Pitkästä aikaa pikkareissa
Milloinkohan olen viimeksi ollut täpinöissäni tulevista menoistani jo viikkoja etukäteen, käyttänyt päiväkausia asuvalintaan, tälläytynyt rauhassa peilin edessä (Onko äiti täti? kommentoi Liina) ja viettänyt hauskaa bileiltaa ihan aikuisten kesken? En edes muista.
Postauksen otsikko ei suinkaan siis viittaa siihen, ettenkö yleensä käyttäisi alushousuja, vaan pikkarit on #Momfie-tiimin käyttämä ilmaisu joulunaluspippaloista. Lauantaina nimittäin vietettiin Team #Momfien huiseja pikkujouluja! Oli hauskaa!!!
Anna Karin ja minä olimme hieman ulalla asuposeeraamisen saloista 😀
Aloitin juhlimisen tosiaan ihmettelemällä, mitä laittaisin juhliin päälleni. Pikainen mentaalikatsaus vaatekaappiin kertoi heti, ettei siellä ole mitään erityisen bilehenkistä ja varsinkaan vielä päälle mahtuvaa vaatetta. Siirryin siis ystäväni vaatekaapille, josta löytyikin paremmin valinnanvaraa.
Hassu juttu oli se, että kun huomasin erään mekon vetävän minua kummasti puoleensa, jouduin samalla pienelle aikamatkalle. Musta röyhelöhelmamekko päälläni totesin, että taidan nyt näyttää Lilleriltä noin parikymppisenä – niihin aikoihin mulla olisi voinut olla vastaavanlaisia bilevaatteita! 😀 Outo fiilis, olla oma itsensä ja samalla kertaa melkein joku muu. Röyhelöhelma niittivyöllä siis tarttui matkaan ja bileisiin päälle – kiitos H!
Varsinaisesti pikkarit alkoivat tankotanssitunnilla Rock The Pole -koululla, taitavan Henriikka S:n opastuksella. Harjoittelimme muutamia perusmuuveja tangon kanssa ja näimme myös Henriikan taidonnäytteen tangolla. Vaikka tankotanssi epäilemättä vaatii paljon harjoitusta ja käsivoimia, #momfie-jengiltäkin se alkoi luonnistua melko kivasti.
Opimme mm. palomiesmuuvin sekä tangolla seisomisen ja istumisen. Tangon ympäri kiertyviä liikkeitä oli hauskaa tehdä, mutta tangossa pysyminen vaatikin jo enemmän kärsivällisyyttä lähinnä sisäreisien ihon osalta. Moni meistä onnistui tangossapysymisessäkin hienosti!
Juhlia jatkettiin Drum Viestintätoimiston tiloissa Punavuoressa, missä napaan kaadettiin kuoharia, SodaStream -drinkkejä, hodareita lisukkeineen, coleslawta, macaroneja sekä suklaakakkua ja Aino-jäätelöitä.
Hodarimakkarat meille tarjosi Harjun makkaratehdas, mutta koska itse en syö lihaa maistelin makkaratestailun sijaan halloumi- ja soijanakkihodareita. Poppamiehen erilaiset kastikkeet maustoivat nakkipötköt melko lailla tulisiksi, joten #Momfien oman juomatiimin jouluisat drinksut maistuivat hyvin päälle. Pilttipiiriltä saatiin miniväellekin kotiinviemisiä.
Evästämisen lomassa arvottiin SodaStream -laite (onnea Sillypäänts!) ja jaettiin Secret Santa -lahjat keskenämme. Aamulla olikin kiva jatkaa juhlatunnelmia Katien antaman englantilaisen vihreän norsuteen turvin :)
Voitte varmaankin kuvitella, kuinka virkistävää tällaiselle kotiin muurautuneelle äiti-ihmiselle oli päästä juhlimaan hullulla perhebloggarijoukolla! On jännää, että vaikka en ole tavannut näitä ihmisiä vielä kovin montaa kertaa – ja monen tapasinkin ensimmäistä kertaa vasta nyt – niin heidän seurassaan on aina leppoisaa, hauskaa ja virkistävää. Mietin mistä tämä johtuu ja keksin kotoisalle ololle parikin syytä.
Ensinnäkin bloggareiden kesken tavatessa ei yleensä jutella siitä, mitä kukakin tekee työkseen, mikä ainakin oman kokemukseni mukaan tuntuu usein olevan se yleisin puheenaihe, kun toisilleen ennalta tuntemattomat ihmiset aloittavat keskustelun keskenään. Itse koen ammatista puhumisen keskittyvän turhan paljon tekemisten ja meriittien kautta ihmisen hahmottamiseen, sen sijaan, että pääsisi oikeasti tutustumaan tämän persoonaan ja ajatuksiin. Tanssi ammattina on useimmille melko vieras, joten keskustelu siitä jää useimmiten aika pinnalliseksi ja koen aiheen hieman vaivaannuttavaksi itselleni.
Perhebloggareiden kesken tavatessa tietysti lapsi- ja vanhemmuusasiat ovat helppo keskustelunaihe ja niistähän juttua riittää, mutta keskustelu ei yleensä jää hiekkalaatikkojutustelun tasolle. Kun ryhmässä jokainen on tottunut pohdiskelemaan elämänsä eri elementtejä ja kirjoittamaan niistä ja kun toisten syvällisempiäkin ajatuksia on päässyt lukemaan, on heti helppoa löytää paljon yhteistä keskusteltavaa ja sama aaltopituus. Ja tietysti alunperinkin bloggaamisesta kiinnostuvat – ja toistensa blogeja lukevat – useimmiten melko samanhenkiset ihmiset. Tutustumista on monenlaista, ja yllättävän hyvin sitä netinkin kautta voi toisiinsa tutustua. Kun siis läjä toisilleen edes osittain tuttuja bloggaajia pistetään yhteisiin bileisiin, syntyy kunnon kemut! Meillä oli ja on oikeasti hauskaa yhdessä, niin kuin Emmikin jo totesi omassa pikkaripostauksessaan.
Menon ollessa näin villiä olin jo kotona
Oma iltani päättyi puoliltaöin taksikyydillä kotiin. Mies raportoi Pojun nukkuvan alakerrassa, pullomaito ei ollut maistunut ollenkaan ja palleroinen oli kuulemma käymässä levottomaksi. Oli tietysti harmi jättää kemut kesken, mutta toisaalta ehdinpä jo juhlia ihan kivasti eikä sitä enää osaakaan jatkaa remuamista jos tietää lapsensa tarvitsevan äitiä. Kotona oli sitten kiva köllähtää oman vauvan viereen nukkumaan :)
Oli niin kivaa, että voisipa pikkujoulut järjestää vaikka viisi kertaa vuodessa! Kiitos kaikille ja kohti uusia juhlasuunnitelmia siis!
Pippaloista voi lukea lisää esimerkiksi #Momfie-blogista tai Psocahispidan, Emmin, Silkkitassun tai Katien palstoilta. Kuvat ovat Psocahispidalta, Emmiltä ja minulta.
Pikkujoulujen järjestämistä tuki Soda Stream, Viestintä Oy Drum, Harjun Makkaratehdas, Poppamies, Aino -jäätelöt ja Pilttipiiri.