Arkea ja juhlaa

Pitkästä aikaa tavallinen päivä kaksin Lapsen kanssa. Mieskin sai flunssan ja oli kotona melkein koko viime viikon eli tiistaista lähtien. Vaikka oli harmillista, että hän tuli kipeäksi, oli kuitenkin mukavaa kun hän oli päivät täällä meidän kanssa, kun ei kuitenkaan korkeassa kuumeessa vuodepotilaana ollut. Lapsi oli onnesta soikeana ja kulki isän perässä, kaikkea piti aina viedä isälle luettavaksi ja katsottavaksi. Jossain vaiheessa Mies naureskeli, että minä saan näköjään tehdä rauhassa ihan mitä vaan ja Lapsi vaan piirittää häntä. Taisi olla isäpäiville tilausta.

Itsenäisyyspäivänä oli tarkoitus mennä ystäväperheen luokse syömään, mutta Mies oli vielä liian kipeänä ja vierailu siirrettiin sunnuntaille. Harmillisesti meillä näyttää olevan uhkaava alku itsenäisyyspäiväperinteelle, jossa mukavia menoja olisi (tänä vuonna jopa kaksikin vaihtoehtoa), mutta jonkun perheenjäsenen sairastelu torppaa suunnitelmat. Viime vuonna minä olin kuumeessa, tänä vuonna Mies köhi liikaa. Perjantaille ei oikein ollut varalla ruokasuunnitelmaa, mutta onnistuin silti keksimään meille makoisan kolmen ruokalajin päivällisen. Alkuruokana syötiin tofu-limettisalaattia, pääruokana Isyyspakkauksen Tommin parahiksi julkaisemaa katkarapu-nuudeliwokkia ja jälkiruoaksi kookoksisia uunihedelmiä sekä vierailulle tarkoitettua mutakakkua. Slurps! Tämä olikin Lapsen ensimmäinen virallinen kolmen ruokalajin ateria, koska edellisellä sellaisella ravintolakäynnillä Lapsi söi lähinnä omia eväitään. Palleroinen olikin oikein iloista ruokailuseuraa ja napsi varsinkin tofua, katkarapuja ja mutakakkua hyvällä ruokahalulla. Tuon salaatin ohjeen voisinkin julkaista täällä lähiaikoina kun se on niin kovin maukas. 

Moooi!

Presidentin vastaanottoa ja itsenäisyyspäivän juhlakonserttia seurattiin ohessa sivusilmällä. Tuollainen konsertti on kyllä televisiokatsojan kannalta huomattavasti mielekkäämpi kuin sisäpiirijuhlien tungoksen katseleminen, joten siinä mielessä kannattaisin ennemmin tämäntyylisiä juhlallisuuksia. Melko vakavamielistähän se oli, mutta ei minua häirinnyt, kun en konsertin seuraamiseen varsinaisesti keskittynyt. Ei kuitenkaan tehnyt mieli vaihtaa kanavaa vaan konsertti toimi miellyttävänä taustana muulle olemiselle ja vilkuilin sitä aina välillä.

Eilen sitten päästiin viimein vierailulle ystäväperheen luokse. Perheen kolmevuotias tytär olikin odottanut meidän Lapsen vierailua innolla ja sama into levisi Lapseen melko nopeasti kun päästiin paikanpäälle. Ensimmäinen ihanamahtava asia oli talon kaksi kissaa, sillä Lapsi ei ole aiemmin päässyt tekemään tuttavuutta ihan oikeiden kissojen kanssa. Voi sitä ihmetystä ja kiinnostusta! Lapsi osasi onneksi kivasti silitellä kissoja hellin ottein ja myös kissat olivat tottuneita lapsiin, joten aikuisten ei tarvinnut olla välissä poliiseina.

Päivällistä Lapsonen ei oikein olisi malttanut syödä, sillä oli juuri sitä ennen päässyt tutustumaan isäntätyttösen huoneeseen. Huone täynnä leluja ja kirjoja, sinne! Eipä hän ole tainnut koskaan rimpuilla syödessä sylissä noin paljoa kuin eilen. Riemu kohosi kattoon kun tytöt keksivät alkaa pomppimaan sisäntätytön sängyllä, kiljuen samalla kilpaa. En tiedä kumpi villitsi kumpaa enemmän, mutta isompi sentään ymmärsi kun alkoi tulla rauhoittavia käskyjä, etteivät päät kolisisi yhteen, meidän tytteli sen kuin olisi jatkanut vaan vaikka loppuillan. Olipa meillä aikuisillakin varsin hauskaa seurata lasten riemua ja päästä näkemään, kuinka Lapsi osasi jo olla vuorovaikutuksessa toisen lapsen kanssa ja iloita yhteisestä ajasta. Mukava ajatus, että kun näillä kahdella oli ikäeroa muutamaa kuukautta vajaa 2,5 vuotta niin meidän omien lasten ikäero on sitten vielä pienempi ja varmasti myöskin keksivät kaikenlaista hupia yhdessä. Niitä aikoja odotellessa :)

Viuh vauh, näistä tyypeistä ei tarkkoja kuvia otettu ;)

 

Kyllä se niin vaan on, että pitäisi useammin tavata ystäviä ja vierailla heidän luonaan tai kutsua meille kylään. Arki jyrää ja kalenteri tuntuu aina olevan ihmeen täynnä, mutta nämä ovat niitä hetkiä, jotka virkistävät, vahvistavat siteitä ja tuottavat muistoja. Onneksi ensi viikonloppuna meille on tulossa toinen ystäväpariskunta kylään ja jouluna Lapsi saa remuta serkkujensa kanssa mummilassa monta päivää putkeen!