Rentouttavia hetkiä ja päikkäreitä
Viime viikon levottomuus on onneksi tällä viikolla jo tasaantunut. Viikko on itseasiassa tuonut tullessaan just sellaista tekemistä ja olemista, mitä levoton olo kaipasikin. Useampi hyvin tai edes kohtalaisesti nukuttu yö (ja okei, muutamat päikkärit) vaikutti oloon jo paljon, ja kun viikko ei yhtäkkiä ollutkaan ihan niin täynnä ohjelmaa, oli vähän helpompi hengittää.
Palautin tällä viikolla käyttöön alkuvuonna hyväksi todetun iltarutiinin (ainakin osittain), jossa avainasemassa tuntuu olevan puhelimen siirtäminen sivuun riittävän aikaisin illalla. Saatan vilkaista ennen nukkumaanmenoa vielä viestit, mutta turha somen selailu ja muu puhelimen näprääminen on jäänyt pois pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. On ihanaa mennä nukkumaan, kun oikeasti väsyttää. Yleensä meen nukkumaan enemmänkin siksi, koska kellon mukaan on pakko. Nukkuminen on ollut pääosin myös huomattavasti rauhallisempaa, kun illat rauhoittaa riittävän aikaisin jollekin aivan muulle. Kaivoin langat ja puikot tuossa jo aiemmin yhden sadepäivän aikana esiin ja olenkin nyt taas kutonut hyvällä tahdilla villasukkia. Eräänlaista mindfullnessia sekin, vaikka toisinaan katson vaikka jotain sarjaa samalla. Nyt iltaisin oon saattanut kuunnella vaikka jotain rauhallista musiikkia kutomisen lomassa.
Metsässä on ihmisen hyvä olla
Oon tosiaan viettänyt virallisesti ensimmäistä kesälomaviikkoa, vaikka siltä ei ole oikeen tuntunutkaan. Vietin maanantain retkeillen hyvässä seurassa Sipoonkorven kansallispuistossa. Paikka oli mulle aivan vieras ja onkin hassua, ettei edes näitä lähiseutujen ulkoilumahdollisuuksia tule hyödynnettyä juuri ollenkaan. Oli aivan eri fiilis liikkua metsässä kuin lenkkeillä täällä kaupungissa (jossa hanhet on vallannut joka nurkat!). Ja metsässä on kyllä jotain ihmeellistä voimaa. Tuntui että hengitys alkoi rauhoittua samantien, kun päästiin bussilla lähelle polun alkua, jossa näkymät olivat tosin rauhoittavaa peltomaisemaa. Ei huono sekään!
Metsäretken reitiksi valikoitui Kalkinpolttajan polku, joka pikaisen googlauksen perusteella vaikutti juuri sopivan mittaiselta ja suhteellisen helpoltakin tällaiselle ei-niin-tottuneelle metsäsamoajalle. Reittiä kuvailtiin jossain yhteydessä kuitenkin myös vaativaksi, eikä vielä ensimmäisellä puolikkaalla ihan auennut miksi. Jopa mun kunnolla reitti oli lähinnä mukavaa tallustelua. Kapuamisethan olikin kuitenkin vasta edessä, ja vaikka vähän tuli hiki ja puuskutti, nautin ihan mielettömästi. Vaihtuvat maisemat ja monipuolinen maasto pitää homman mielenkiintoisena. Mustikkaakin tuntui muuten olevan aika kivasti ja varmaan parempiakin mättäitä löytyisi, jos poikkeaisi polulta. Voisin hyvin retkeillä kyllä reitille uudelleen!
Hyvää ruokaa, parasta seuraa
Pari sadepäivää pakotti myös ottamaan tällä viikolla rennosti ja hyvä niin. Sen lisäksi, että sadepäivinä tulee tehtyä juttuja ehkä enemmän kotosalla, tuntui viikon aurinkoiset päivät taas niiden jälkeen ihan erilaisilta. Aamulenkit aurinkoisena päivänä on olleet korona-aikana mulle eräänlainen nautinto ja etenkin nyt kun kävelylenkeistä saa nauttia yhä useammin ilman kipuja, oon joka kerta tosi onnellinen ja jopa kiitollinen Töölönlahdella kävellessä. Paitsi tosiaan niistä hanhista, niitä on ollut nyt pikkusen liikaa joka paikassa ja vaikka nykyään jopa uskallan puikkelehtia parven keskeltä, pelottaa näiden tyyppien suhteellisen aggressiivinen luonne vähän joka kerta.
Tapasin viikolla lisäksi vielä paria ystävää syömisen ja (jopa nukuttavan) rentouttavan hengailun merkeissä. Viikkoon mahtui siis juuri sopivassa suhteessa vähän kaikkea. Seuraa, omaa aikaa, hyvää ruokaa, liikuntaa, luontoa ja tassuterapiaa. Ruuan suhteen pakko suositella Töölön vegaanista lippakioskia, vöner-popupia (aiemmin Jänö) – aivan älyttömän hyvää ruokaa! Varoituksen sanana kuitenkin, että halu palata uudelleen on yhden testauksen jälkeen valtava. Ja lisäksi, jos syöt paikan päällä, pikkulinnut on oppineet myös melkoisen aggressiiviseksi ja tulevat syömään vaikka väkisin. Muutoin paikka ja kokemus on 10+.
Hullua, että on jo elokuu!
Sateisin sunnuntaiterkuin,
Hanne