Tällä postauksella tuskin on mitään punaista lankaa, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa. Viime vuosi meni kirjoitellessa varsin satunnaisesti ja ajattelin kokeilla, jos kirjoittaminen muuttuisi kirjoittamalla helpommaksi. Tai no siis kirjoittaminen ei ole ongelma, mutta aiheita on vähän huononlasesti. En lupaile mitään, koska en aio antaa lupauksia, joita en ehkä kuitenkaan onnistu pitämään, enkä aio ottaa tästä blogista itselleni ylimääräistä stressiä.

Välillä mietin, että olisi helpompi, jos olisin aikanaan aloittanut blogin kirjoittamisen anonyymisti. Nyt voisin avata täällä kipeitä asioita eri tavalla. No en aloittanut ja ehkä kuitenkin parempi niin. Tämäkään kipeä asia ei kuitenkaan ole vain minuun itseeni liittyvä, joten ehkä reilumpaa, että puin sitä vain ei-julkisesti ystävieni kanssa. Äh, ällöttävä disclaimer tämä nyt on, mutta.. pahoittelut?

Pakkanen. Tuo ihana talven lahja meille kuolevaisille. Jotkut vihaa. Kai aika moni. Minäkään en tykkää skrapata auton ikkunoita, mutta pakkanen. Sydän. Enää pitäisi hakea luistimet, jotta pääsisi luistelemaan. Lähilampareessa olisi ihana, tasainen, paksu jää, joka vain odottaa siellä minua. Kohta on tietysti myöhäistä, koska joku inha matalapaine vyöryy jostain ja pilaa kaiken.

Pikkuveli lähti tänään armeijaan. Oi. Pikkuveli ei enää kohta ole pieni. Väitti ettei muka jännitä, höpöhöpö, varmasti jännittää!

Pitäisi käydä ostamassa salikortti. Itseasiassa yritin jo tehdä sen, mutta siellä salilla on joku vain klo 9-11 ja 16-19. Minä en sattunut sinne siihen aikaan. No uutta yritystä, ehkä vielä tänään. Jos vaikka saisi pikkusiskonkin mukaan pilates-tunnille.

Eilen tehtiin retki lähilaavulle. 10 km kävelyä tällälailla yhtäkkiä yllättäen oli kivaa, mutta kroppa kyllä vähän pelästyi. Samoiltiin pitkin metsiä, metsäteitä ja polkuja. Pitää ottaa uusiksi joskus. Ehkä ennemmin kuin myöhemmin?

Tänään sain varmistuksen. Olen kiinalaisen ravintolan kanta-asiakas. Ravintolan pitäjä tietää, että haluan syödä ruokani paikanpäällä, joten minulta kysytään: ”Syö täälä?” Vaikka muille ruokaa tarjotaan mukaan. Suurin osa sen ruoan haluaakin mukaan. Hän tietää, missä pöydässä haluan istua, vaikka en ole edes koskaan sitä sanonut. Hän tietää, että juon aina vettä. Tänään hän halasi minua, kun menin syömään.