Joko se oppii lukemaan?!?

Liina on ollut kiinnostunut numeroista ja kirjaimista suunnilleen puolitoistavuotiaasta asti.

Eilen Liina pörräsi meille lastenhoitoavuksi saapuneen mummon käsilaukun ympärillä hokien top, top. Meitä aikuisia ihmetytti, mitä tyttö hokee.

Mutta hei – katsokaapa, millainen heijastin käsilaukussa roikkuu!

Stop laukussa.jpg

Että joo. Tätä kirjoitettujen sanojen tunnistamista on tapahtunut muutaman kerran jo aiemmin, mutta yleensä silloin kun kirjasta on luettu tarinaa ja Liina on bongannut tekstistä jonkin luetun sanan.

Stop-sanakin on toki tuttu jo puujunaradan liikennemerkistä. Mutta nyt hän bongasi kirjoitetun sanan ihan itsenäisesti! Oho.

 

Palikat.jpg

Mummon mukanaan tuoma mun lapsuusajan kirjainpalikkasetti ei ainakaan lukuhommia hidasta. Vai oppiiko Liina näiden avulla lukemaan viroa?

 

Palikoita pinoon.jpg

Näillä voi kirjoittaa, laskea tai vaikka rakentaa torneja! Jee mitkä palikat!

Veikkaanpa kuulkaas, että meidän pieni tyttö oppii lukemaan todella aikaisin! Liinalla on nyt ikää 2 v 4 kk ja oma arvaukseni on, että kolmevuotiaana jo lukee.

Palataan siis tähän asiaan uudelleen sitten joskus myöhemmin 🙂

 

 

Kommentit (3)
  1. Toi on jännä miten toisia lapsia kirjaimet kiinnostaa jo tosi pieninä ja toisia ei meinaa kiinnostaa vielä kouluiässäkään. Oma esikoiseni kuuluu noihin jälkimmäisiin, keskimmäinen menee keskiarvon mukaan kuten kaikessa 🙂 Mutta täytyy tuosta esikostakin sanoa, että eskarivuoden syksyllä kiinnostus kirjaimiin vähän heräsi ja ajattelin että kyllä se tuosta muutamassa kuukaudessa etenee lukemiseen. Mutta ei, nyt ekan syksyllä takutaan edelleen siinä samassa! Kumma juttu, ei tuolla mitään lukihäiriötäkään kuitenkaan ole ja puhui 1v8kk monen sanan lauseita. Luettukin ollaan enemmän kuin useimpien lasten kanssa, veikkaan.
    Toisaalta nyt koululaisen kanssa olen aika tyytyväinen ettei ole osannut lukea tyyliin vuositolkulla, koska kyllä se ekaluokka vaan kovasti edelleen siihen lukemiseen ja kirjoittamiseen tähtää. Samoin tuntuu että ympäristössä on niin paljon vain aikuisille tarkoitettua kirjoitettua mainontaa ym. infoa, että en tahtoisi niitä kaikkia alkaa selittelemään lapselle jonka kehitystaso ei siihen riitä. Jarrutella sitä lukemaan oppimista ei tietenkään pidä eikä voikaan, mutta kauheasti treenaamaankaan en lähtisi (enkä tarkoita että niin olisitte tehneetkään, vierailen blogissasi ekaa kertaa).

    1. Hei oli tosi kiva kun kävit kommentoimassa  – ja sitten mä unohdin kommentoida takaisin! Anteeksi siitä!

      Mä olen myös miettinyt, ettei nyt ihan kaikkein toivottavinta olisi, että tuo meidän tyllerö oppisi lukemaan superaikaisin. Pahasti vain siltä näyttää – nyt hän hahmottaa jo monia muitakin sanoja näkökuvina. En usko, että hän vielä oikeasti niitä sanoja lukee, mutta tunnistaa kirjaimet ja tajuaa, että tuo näyttää sanalta x. Voi olla, ettei mene kovin kauaa ennen kuin oikeasti älyää lukemisen jujun, on niin kovin kiinnostunut kirjoistakin. Varsinaisesti me ei tosiaan opetella lukemista yhdessä, mutta Liina pyytää kirjoittamaan kaikenlaista paperille, magneettikirjaimilla tai kirjainpalikoilla, joten ei asian suhteen himmaillakaan kun toista niin kiinnostaa. Hieman hirvittää, jos oppii lukemaan iltalehtien lööppejä sun muuta. Enpä olisi uskonut joskus aiemmin, että näin voisi käydä!

      On kyllä aina tosi kiva nähdä ja kuulla eri lasten kehityksestä, kiinnostuksenkohteista ja persoonista – kiva siis kuulla teidänkin pojan lukuharjoittelun vaiheista! Ihanaa kun kaikki ovat omanlaisiaan 🙂

  2. Eikä! Jes! Loistokuutiot sielläkin, mutta noi on kyllä jo melkoinen keräilytuote! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *