Jee sain viimeinkin aikaiseksi tehdä bannerin! Kuva on otettu jo jokin aika sitten, en muista tarkkaa päivää, mutta joskus jouluaaton läheisyydessä se tapahtui… Samalla kun olin luottokuvaajani, rakkaan pikkusiskoni, kanssa ottamassa kuvia, pikkuveljen Anni-kissa saapui paikalle. Ihan selvyyden vuoksi mainittakoon, että Anni on poikakissa. Täälläpäin kun tuntuu olevan tapana nimetä kollit tyttöjen mukaan. Löytyy Annin lisäksi Amaliaa ja Taikaa nyt ainakin. Anni on siitä hauska otus, että sisällä se vihaa koko maailmaa ja murisee, sähisee ja röhkii minkä kerkeää, mulkoillen samalla kaikkia. Ulkona se kuitenkin kerjää rapsutuksia ja haluaa syliin.

Anni on ihan tavallinen maatiaiskissa ihan tavallisesta maalaistalosta ja sieltä meidän perheen kissat tällä hetkellä on kaikki paitsi Aappa. Anni on sitkeä sissi ja se oli hukassakin melkein kaksi vuotta ennen kuin löytyi ihan vahingossa. Kerran vaan aloin kuunnella lenkillä ollessani, että jossain naukuu kyllä nyt kissa ja hetken kisuteltuani marssi esiin maukuva, lihava, oranssi katti. Epäusko oli aikamoinen ja aluksi en sitä meinannut uskoakaan. Kissa kuitenkin kiipesi sylissäni kohti kasvojani, maukui ja nuoli naamaani. Söitin äidille ja sanoin löytäneeni Annin. Paikka jossa kissa oleili, oli lähellä ukkoa, jolla on avotunkio ja joka tunnetusti ruokkii kaikkien kissat. Kissavaras siis oli houkutellut Annin jäämään luokseen!

En onnistunut kantamaan kissaa kotiin, koska se painoi kuin synti, eikä halunnut poistua ruokapatojen ääreltä. Ihan kuin ei muka kotona saisi syödäkseen! Söitin äidilleni uudestaan ja minut tultiin hakemaan. Pikkuveli oli onnellinen saadessaan kissansa kotiin. Eikä ihme, olimme kuvitelleet, että ilves tai jokin muu metsänpeto olisi syönyt kissan. Muutaman päivän yritimme pitää Annin sisällä, ettei se juoksisi suorinta tietä takaisin herkkupatojen luokse. Loppujen lopuksi yritys ei onnistunut ja kissa livahti salamannopeasti ulos, kun jonkun, en muista kenen, huomio herpaantui sekunniksi. Anni kuitenkin tuli takaisin ja on pysynyt kotona. Nyt jo reilun vuoden.

Ihanaa, että tämän, juuri tämän kuvan päätit heittää nurin. Ainut täysin selkeä kuva. En jaksa taistella, ihan sama. Olkoon kallellaan >:C Hmm.. miksi kuitenkin julkaistessa kuva kääntyy takaisin oikeinpäin?!

Ei minun varsinaisesti pitänyt tarinoida Annista, mutta samapa tuo. Oikeastaan minun piti kertoa, eilisestä. Lähdin monen päivän makaamisen jälkeen koirien kanssa kaupunkikävelylle. Kaupunkiin, jotta ei ihan metsitytä ja jotta Sinna saa hieman totutusta autoiluun ja kaupunkiin ja siellä liikkuviin ihmisiin. Oma selkäni oli aivan jumissa ja käveleminen teki hy-vää. Päätin poiketa katsomaan myös Isoäitiä, tiesin hänen odottavan ja minun teki mieli pipareita. Päästessäni sisään tajusin erheeni. Hän oli kutsunut kaikki veljensä ja heidän vaimonsa syömään jouluruokaa, viimeiselle ehtoolliselle, kuten hän sitä leikkimielisesti nimitti. No Sinna sai tosiaankin sosiaalistamista ja olikin oikein reipas tyttö. Minä sain jouluruokaa ja pipareita. Seura oli hyvää. Mutta omat vaatteeni eivät oikein istuneet vallitsevaan pukukoodiin. Minulla kun oli päälläni collegepaita, leggingsit ja ylipolvenvillasukat, joita käytän yleensä tallilla…

HUPS!