Olen viimeaikoina pohtinut paljon, miten ihminen kasvaa ihmisenä. Miten persoona kehittyy ja voiko sitä kehittää tietoisesti. Olen pohtinut tätä mm. Miehen ja Ilonan kanssa. Miehen kanssa, koska hän haluaa olla parempi mies minulle ja Ilonan kanssa, koska hänen kanssaan käyn pohdiskelevia keskusteluja ja yhdessä kokoamme ajatuksemme. Pahemmin en ole mitään kirjoja aiheesta lukenut, enkä mitään muutakaan. Tälle tekstille ei siis ole olemassa muuta lähdettä kuin omat ajatukseni ja käymäni keskustelut. Teksti perustuu siis omiin mielipiteisiini ja havaintoihini.

Mielestäni ihmisen on täysin mahdollista kasvaa ihmisenä ja kehittää persoonaansa myös tietoisesti, mutta helppoa se ei ole. Ei ollenkaan. Omista virheistä pitää oppia ja peiliin on katsottava aika raa’asti. Omat virheet pitää myöntää ja se ei aina ole helppoa. Pelkkä myöntäminenkään ei riitä, vaikka siitä on toki aloitettava. Myöntämisen myötä hyväksymme virheen itsessämme ja sen jälkeen voimme pohtia, haluammeko tehdä sille jotakin. Otetaanpa esimerkki. Voit olla hieman arka uusissa tilanteissa ja sen takia sinua saatetaan pitää hiljaisena ja vetäytyvänä. Haluatko muuttua? Häiritseekö tämä normaalia elämääsi? Oletko itse sitä mieltä, että olet liian arka? Jos vastaat kyllä, sinun ehkä kannattaa tehdä jotakin asian muuttamiseksi.

Helpointa on vastata kysymykseen, miksi olet arka uusissa tilanteissa. Ehkä jännität muiden mielipidettä ja koet olosi epävarmaksi, etkä halua nolata itseäsi. Kun olet saanut pohdittua tämän, voit alkaa miettiä jälleen miksi kysymyksiä ja kyseenalaistaa ajattelumallisi. Nolaisitko todella itsesi? Käyttäytyisitkö tai ajattelisitko itse samoin kuin joku tilanteeseen kuvittelemasi henkilö? Haittaako tämä arkuus normaalia arkeasi eli tarvitseeko sitä muuttaa? Menetkö kuitenkin uusiin tilanteisiin, et vain ole se rempseä kaveri, joka on koko ajan äänessä? Kyllä niitä arempia ja hiljaisempiakin tähän mailmaan mahtuu.

Joskus saa palautetta, jota ei ole valmis vastaanottamaan sillä samaisella hetkellä. Joskus palaute voi olla aiheetonta nillittämistä, joskus ei. On ihan ok palata asiaan mielessään joskus myöhemmin ja pohtia tuliko tosiaan käyttäydyttyä hölmösti. Me emme ole mitään superihmisiä, joiden pitäisi pystyä kehittymään salamannopeasti ja jotkut prosessit voivat kestää vuosia ja niin sen kuuluukin olla.

Joskus meidän on tarkasteltava asenteitamme ja ennakkoluulojamme ja joitain asenteitamme tai ennakkoluulojamme emme tule koskaan kyseenalaistaneeksi. Se on ihan ok. Toisinaan saamme johonkin asiaan sellaista perspektiiviä, joka pakottaa pohtimaan asiaa tarkemmin, ehkä jopa kääntämään takin. Joskus pysymme kannassamme, vaikka saisimme millaista uutta tietoa käsiimme.

Tärkeintä on kuitenkin halu muuttaa ja kehittää itseään ja sen on loppujenlopuksi lähdettävä itsestä. Kuten vanha viisaus taitaa kuulua: toista ei voi muuttaa, vain itseään.