Eeei!
Kirjoitin aiemmin pari kertaa Lapsen pusuista (täällä ja täällä). No, nykyään homma menee näin:
minä: Anna pusu äitille
Lapsi: Eeei!
minä: Anna kulta äitille pusu
Lapsi: Eeei! ja työntää kädellä pois, ilkikurinen ilme kasvoillaan
”Ei” on nyt uusi hittijuttu täällä. Joudunpa sitä käyttämään itsekin välillä melko paljon, esimerkiksi nyt mökillä, kun täällä on vanhanaikainen perushella ja sen nappuloita olisi toooodella kiva käännellä ja väännellä. Väännetääns siis eitä tästä aiheesta ja Lapsi alkaa jo hokea ”ei” kun edes harkitsee lähestyvänsä hellaa, jää toki kätevästi heti kiinni aikeistaan. ”Ei” sanotaan aina samalla nuotilla: eeei, josta ”i” on muutaman sävelaskelen eetä korkeampi. Ja jep, kuulenpa siinä itseni, sillä ihan samalla tavalla hoen sitä Lapselle!
Lapsi hokee eitä ihan periaatteesta. Esimerkiksi ”Haluatko maitoa?” ”Eeei” – ja sitten ottaa kuitenkin maitopullon ja juo. Taitaa olla nyt tärkeää saada päättää itse, vaikkei edes tietäisi, mitä oikeasti on mieltä. Erityisesti äiti saa eitä vastaansa melkoiset määrät, isä hieman vähemmän. Hyvähän se kyllä on osata kieltäytyä sellaisesta, mitä ei halua. Tärkeä taito. Ja melko vekkulia vielä tässä vaiheessa, kun Lapsi ei oikeasti osaa kiukutella vaan testailee vaan ja virnuilee itsekin.
Toinen hittijuttu tällä hetkellä on ”hei hei”. Lapsi vilkuttelee kaikelle mahdolliselle: leluille, vanhemmilleen, huoneille ja hokee ”heiheitä” iloisena. Tässäkin on nuotti aina sama: ”hei-heeeei”, josta ensimäinen ”hei” on hieman korkeampi kuin pidempi jälkimmäinen. Ai niin, ja tämä on viime aikojen hauskoin juttu: Sunnuntaina katsoimme (vähän sivusilmällä) Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa. Jollain parilla oli musiikkina laulu, jossa solisti lauloi voimakkaasti ja tunteella. No, Lapsipa lähti mukaan lauluun! :D Alkoi hoilaamaan omalla höpötyksellään ja jatkoi loppuillan ja vielä muina päivinäkin. ”Aaaaiii-oo-piipiipiipiiiii… eeeeaa…” Laulelee ihan tohkeissaan ja keskittyneenä touhuihinsa :D
Muita kuulumisia meiltä: Olemme nyt mökillä syysloman vietossa. Viime viikolla Lapsiparka sai taas kerran flunssan ja minä myös loppuviikosta. Onneksi tällä kertaa tauti on kevyestä päästä ja aiheuttanut lähinnä nuhaa. Ikävin puoli on nenäfriidan käyttö, Lapsi kun inhoaa sitä ihan suunnattomasti ja koko operaatio on aina melkoista säätöä, kun kaksi vanhempaa pitelee Lasta paikoillaan, että nenää saataisiin vähän tyhjemmäksi. Nyt mökillä Mies on nukkunut Lapsen sängyn puolella ja sattuipa niin kätevästi, että kun hän ei herää Lapsen yökäninöihin yhtä helposti kuin minä, Lapsi ehtii rauhoittua itsekseen ja saamme kaikki nukuttua paremmin. Itse olisin heti tikkana Lapsen sängyn luona ja olisin väsynyt aamuisin. Täällä mökillä me kaikki kyllä nukumme aina ihmeen hyvin, lienee mökkitaikaa ilmassa :)
Viime viikkoina yöt ovat tosiaankin menneet taas melko huonosti. Lasta on tuntunut vaivaavan pahat unet tai jokin muu, joka on saanut hänet usein heräämään paniikissa keskellä yötä. Sitten tuli vielä flunssa, ja viime öinä ennen mökille lähtöä Lasta vaivasi joku kumma yksinäisyydentunne. Yleensä hän nukkuu nykyään parhaiten omassa sängyssään, mutta eräänäkin yönä otin hänet lopulta meidän väliin nukkumaan, kun selvästikin yksinäisyys vaivasi ja piti koko ajan päästä näkemään vanhemmat ja saada tietää, ettei ole yksin. Mitä lienee tämäkin ollut, onneksi vaikuttaisi nyt taas nukkuvan paremmin, ainakin hetkellisesti. Ollaan mietitty, että ehkä uusien taitojen vauhdikas oppiminen on pistänyt Lapsen päätä vähän sekaisin ja se on häirinnyt öitä. Mene ja tiedä, Vaihe kai tämäkin, toivottavasti pian ohimenevä!
Raskaus etenee ilman sen kummempaa draamaa, tässä ohessa. Tällä hetkellä on rv 18+5 ja vatsa näyttää selkeästi vauvamasulta, muttei (muiden odottajien vatsakuviin verrattuna) ole mitenkään erityisen suuri, tälläkin kertaa enemmänkin sieltä pienemmästä päästä. Aloitekyvyttömyys ja hienoinen sisäänpäinkääntyneisyys vaivaa edelleen, mistä johtuen blogikin on ollut vähän paitsiossa. Pitkä automatka mökille sai toisen lonkan kipeäksi, tai tarkemmin jossain SI-nivelen (eli alaselän ison ristiluun ja lonkkaluun risteyksen) paikkeilla tuntuisi olevan hermo vähän pinteessä ja aina välillä oikealle jalalle astuminen on hankalaa ja sattuu. Toivottavasti ei näitä vaivoja tule paljoa loppuraskauden aikana. Jotain tartteis tehdä, mutten ihan tiedä, että mitä. Alavatsaa ja selkää jomottelee muutenkin melko usein, johtuen varmaankin kohdun kasvamisesta. Kaurapussi on ainakin päässyt taas käyttöön, ensimmäistä kertaa sitten viime raskauden. Kovasti odottelen, että vauvan liikkeet alkaisivat tuntua voimakkaampina, vielä ne ovat melko hentoisia, vaikka Lapsesta tunsin kunnon potkut käteenkin jo 19. viikolla eli näillä main. Lieneeköhän istukka tällä kertaa edessä?