Mies palasi takaisin töihin. En ole hoitanut Lasta pääsääntöisesti yksin sitten huhtikuun alun, kun Mies on ollut isäkuukaudella ja kesälomalla – paitsi miehen ulkomaanmatkan aikana – joten tässä totutellaan. Lapsikin on kasvanut ja on uudet puuhat, rytmit ja mielenkiinnon kohteet. Eipä tässä sikäli mitään ihmeellistä, mutta aina muutoksiin tottuminen vie aikaa. Tavallaan kyllä ihan kivakin päästä takaisin kiinni arkeen.

Ikävä juttu tällä hetkellä on se, että mulla on alaselkä tosi kipeänä. Ristiluun alue on yhtä pakettia ja tuntuu niin ärtyneeltä, etten toistaiseksi uskalla hoitaa sitä pehmeän liikkeen avulla, mitä normaalisti tekisin. Nyt yritän rauhoittaa selkää kylmäpakkauksella, kylmägeelillä ja makoilemalla sen verran, mitä pystyn. Olisi kuitenkin tuo 10 kg puntti hoidettavana ja nosteltavana. Onneksi alkaa tuntua viitteitä siitä, että selkä alkaisi vähän rauhoittua, mutta täytynee vielä malttaa ja lepuuttaa.

Kotiäitielämä on omalla kohdallani harmillisen vähäliikuntaista. En voi syyttää kuin itseäni, Lapsi nimittäin nukkuu päiväunia hyvin eli omaa jumppa-aikaa löytyisi ainakin silloin tällöin, vaunujen kanssa voisi tehdä kävelylenkkejä ja Lapsestakin voisi olla hauskaa, jos jumppailisimme yhdessä. Mutta silti ei ole tullut tehtyä riittävän paljon oman hyvinvoinnin eteen. Tietokoneen äärellä istuminen on suurin syy alaselkäjumiin, ja raskaushormonit ovat tainneet antaa viimeisen niitin. Nyt on korkea aika tehdä jotain, kun iso vatsa ei ole vielä vaikeuttamassa oloa!

Onneksi ystävä vinkkasi, että työväenopiston kurssien ilmoittautuminen alkoi tänään. Etsin heti kiinnostavat lähialueella tapahtuvat liikunta- ja hyvinvointikurssit ja olin kärppänä koneella heti ilmoittautumisajan alettua. Nyt olen sitten menossa perjantaisin pehmeään jumppaan, jonka arvelen soveltuvan raskausajallekin, sekä muutamalle viikonloppukurssille. Mahtavaa, kun kerrankin älysin ilmoittautua tällaisiin ajoissa! Työväenopiston kurssit nimittäin ovat paitsi tässä lähellä kotia, myös tosi halpoja. Kyllä olen nyt tyytyväinen. Näiden lisäksi täytyy tietty panostaa omaan hyvinvointiin muutenkin, eiköhän motivaatio ole nyt kohdallaan, kunhan selviän tästä selkäjumista.

Arjen alku tuntuu kaikin puolin muutenkin suunnitelmissa. Kaivoin oikein kalenterin esiin – ei tapahdu usein kotiäitiarjessa! – kun piti lisäillä niin monia aikataulutettuja juttuja muistiin. Ensi viikolla alkavat myös työt lastentanssinopetuksen merkeissä, ihan yhtenä iltana viikossa vain. Vähän jännittää, miten jaksan pyörittää energisiä lapsiryhmiä tässä tilassa, erityisesti vähän myöhemmin, kun maha tulee tielle ja liikkuminen käy hankalammaksi. Tunnit pitää myös saada suunnitelluksi jossain välissä. Myös yksi isompi työjakso on tulossa syyskuulle ja opintoja pitäisi saada edes hitusen eteenpäin. Tässähän pitää siis alkaa kohta tehokkaaksi. Huh. Onneksi paljon mainostettu energinen keskiraskaus alkaa jo tuossa muutaman viikon päästä, nyt kun raskausviikkoja on kasassa 9+4.

Otamme Lapsen kanssa pehmeän laskun arkeen tapaamalla kavereita ja käymällä avoimessa päiväkodissa. Johan sitä on möllötetty keskenään mökillä. Kaupunkielämän hyviä puolia, kun voi tavata muitakin suhteellisen vähällä vaivalla. Mökillä kyllä kävi tänä kesänä kiitettävän paljon vieraita, joten ei ole valittamista sen suhteen. Mutta Lapsi ei päässyt tapaamaan juurikaan muita ikäisiään, joten nyt otetaan vahinko takaisin. Leikkipuistoon! Taaperotreffeille! Avoimeen päiväkotiin! Vauvauintiin!

Parasta nyt: sohvalle ja nojatuoliin kiipeäminen, sohvalla myllääminen ja kaatuilu, seisomisharjoitukset pehmeillä alustoilla, kaikki mahdolliset koirat aidoista pehmoleluihin ja kuviin, portaiden kiipeäminen, ulkoilu, astianpesukone, pehmonalle

Uusia sanoja ja äänteitä: kapp-kapp-kapp (mitä lienee tarkoittaa, mutta kuulostaa hauskalta), pu-tu-pu-tu-pu-tu (moottoripyörän ääni), ANNA!