältä, heti kuitenkin huomasin, että aivan alussa jo syke oli 161 eikä se muuten siitä juuri liikahtanut koko pyörämatkan aikana. Poljin ja yritin pitää watteja yllä, oli ylä- ja alamäkeä ja aika väljästi sai polkea. Heti pyörän ensimmäisellä 10 minuutilla otin energiageelin veden kanssa. Ohitin koko reissun aikana pari herraa ja pari naista ainakin ja muakin ohitettiin. Kello näytti ajan aina 5km:n välein ja noin kolmeakymppiä mentiin. Ihan ookoo, näin ajattelin polkea koko 25 km. Vai pitäisikö puristaa? Ei, ei  pitäisi sillä tämä tuntuu nyt sopivalta ja ehkä juoksujalat säilyisivät hyvinä jos en tämän enempää purista. Ylämäkiin pieni rauhoittaminen polkemisen suhteen ja alamäet tuhatta ja sataa, se oli osa taktiikkaani. Vielä toinen geeli ennen kuin pyöräily läheni loppuaan. Vettä join tasaisin väliajoin koko pyöräilyn ajan. Risteyksissä oli heppuja ohjaamassa liikennettä ja jouduin silti joltain kysymään kun tuntui, että se viittilöi joka suuntaan, että mihin suuntaan minä menen. Hän selkeästi ilmoitti, että vasemmalle ja sitten heti oikealle. Kiitos, huikkasin hänelle. 25km on kisassa mukavan lyhyt matka ja pian olinkin lähellä vaihtopaikkaa. Ihan lopussa tuli vielä tilanne, että olin ajamassa juoksijoitten puolelle kun oli kaksi vaihtoehtoa mihin ajaa ja siinä hötäkässä ei aina aivot toimi enkä ehtinyt nähdä kunnolla kumpi reitti menee vaihtopaikalle. Tajusin sen viime hetkellä ja ehdin pysähtyä ja sain pyörän nokan oikealle kaistalle. Tämä vähän ärsytti, että meinasin mennä väärin. Sen jälkeen siihen taisi ilmestyä heppu ohjaamaan pyöräilijöitä. Punainen viiva ja pyörältä pois, pyörä satulasta reippaasti tauluttaen omalle vaihtopaikalle. Jee, pyöräily tehty, enää juoksu. Pyöräaika 48min 14sek.

T2 eli vaihto

Tässä vaihdossa vaihdetaan pyörästä juoksuun eli pyörä sarvista telineeseen, kypärä ja lasit pois, lippis päähän, pyöräilykengät pois ja juoksutossut jalkaan. Pikku hörppy vettä ja kisanumeron pyörittäminen selkäpuolelta vattapuolelle ja juoksemaan niin kuin olisi jo. Vaihtoaika 1min 2sek.

Juoksu 7km

Juoksureitti oli kolmena kierroksena mikä jo etukäteen tuntui musta mukavalta sillä yksi kerros menisi nopeasti ja sitten olisin jo toisella kierroksella ja kolmannellakin. Juoksureitin alussa oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa, en ottanut ensimmäisellä kerralla. Juoksu oli lähes koko ajan maastoreittiä, vain muutama sata metriä koko juoksuosuudesta oli asvalttia. Juoksu lähti sujumaan ihan hyvin, toki jo ensimmäisellä kilometrillä näin, että en taida pystyä ylläpitämään niin reipasta vauhtia kun haluaisin. Päätin mennä sitä vauhtia mikä hyvin menee. Ensimmäinen kierros meni hyvällä mielellä ja ennen kierroksen loppumista otin geelin ja sitten järjestäjän vettä. Pysähdyin juomaan sillä monesti jos juoksee ja juo niin suuri osa vedestä läikkyy pois eikä mene suuhun, kävelyaskelia siinä kyllä otin. Sitten en nähnyt roskista ja jouduin huutamaan juomapisteelle, että missä roskis. Heitä siihen vaan, no en heittänyt vaan palasin vielä hetken matkaa takaisin antamaan kuppini nuorille jotka niitä keräsivät. Ja matka jatkui taas. Toisella kierroksella ohitin jonkun miehen joka jäi mieleen sillä hän kommentoi, että älkää nyt juosko noin lujaa! Se oli hauska, sanoin hänelle, että vielä ei mennä edes maksimeilla, tuu perässä vaan. Pistin merkille, että päkiässä ei tunnu mitään, korkeintaan siellä on pelkkiä hyviä tuntemuksia. Johtuu suurelta osin siitä, että juostiin maastossa joka on pehmeytensä takia paljon paljon päkiäystävällisempi kuin asvaltti.

Hyvä maasto juosta.

Toinen kierros ja vettä lopussa, jäljellä enää viimeinen kierros. Härre tuli pari kertaa juoksuosuudella vastaan ja hyvältä näytti hänen menonsa, kannustin häntä. Kannustin myös tuttua naista ja tuttua miestä ja sitten tietenkin Annia jonka aavistelin voittavan kisan. Tässä kisassa oli tosi vähän tuttuja. Reitin varrella kannustettiin hienosti.

Kovaa maaliin. Kuva @neaelisabeth_
Kuva @neaelisabeth_

Kolmaskin kierros hämötti loppuaan ja hieman ehkä sain kiristettyä juoksua loppua kohti ja tietenkin vielä maalisuoralla otin tosi ison loppukirin ja juoksin maaliin niin lujaa kuin pääsin! Samalla kuuluttaja kuuluttaa, että Jaanaba PUHTI triathlon, naisten sarjan kolmas! 😀 Maalissa kello stoppiin ja näinkin härren heti ja samalla mulla alkoi suuri puheripuli, tuli tarinaa ja tuli ja tuli ja tuli niin paljon, että härrekin joutui sanomaan, että puhutko sää nyt tosi paljon! Joo puhun, pitää vissiin lopettaa. Juoksuaika 36min 19sek.

Loppukiri oli sykettä nostattava!

Järjestäjä otti nilkasta ajanottosirun pois ja sain mennä menojani maalialueen ulkopuolelle.

Kisan jälkeen

Kisan jäkeen käytiin hakemassa rannasta kenkämme jotka sinne jäivät kun kävelimme vaihtopaikalta rantaan. Siellä ne olivat paikallaan vaikka ehdin jo sitäkin miettiä, että entä jos joku epärehellinen ottaakin ne, siinä on kuitenkin yli kolmensadan euron edestä hyväkuntoista lenkkitossua. 🙂 No, ei ottanut vaan tallessa olivat. Sen jälkeen pakkaamaan tavarat vaihtoalueelta pois ja vietiin ne autoon ja tulimme takaisin kisapaikalle nurtsille istumaan ja kannustamaan loppuporukkaa mallin ja samalla odottamaan sitä palkintojen jakoa. Olin siis kolmas ja sain palkintokassini kouraan ja sitten lähdettiin ajamaan Tampereen Teiskosta kotiin Pirkkalaan.

Kaiken kaikkiaan kiva kun tuli avattua kesän kisakausi, tästä on kiva mennä seuraavaan kisaan joka on sitten kun se on.

Uinnin olkapää tai mikä käsivarsivaiva se onkaan ja juoksun päkiävaiva eivät ilmoittaneet koko kisan aikana kertaakaan olemassaolostansa. Se oli kiva sillä olin valmistautunut siihen, että jos juoksussa sattuu niin joudun keskeyttämään. En joutunut vaan pääsin täysin hyvissä voimissa maaliin.

Palkintopallilla. 🙂

Kisan loppuaika Jaanaba 1h 44min

Kisan loppuaika härre 1h 31min

Loppuun vielä oman pisneksen mainos:

www.puhtivalmennus.com

PUHTI triathlonryhmä aloittelijoille alkaa Pirkkalassa.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *