Remppa valmis, uujee!

No niin. Mökillä on viikon verran remontoitu kattoa, nyt remontti on ohi ja uusi katto komeilee pään päällä. Hiihaa! Miehen äiti ja hänen miehensä – eli mummi ja pappa – olivat meillä viikon verran, pappa ja Mies ahkeroivat katolla ja mummi ja minä hoidimme Lasta ja ruokatarjoiluja. Pienoinen ponnistushan se oli, lähinnä papalle, joka oli pääurakoitsijana, ja apupoikana hääränneelle Miehelle. Nyt homma on kuitenkin hoidettu, lämpötiiviimpi katto varmasti kestää vuosien käyttöä eikä mökissä taida olla enää edessä suurempia remontteja lähiaikoina. Niin paitsi lämpöpumpun asennus ensi viikolla. Ensi kesänä vuorossa saunan kunnostus.

Oli kuulkaas 30 vuotta vanhoissa katon eristevilloissa käynyt melkoinen kato! Eristekerrosten paksuus oli periaatteessa 20 cm, mutta paikoin oli jäljellä ainoastaan 5 cm täysin silputtua moskaa, oravanluurankoja, hännänpätkiä ja pitkulaista kakkaa… Eläintunnistusarvailut päätyivät lopulta näätään, jotka saattavat mieluusti majailla erityisesti hylättyjen talojen kattorakenteissa ja syödä mm. oravia. Katolla ovat tietysti pitäneet elämää myös oravat, hiiret, ampiaiset, mehiläiset ja ties ketkä. Jatkossa toivottavasti suuremmat otukset eivät enää pääse kattorakenteisiin.

Kesäsäät koittivat viimein tänne Ylä-Savoonkin, ja nyt nautiskellaan remontin loppumisesta aurinkoisessa kesäsäässä. Mummi ja pappa lähtivät kotiin ja äitini eli mummo tuli tilalle, eilen täällä vilisiti pihan täydeltä Miehen serkkuja ja heidän perheenjäseniään. Mökillä saa olla rauhassa, mutta onpa mukavaa aina, kun tulee sopivassa määrin vieraita ja elämää ympärille! Lapsikin on aina onnessaan, kun ympärillä tapahtuu. 

 

Viinimarjoja on poimittu, Lapsi pensaasta suoraan suuhun ja minä säilöön pakastimeen.

DSC04669.JPG

DSC04665.JPG

 

Lastentapahtumassa Lapsi pääsi näkemään eläimiä, ja kukko erityisesti riemastutti, sillä osaahan hän itse sanoa ”kukko”

DSC04678.JPG

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Ihana yksivuotias

Olen nauttinut vauva-ajasta. Lapsen joka ikä on ollut ihana, ja aina kun hän on kasvanut ja oppinut uutta, jotain muuta on jäänyt taakse. Se pieni vastasyntynyt on kadonnut ja tilalla on nyt suloinen yksivuotias.

Jotenkin tämä 1-v. ikä on mielestäni kuitenkin tosi ihana. Lapsi on vielä pieni ja vauvamainen, mutta selkeästi oma pieni persoonansa. Hän tietää, mitä haluaa ja osaa osoittaa sen. Hän leikkii entistä monimuotoisempia leikkejä, jotka alkavat olla melko mielikuvituksellisia. Hän juttelee, kujeilee, tutkii ja ihmettelee. Osoittelee kaikkea ja haluaa niille nimen. Lukee kirjoja pitkään itsekseen ja haluaa, että niitä luetaan hänelle. Syöttää äitiä. Kihertää onnellisena. Itkee pettymystä, kun vähän kompastuu. Keksii ja oppii joka päivä jotain uutta. Ymmärtää ja on vuorovaikutuksessa. 

Lapsi myös syö hyvin, nukkuu melko hyvin, on rutiineja ja päivissä on ennakoitavuutta. Aikataulut sitovat, mutta on helpompaa toimia lapsen kanssa, kun tietää ennakkoon, mihin aikaan hänellä on nälkä ja väsy. Hänet voi jättää leikkimään itsekseen, mutta yhdessä leikkiminenkin on kivaa. Automatkailu sujuu kaksinkin. 

Tuo pieni pallero ilahduttaa päivän aikana noin miljoona kertaa ja melkein yhtä monta kertaa päivässä haluan rutistaa häntä ja pusutella läpimäräksi.

Lapsi-Suomi -sanakirjaa: 

äiti = äiti, isä, mummi, pappa jne.

aakka = ankka

kaak-kaak = kvaak-kvaak (ankka)

ai-ai = hau-hau (koira)

mammi = muumi tai marja

mam-mam = nam-nam

mma = mansikka

(kimeä ääni) = miau (kissasta)

kukku = nukkumattilelu

tä-tä-tä = yleistä small talkkia

kato-kato-kato-kato-kato… = katso tai itsenäisen lukemisen ääni 

Sanavarastosta löytyy myös kukka, kukko, kakku, kakka, ota… K-kirjainta sisältävillä sanoilla on ehdoton ylivoima!

dsc04531.jpg

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe