Tuplavaunuihmettelyä

Täällä on nyt kovasti pohdittu, minkälaiset tuplavaunut hankittaisiin. Vielä ei ole onneksi mikään kiire, mutta melko hankalalta tuntuu toistaiseksi hahmottaa meidän tarpeita ja tarjolla olevia mahdollisuuksia.

Meillä on yksöisvaunuina Bugaboo Cameleonit (tosin vanhempi malli), joihin on oltu pääasiassa tosi tyytyväisiä. Bugikset ovat pienet, ketterät ja kevyet, menevät kätevästi kasaan ja ovat muutenkin monikäyttöiset. Lapsen saa käännettyä sekä kasvot työntäjään että menosuuntaan päin ja aiemmin oli superkätevää, että vaunuihin voi kiinnittää vauvan autokaukalon, jolloin nukkuvaa vauvaa oli helppoa siirrellä autosta kauppoihin ja kotiin. Pienten kääntyvien etupyörien hankaluus on, ettei niillä kummemmin kärräillä lumessa, mutta meillä on erilliset talvipyörät etupyörien tilalle ja nekin on tosi helppoa vaihtaa mennen tullen. Bugisten huonot puolet ovat mielestäni epäkäytännöllinen ja pieni tavaratila, Suomen talveen monia muita vaunuja huonompi lämpö- ja tuulieristys sekä pystyasennossa kuomu tulee mielestäni hassusti vaakatasoon lapsen ja aikuisen välisen näkyvyyden eteen. Muuten ei ole valittamista vaan olemme olleet tosi tyytyväisiä näihin.

Eilen kävimme tutustumassa erään vaunuliikkeen tuplavaunutarjontaan. Mielessäni on ollut Bugaboon Donkey-vaunut, jotka saa kätevästi säädettyä sekä yhdelle että kahdelle lapselle, joten suuntasimme siihen liikkeeseen, jossa tiedän Bugaboita myytävän. Liikkeestä löytyi Bugiksien lisäksi kahden muun merkin tuplia: Mountain Buggyn ja Phil&Ted’sin.

Muut mallit olivat vierekkäinistuttavia, Phil&Tedsit päällekäinistuttavia. Ennakkoon meillä ei ollut ennakkomieltymystä näiden välillä, tosin Bugiksen Donkeyt houkuttelivat. Yllätys oli, vaikka tietty olisi ollut odotettavissa, että lähes kaikkien tuplavaunujen istuimet olivat paitsi kapeampia kuin yksöisten, usein myös lyhyempiä. 

Phil&Tedseistä hylkäsin saman tien jonkin mallin, jossa vauvankoppa oli toivottoman pieni, se piti survoa isomman lapsen alapuolella olevaan, kasvo-osasta melko sääsuojattomaan tilaan eikä päällä istuvan lapsen istuinta olisi silloin voinut kallistaa makuuasentoon. Totesin heti, että tuonne jos alan survomaan pientä vauvaa niin pian itkevät kaikki ja lujaa. Ei kiitos. Toinen malli, Phil&Teds Promenade, oli melko houkutteleva: vaunuissa oli paljon muokkausvaraa esim. kasvosuunnan suhteen, ja totta kai yksöisvaunujen levyiset, kevyet vaunut olisivat hieno juttu. Lapsen testattua vaunuissa istumista aloin kuitenkin ihmettelemään. Meidän 14-kuukautisen, 76-senttisen  kirpun pää ja jalat olivat jo melko tiiviisti istuimen ylä- ja alalaidoissa. Ei yhtään kasvuvaraa! Oletus kai lienee, että lapsen tulisi mahtua vaunuihin noin kolmevuotiaaksi asti. Onneksi meillä oli testi-istuja mukana, koska kyllä harmittaisi ankarasti, jos vaikka ostaisin mielestäni hyvät vaunut syntymättömille kaksosille ja vuoden päästä huomaisin, etteivät lapset enää mahdu niihin. Ilman vauvaa tai pienen vauvan kanssa kun nuo varmasti näyttäisivät ihan kelpokokoisilta. (ja nyt vielä selvennykseksi: meille EI ole tulossa kaksosia, tai ainakaan tietääksemme, tämä vain esimerkkinä, joka tuli kaupassa mieleen jonkun toisen mahdollisena ostotilanteena)

Näin jälkikäteen päällekkäinistuttavat ovat muutenkin alkaneet tuntua huonommalta vaihtoehdolta meille kuin vierekkäiset. Siispä pohtimaan vierekkäisvaunujen tarjontaa. Bugaboon Donkeyt olivat suunnilleen sitä, mitä osasimme ennalta Bugiksilta odottaa. Toki tupla on tupla ja tuntuu leveältä, mutta näppärät vaunut silti. Miellyttävää oli erityisesti vaunujen helppo säädettävyys yhdelle tai kahdelle lapselle. Yhdelle säädettynä vaunujen leveys on 60 cm eli sama kuin Bugiksen Cameleoneilla, tuplina 74 cm. Vaunuihin saa vauvakopan ja sekä koppa että istuin on mahdollista asentaa kasvot sekä työntäjään että menosuuntaan päin. Vaunuihin saa kiinnitettyä vauvan autokaukalon. Miinuksena sekä vauvakoppa että istuin ovat kapeammat kuin Cameleoneissa, mutta näin näyttäisi olevan kaikissa kapeammanmallisissa tuplissa. Luonnollisesti jostain täytyy tinkiä, ettei päädytä tuplaleveisiin vaunuihin. Donkey-vaunujen suurin miinuspuoli on todella suolainen hinta: laatu maksaa, mutta näissä vaunuissa se maksaa noin 1500 €! Apua.

Mountain Buggyn Duet-vaunujen hinta oli hieman matalampi, vaunukopan kanssa noin 1000 €. Mutta heti Bugiksien jälkeen käsi ja silmä tunsivat suuren eron materiaalien laadussa, ja Mountain Buggeissa vain vauvankopan saa asennettua kasvot työntäjään päin. Hyvä puoli näissä vaunuissa oli kapeus: Duetit ovat leveydeltään 63 cm eli sama rengasleveys kuin yksöisvaunuissa! Näyttivät myös olevan erittäin kätevät kasata. Istuimet näyttivät näissäkin vaunuissa melko kapeilta, ja jäimme miettimään, kuinka pitkään Lapsi mahtaisi mahtua vaunuihin, vaikka onkin pienikokoisemmasta päästä.

Siksi katsastimme myös Mountain Buggyn Duo-vaunut, joissa vaunuistuimet ovat tilavammat. Vaunujen leveys on 73 cm eli sama kuin Bugiksen Donkeyssa, mutta näissäkin vauvan saisi kasvot työntäjään vain vaunukopassa. Istuinkokonsa puolesta nämä vaunut olivat ehkä pitkäikäisimmät eli lapset mahtuisivat näihin takuuvarmimmin talvivermeineen hieman kasvettuaankin.

Tosiaan, vierekkäiset vaunut alkoivat tuntua paremmalta vaihtoehdolta meille kuin päällekkäiset. Mielestäni on kivempi, että lapset saavat istua samanarvoisilla paikoilla ja matkustaa yhdessä. Mahdollista olisi myös, etteivät he haluaisi jossain vaiheessa istua alaistuimella, kun sieltä on yläpaikkaa huonompi näkyvyys. Phil&Tedseissä minua epäilytti myös, että ainakin alempana oleva lapsi olisi ehkä kovin tuulen, sateen ja pyryn armoilla. 

Itse karsastan lisäksi ajatusta istuttaa 6 kk ikäistä vauvaa kasvot menosuuntaan päin. Ainoat näistä vaunuista, joissa istuinosan saa säädettyä kasvot työntäjään päin olivat Donkeyt. Mutta kapeammat istuimet toivat mieleen uutta pohdittavaa: kuinka kauan tuplavaunut tulevat meillä tosiasiassa olemaan käytössä? Missä vaiheessa Lapsi eli esikoinen ei halua/tarvitse enää istua vaunuissa, vai kasvaako hän niistä ulos jo ennen tuota? Meillä on vasta kokemusta vauvasta ja yksivuotiaasta, joten on supervaikeaa ennustaa, millaista elämä Lapsen kanssa on, kun hän on esim. kolmevuotias.

Ja jos Lapsi alkaa käyttämään tuplavaunuja pikkusisaruksen kanssa 1 v 9 kk iässä ja lakkaa käyttämästä niitä noin kolmevuotiaana (siis JOS!), varsinaista käyttöä tuplille olisi vain reilu vuosi. Siinä tapauksessa ei tuntuisi järkevältä sijoittaa valtavaa summaa vaikka Donkeyhin, koska voimme aina siirtyä takaisin vanhoihin yksöisvaunuihin kun Lapsi ei enää vaunupaikkaa kaipaa ja tarvittaessa hankkia niihin seisomalaudan (jonka en kuitenkaan usko liikkuvan mihinkään lumessa). Ja tämä ajatus pistää kaikki hankinta-ajatukset ihan uuteen ulottuvuuteen. Ja pää on sekaisin. Äh.

Olemme kyllä saamassa miehen siskolta heidän vanhat kaksosrattaansa. Mielikuvani niistä on (noin kolmen vuoden takaa), että ne taitavat olla melko kevyttä kangasta Suomen talveen (olleet käytössä ulkomailla) eikä niissäkään saa edes vauvaa kasvot työntäjään päin. Saattaahan olla, että kun näemme nämä vaunut, hankintatarvetta ei enää ole. Tällä hetkellä kuitenkin ajatus on, että siskolta tulevat vaunut toimisivat meillä mökkivaunuina. Aika näyttää.

In the meanwhile jatkamme tutustumista muidenkin merkkien tupliin ja pohdimme tarkkaan, mitä nyt sitten oikein tarvitaan ja kuinka kipeästi. Otan mielelläni vinkkejä ja käyttökokemuksia vastaan! Käytössähän ne hyvät ja huonot puolet vasta paljastuvat.

 

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/9869197/?claim=x522n3e8wpm”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Suhteet Oma elämä

Väsymystä, huveja ja raskauspäivitystä

Viime raskaudesta muistan, että olin varsinkin alkuraskaudessa ihan todella väsynyt. Iltaisin makasin koomassa sohvalla tuijottaen telkkaria ja odotin, koska voisi mennä nukkumaan. En oksentanut kertaakaan, mutta kuvottavaa oloa jatkui jonnekin viikolle 17 tai 18 asti. Muutama viikko oli sellainen, että vain hyvin valikoidut ruoat – valkoinen keitetty pasta, keitetty maissi, tuoreet kasvikset – menivät alas, ja muutoinkin alkuraskaudessa syöminen oli tavallista hankalampaa.

Tällä kertaa olen voinut oikein hyvin. On vain pientä kuvotusta, joka ei suuremmin vaikuta syömisiin, eikä ole väsyttänytkään kovin erityisesti muutamia kertoja lukuunottamatta. 

Tai niin kuvittelin. Eilen meillä oli Lapsen kanssa niinkin huimasti ohjelmaa päivälle, kuin että menimme bussilla avoimeen päiväkotiin leikkimään ja juttelemaan muiden lasten ja aikuisten kanssa, vaunukävelimme parin kilometrin matkankotiin ja kävimme matkalla kaupassa. Illalla olin sitten iiiiiiihan ryytynyt, poikki ja väsynyt! Taitaa olla niin, että vaikka Lapsen hoitaminen on kokovuorokausihommaa enkä voi makoilla milloin itseä huvittaisi, on tämä silti kevyempää hommaa raskausajalle kuin työssäkäyminen tai opiskelu. Siis omalla kohdallani, meidän Lapsi kun on onneksi melko helppo ja leppoisa tapaus.  Jos joka päivä kulkisin pitkät matkat muualla tekemässä pitkää päivää niin takuulla väsyttäisi samaan tapaan kuin viime raskaudessa. Kohta onkin jonkin verran töitä tulossa.

Lapsikin taisi saada energiaansa kulutettua avoimessa päiviksessä. Sain hänet illalla nukahtamaan klo 21.15, mikä on melko aikaista hänelle (rytmi on nykyään turhan myöhäinen), 7.30 laitoin heränneelle tutin suuhun ja peiton päälle, nousin itse klo 8 ja Lapsi vasta klo 9.45! Nukkuin yli 12 h, en muista milloin viimeksi! Yleensä kun nukkuu 10-11 h. Nyt kun vielä saisi iltanukahtamista siirrettyä aikaisemmaksi, että joskus ehdittäis aamullakin jonnekin ennen puoltapäivää, eli iltapäivää, koska puoliltapäivin on päikkäriaika.

Mahassa alkaa tuntua pikkarirajan alapuolella ja kohdalla pientä pullistumista ja kiinteytymistä. Näillä viikoillahan kohtu on jo alkanut kasvaa. Saas nähdä, missä vaiheessa se tuosta pömpsähtää kunnon vauvamahaksi. Huomenna on jo 10 raskausviikkoa täynnä. Alaselkä on edelleen kipeä, mutta parempi kuitenkin kuin maanantaina, eikä eilinen käveleminenkään tuntunut olevan haitaksi. Pahoin kyllä pelkään, että jossain osteopaatilla tms. hoidossa on käytävä, tuntuu sen verran jumiutuneelta. Hmm. Parasta kuitenkin alkaa jumppaamaan.

Lapsi on viime aikoina alkanut viettää pieniä rentoutumishetkiä touhujensa lomassa. Aiemmin häntä ei ole juurikaan saanut makuu- tai muussa lepoasennossa pysymään hereilläoloaikana. Nyt on ollut monta pientä hetkeä, jolloin hän on rentoutunut ja chillannut: äidin sylissä ulkokiikussa ihan relana, samoin sylissä kirjoja yhdessä lukiessa, hoitopöydällä vaipanvaihdon aikana makuulla (!), nojatuolissa itsekseen kirjoja lukien. Uusi nautintohetki on, kun hoitopöydällä sivelen, puhaltelen tai hieron Lapsen jalkapohjia ja hän nautiskelee tai kihertelee. Lutunen. Portaiden alimmilla askelmilla on myös hauskaa istuskella ja katsella maailmaa. 

 

Pehmoleluja on nykyään kivaa halailla. Ja tilanteista on tosi vaikeaa saada kuvia, varsinkin tarkennettuja sellaisia, kun kameran näkeminen aiheuttaa kädet-ojossa-tänne-se-lelu -kohtauksen.

DSC04741.JPG

 

Nojatuolissa Lapsi ottaa itse aikuisten pokkareita viereisestä kirjahyllystä, istahtaa jalat ojossa istumaan ja selailee kirjoja pitkät ajat. Hmm, jostain syystä tuo Sinkkuelämää -kirjan kansi on se kaikkein kiinnostavin, pitääkin muistaa palauttaa kirja superpitkästälainasta kaverille, eioleminunkirjaei…

DSC04748.JPG

DSC04747.JPG

Suhteet Oma elämä