Meditointi on vaikea laji
Jo vähän ennen poikkeusoloja halusin tuoda meditaatiota rauhoittamaan erityisesti arkipäiviä. Yritin löytää sopivia keinoja nollata työpäivän kiemuroita ja totesin, että usein lyhyenkin meditoinnin jälkeen olin kuin eri ihminen. Lisäksi meditoinnilla oli selvä yhteys parempiin yöuniin. Niin moni asia puhuu meditoinnin puolesta ja silti se tuntuu olevan välillä aivan mahdoton tehtävä – jopa näiden poikkeusolojen aikana.
Meditaatio on kuulunut elämääni vaihtelevalla menestyksellä vähän sellaisella Sitten kun muistan ja jaksan -periaatteella. Reissasin kuusi vuotta sitten itsekseni maailman ympäri ja oman elämäni Eat Pray Love -matkaan sisältyi myös 10 päivän Vipsassana-meditaatiokurssi Uudessa-Seelannissa. Kurssin jälkeen suosituksena oli jatkaa meditointia kaksi kertaa päivässä tunnin ajan, ja tämähän kariutui jo reissun aikana. Kotiin palattuani koko juttu unohtui, enkä saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Vasta nyt kuusi vuotta myöhemmin olen halunnut tuoda tosissani meditaation osaksi arkeani. Harkitsin jopa uudelle kurssille osallistumista, kun aloin yhtäkkiä saada Vipassana-uutiskirjeitä pitkän tauon jälkeen. Otin sen merkkinä, että nyt olisi taas meditaation aika.
Aloin jo ennen korona-arkea meditoida siis erilaisten äänitteiden avulla, mutta nyt olen yrittänyt vähitellen palauttaa myös Vipassana-tekniikkaa mieleen. Jo puolen tunnin hengittelyyn keskittyminen on toisinaan yhtä tuskaa. Olin taas hieman naiivi, kun ajattelin, että ylimääräisten ärsykkeiden jäätyä pois meditoiminen olisi huomattavasti helpompaa. Huomaan kuitenkin, että mieli harhailee jatkuvasti aivan muihin asioihin ja haluan ratkoa kaikki avoimet asiat juuri tuon kyseisen meditointiin varatun hetken aikana.
Kohti uutta rutiinia
En voi tietenkään tietää olisiko hengittelytuokio normaalissa arjessa selkeästi vaikeampaa tai malttaisinko edes olla paikallaan puoli tuntia silmät kiinni. Edistystä on kevään aikana nimittäin tapahtunut jo sen verran, että siinä missä ne ihan ensimmäiset kymmenen minuutin kuunneltavat meditaatiotkin olivat liikaa, nyt maltan meditoida suhteellisen helposti jo puoli tuntia kerrallaan ilman kuunneltavia meditaatioita. Haluaisin saada tästä uuden tavan itselleni ja nyt poikkeusaikana meditoin kaksi kertaa päivässä – ehkä arjen normalisoituessa kaipaan edes sen yhden puolituntisen päivääni, enkä halua siitä enää joustaa.
Meditointi on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielettömän vaikea laji ja vaatii paljon treeniä, mutta niinhän monet muutkin kehon ja mielen hyvinvoinnin kannalta olennaiset asiat. Sillä on kuitenkin suuri vaikutus, jos pystyy pitämään ajatukset mahdollisimman paljon tässä hetkessä ja tarkastelemaan asioita juuri sellaisena kuin ne juuri nyt on. Etenkin näin poikkeuksellisessa hetkessä, jossa oikein kukaan ei osaa sanoa mitä huominen tuo tullessaan. Kuten yksi Vipassana-tekniikankin periaatteista opettaa; ainoa pysyvä asia on muutos, this will also change.
Lempeää sunnuntaita! 💛
Hanne